Viikkopäiväkirja 7 (14.-20.2.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa sekä viimeistelin artikkelin nuorispoliittisesta ohjauksesta ja kirjoittelin blogia. Aamupäivän kävin läpi sähköposteja. Lounaan jälkeen vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja istuin työhyvinvointiryhmän kokouksessa. Iltapäivällä oli vielä Luonto-Liiton puheenjohtajiston puhelinpalaveri. Illaksi pyöräilin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle johtamaan puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokoukseen. Ystävänpäivän kunniaksi Luonto-Liitto tiedotti susien puolesta: Luonto-Liiton susiryhmä vaatii maa- ja metsätalousministeriötä viimeistään nyt puuttumaan susikannan alamäkeen.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja luonnostelin kuvauksen Sosiaalisesti kestävää kehitystä -kirjahankkeeseen artikkelistani Degrowth: ihmisten hyvinvoitia ekologisissa rajoissa. Lisäksi vastasin Senioriliikkeen vaalikyselyyn ja luonnostelin videoiden käsikirjoituksia illan kuvauksia varten. Tämän jälkeen pyöräilin eduskuntatalolle Vasemmiston ympäristöohjelman julkaisutilaisuuteen. Kyseessä on aivan loistava ohjelma! Pikaisen lounaan jälkeen suuntasin oikeusministeriöön ja Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan kokoukseen. Illan olin vaalivideoiden kuvauksissa.

Keskiviikko: Pyöräilin aamupäivällä Vanhalle ylioppilastalolle pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään Sukupolvien Suomi -keskustelutilaisuuteen. Ehdin seurata keskustelu vain reilun tunnin kunnes piti lähteä OK-opintokeskuksen kurssille luennoimaan järjestöjohtamisen haasteista. Esitykseni löytyy täältä. Lounaan jälkeen kävin läpi sähköposteja ja iltapäivällä piipahdin jälleen kuvattavana. Alkuillan istuin Luonto-Liiton talousjaoston kokouksessa ja illan näpyttelin loputtomia sähköposteja. Tekee välillä todella tiukkaa selvitä päivittäin niistä yli 400 sähköpostista, jotka laatikkoon kolahtaa.

Torstai: Aamulla valmistelin materiaaleja illan eduskuntavaalien tukiryhmän kokousta varten. Tämän jälkeen pyöräilin yliopistolle kuuntelemaan Tanner-akatemian ja Väinö Tannerin säätiön Energia ja hyvinvointi -luennolle kuuntelemassa mitä Jorma Ollilalla on aiheesta sanottavaa. Valitettavasti ei juuri mitään. Tämän jälkeen kävimme läpi Luonto-Liitossa mahdollisuuksiamme osallistua yhteen EU-hankkeeseen. Illan istuin eduskuntavaalien tukiryhmän kokouksessa. Täytyy sanoa, että mukana on aivan mahtava jengi! Peggy Bauer kampanjapäällikkönä on häkellyttävän aktiivinen ja tehokas. Kokouksen päätteeksi kuvasimme vielä muutamia tukiryhmäläisten sanomisia videolle.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa. Näillä pakkasilla moni on kysynyt, voiko näin kovassa pakkasessa juosta. Vastaus on, että kyllä voi. Aiheesta tarkemmin täällä: Juokseminen pakkasessa. Juoksun jälkeen pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle, jossa olin Ekokemin asiakaslehden haastatateltavana ja kuvattavana. Yritys lahjoitti Luonto-Liitolle vuodenvaihteessa 15 000 euroa. Aamupäivällä valmistelin lisäksi Luonto-Liiton työhyvinvointikyselyä ja seuraavan päivän hallituksen kokouksen asioita. Iltapäiväksi suuntasin Reilun kaupan edistämisyhdistyksen pikkujouluihin sekä sieltä edelleen kasvisruokakauppa Asokaan. Illan huipennuksena vietimme L&A-sessiota Annukan kanssa.

Lauantai: Istuin koko päivän Luonto-Liiton toimistolla hallituksen kokouksessa. Täytyy kyllä sanoa, että meillä on aivan mahtava porukka tekemässä hyviä päätöksiä. Ja mikä parasta puheenjohtaja Tuomo Lindholm veti kokouksen läpi aikataulussa siten, että kokous päätettiin jo puolituntia ennen arvioitua aikaa. Kokouksen jälkeen hoidin pöytäkirjan, raportoinnin ja sovitut asiat eteenpäin sekä pyöräilin kotiin. Illan hengailimme yhdessä läheisten ystävien kanssa yläkerrassa Jukan ja Elinan luona keskustellen perhe-elämästä, vaaleista ja politiikasta.

Sunnuntai: Kävin aamupäivällä juoksemassa 14 km lenkin kuntosalin juoksumatolla. Paivä hujahti eduskuntavaalihommeleissa esimerkiksi vaalikoneisiin vastatessa ja sähköposteja läpi käydessä. Lisäksi kirjoittelin blogia ja muita tulevia tekstejä sekä otin rennosti.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 46 km) ja pyöräilin 82 km. Lisäksi Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 86 tuntia.

Kiitollisuus: Olen kiitollinen mahtaville ystävilleni sekä huippuhienolle ja osaavalle eduskuntavaalien tukiryhmälle. Olen myös kiitollinen Luonto-Liiton porukoille niin toimistolla kuin hallituksessakin. Lisäksi olen kiitollinen Vasemmiston ympäristöohjelmasta ja eläinoikeusaktivistien esille nostamista epäkohdista turkistarhaukseen liittyen. Täytyy myös olla kiitollinen siitä, että kovista pakkasista huolimatta olen pystynyt lenkkeilemään ja pyöräilemään sekä pysynyt terveenä.

Oppiminen: Viikon mittaan olen oppinut huimasti eduskuntavaalikampanjoinnista ja politiikasta ylipäätään. Vaalikoneet ovat pakottaneet pohtimaan ja hankkimaan tietoa monista uusista aiheista. Lisäksi olen oppinut paljon kuvaamisesta ja pakkasessa urheilemisesta sekä järjestöjohtamisen haasteista. Kiva viikko takana!

Tuleva viikko: Istun monissa Luonto-Liiton kokouksissa, käyn Maailman tila 2011 -kirjan julkaisutilaisuudessa, osallistun turkistarhausta vastustavaan mielenosoitukseen sekä tapaan muita helsinkiläisiä eduskuntavaaliehdokkaita ja kampanjapäälliköitä.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 6.

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikkopäiväkirja 7 (14.-20.2.2011)”

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa