Aktiivisena talvipyöräilijänä olen vuosien varrella huomannut, että pyörätiet eivät aina ole ihan parhaimmassa mahdollisessa kunnossa lumisateen jälkeen.
Lastenvaunujen kanssa erityisen hankalia ovat suojateiden eteen autotieltä auratut lumivallit.
En yhtään ihmettele, että niin monet lapsiperheet liikkuvat ympäristön näkökulmasta kestämättömästi autolla, kun lastenvaunujen kanssa liikkuminen heti pienen lumisateen jäljiltä on niin hankalaa.
Jotain pitäisi siis tehdä.
Toki huonossa kunnossa olevat jalkakäytävät ovat hyvä syy suosia myös kantoliinan käyttöä. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista – varsinkaan pyörätuolilla tai polkupyörällä liikkuvalle.
Ohessa on muutama kuva Helsingin Käpylästä:
Mitä sitten pitäisi tehdä?
– Asukkaiden (meidän jokaisen) pitää vaatia kaupunkia pitämään huolta ensisijaisesti jalkakäytävistä ja pyöräteistä. Palautetta voi laittaa vaikka suoraan kaupungin johdolle.
– Kaupungin pitää varmistaa ensisijaisesti kevyen liikenteen väylien kunnossapito – vaikka autoteiden kustannuksella.
– Jalankulun ja pyöräilyn tärkeimmät reitit tulee huomioida erityisesti.
– Jalkakäytävien ja pyöräteiden huollolle on asetettava mitattavat laatutavoitteet.
– Taloyhtiöitä pitää velvoittaa hoitamaan omat alueensa laadukkaasti.
– Jokainen voi myös itse tarttua lapioon tai kolaan, ja hoitaa kuntoon lähialueen hankalat paikat.
Mitä mieltä itse olet? Mitä pitäisi tehdä, jotta jalkakäytävät ja pyörätiet olisivat paremmassa kunnossa?
Edelliset Ekoisi -kirjoitukset ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
– Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
– Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
– Osa 32: Piilomerkityksiä vauvalle
– Osa 33: Ekoisin joulumuistio
– Osa 34: Lapsiperheen joulu: Viisi vinkkiä tavarapaljoudesta selviämiseksi
– Osa 35: Mitä tavaroita vauva tarvitsee vuorokauden aikana?
Jalkakäytävän talvikunnossapito on sen kohdan kiinteistön/ taloyhtiön vastuulla ei kaupungin.
Jos velvoitetaan joku Taho kunta/taloyhtiöt huolehtimaan kaikki lumivallit mataliksi, työ tehdään koneellisesti. Vapaaehtoistyönä se hoituu käsivoimin, huomattavasti ekologisemmin siis.
Talvikunnossapidossa on paljon parannettavaa, mutta ymmärrän senkin, että joka paikkaan ei ihan heti ehditä. Suomalaiseen ilmastoon sopivilla ”hyökkäysvaunuilla” pärjää hyvin. Kaksi isoa pyörää vaunujen edessä ja takana, niin ei tökkää pieneen eikä vähän isompaankaan kinokseen.
Minä kyllä hieman ihmettelen sitä, kuinka niin moni kaupungissa asuva lapsiperhe jaksaa talviautoilua. Parkkipaikan etisimisen lumikinosten keskeltä kaduilta luulisi olevan kohtuullisen turhauttavaa.