Viikkopäiväkirja 48 (29.11.-5.12.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja viimeistelin artikkelia verkkovaikuttamiseen liittyen. Päivän vietin Vastuullisuus lihaketjussa -seminaarissa, jossa osallistuin paneelikeskusteluun.

Liha-alan keskeisenä haasteena tulee olemaan, miten vastata käsillä olevaan ilmasto- ja ympäristöhaasteeseen, eläinten hyvinvointia koskeviin kysymyksiin ja ruuan terveellisyyteen vaikuttaviin asioihin. Seminaarin jälkeen kävin kasvisruokakauppa Asokassa. Illalla viimeistelin yhden kirjoituksen, vastasin haastatteluun ja kävin läpi sähköposteja.

Tiistaina kävin aamulla juoksemassa ja kävin aamulla hoitamassa muutamia papereiden allekirjoituksia Luonto-Liiton toimistolla. Aamupäivän istuin Säätytalolla Suomessa valmisteltavan kansalaisaloitteen kuulemistilaisuudessa. Lounaan jälkeen jatkoin matkaa ympäristöministeriöön, jossa käytiin ympäristöjärjestöjen sekä ympäristö- ja ulkoministeriön kanssa läpi vuoden 2011 tulevia kansainvälisiä ympäristökokouksia.

Keskiviikkona viimeistelimme ympäristöjärjestöjohtajien kesken tulevat hallitusohjelmatavoitteet. Lounaalla kävin Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin toiminnanjohtaja Ursula Immosen kanssa ja iltapäivällä kokoonnuimme Luonto-Liitossa suunnittelemaan perustoiminnan viestintää Lapsen Luontoon 2011 -hankkeen puitteissa. Illalla kävimme istumassa iltaa yhdessä Annukan ja Sallan kanssa.

Torstaina kävin aamulla juoksemassa, viimeistelin kolumnin Kalevaan joulun kulutuksesta sekä pyöräilin jälleen Säätytalolle. Tällä kertaa istuin kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa, jossa keskusteltiin kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta. Mukana oli mm. Jorma Ollila esittelemässä Suomen maabrändityön näkemuksiä Suomen tulevaisuudesta. Iltapäivän istuin Luonto-Liiton toimistolla valmistelemassa hallituksen kokousta ja hoitamassa henkilöstöasioita.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja kävin läpi tulevan viikon menot ja aikataulut. Aamupäivällä istuimme Tomin kanssa palaverissa Avaimen kanssa liittyen ensi keväänä ilmestyvään Ekopop-kirjaan. Iltapäivällä vietimme Luonto-Liiton työntekijöiden pikkujouluja tekemällä zazen-istumisharjoituksen ja syömällä Bistro Artesanassa.

Lauantaina nukuin pitkään ja lueskelin aamupäivällä lehtiä. Päiväksi pyöräilimme Annukan kanssa kaupungille tekemään hankintoja. Varasin uudet silmälasit sekä ostin uudet juoksukengät, -sukat ja -paidan, alusvaatekerraston ja MP3-soittimen kuulokkeet. Shoppailu on todella raivostuttavaa ja kehitimmekin Annukan kanssa iltapäivällä aiheesta muhevan kinastelun. Onneksi päivällinen Silvopleessä helpotti. Sikäli on kuitenkin hyvä, että osteluun liittyy vahvoja negatiivisia tuntemuksia. Yritän omalta osaltani vastata sadan tavaran haasteeseen siten, että kun hankin yhden uuden tavaran, pistän aina vähintään kaksi tavaraa kiertoon. Illalla katsoimme elokuvan Paha perhe.

Sunnuntaina kävimme Annukan kanssa aamulla juoksemassa, siivosin sekä laitoimme ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tiedotteen Cancunin ilmastokokoukseen liittyen: Suomen ja EU:n on painostettava Japania mukaan Kioton pöytäkirjan jatkoon. Kirjoittelin aiheesta myös blogin Ilmasto.org sivuille: Voisiko Suomesta tulla ilmastoneuvotteluiden pelastaja sekä valmistelin tulevan viikon muita esityksiä ja kirjoituksia.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 48 km) ja pyöräilin 78 km sekä tein kerran lihaskuntaharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 71 tuntia.

Viikon osalta olen kiitollinen Luonto-Liiton hyvästä porukasta ja meiningistä sekä siitä, että jäsenmäärämme on kasvanut huimasti viimeisen vuoden aikana. Olen myös kiitollinen siitä, että ympäristö- ja kehitysjärjestöissä on niin osaavia ilmastoasiantuntijoita sekä siitä, että tulevasta ekopop-kirjasta näyttää tulevan aivan mainio.

Viikon aikana olen oppinut kansainvälisistä ilmastoneuvotteluista, lihaketjun vastuullisuudesta, EU:n kansalaisaloitteesta sekä kestävästä tuotannosta ja kulutuksesta. Olen saanut uusia ajatuksia Facebook-statuspäivityksistä ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Lisäksi olen oppinut sen, että mieltään ei kannata myrkyttää huonoilla elokuvilla, kirjoilla tai musiikilla, puhumattakaan shoppailusta.

Tulevan viikon aikana käyn useissa pikkujouluissa, istun ympäristöministeriön ja Demos Helsingin ympäristötietoisuutta koskevassa työpajassa sekä olen puhumassa Ravitsemus ja yhteiskunta -kurssilla ruuan ympäristövaikutuksista. Lisäksi tapaan muita järjestöjohtajakollegoita, osallistun mielenosoitukseen susien puolesta sekä vietän lauantain Luonto-Liiton vuoden viimeisessä hallituksen kokouksessa.

Edellisen viikko on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 47.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa