Viikkopäiväkirja 46 (14.-20.11.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa vauvan kanssa. Koskelantiellä Helsingin Käpylässä autojen pakokaasut tuntuivat hengitysilmassa selvästi. Jäin miettimään, miten hyvin pienen vauvan keuhkot kestävät liikenteen päästöjä. Aamupäivällä kävin YLEn isossa pajassa Opettaja TV:n kuvauksissa. Iltapäivällä tarjosin Luonto-Liiton työntekijöille suklaakakkua vauvan nimijuhlien kunniaksi. Luonto-Liiton työntekijät ovat avainpaikalla rakentamassa vauvalle ekologisesti kestävää yhteiskuntaa sekä auttavat minua jaksamaan töiden kautta myös kotona. Päivän päätteeksi kävimme Luonto-Liiton puheenjohtajiston kokouksessa läpi tulevan hallituksen kokouksen esityslistan. Kotimatkalla piipahdin Taika Ilolan hienossa Valonpilkahduksia – kuvia vapaaehtoistyön pyörteissä -näyttelyssä.

Tiistai: Kävin läpi aamulla Jyrki Kataisen hallitusohjelmaa ja valmistauduin kuluvan viikon puhetilaisuuksiin. Päivän aluksi pyöräilin Säätytalolle ”Suomesta maailman ympäristötietoisin kansakunta?” -seminaariin. Lounaan jälkeen pidimme Luonto-Liiton viisikko-kokousta. Sähköpostien jälkeen pyöräilin kotiin ja vietin illan vauvan kanssa. Hengailimme kotona ja kävimme juoksemassa Töölönlahden ympäri.

Keskiviikko: Aamupäivällä pidimme palaveria Natur och Miljön Bernt Nordmanin kanssa ympäristötoimintapäivien tulevaisuudesta sekä Simon ja Lissun kanssa Luonto-Liiton verkkosivujen tilanteesta. Lounaan jälkeen osallistuin Suomen luonnonsuojeluliiton rakennetyöryhmän kokoukseen, kävin pitämässä lyhyen kommenttipuheenvuoron Vasemmistoliiton ympäristötyöryhmän Rio+20 -seminaarissa ja puhuin Polttava Kysymys -kampanjan koalitiotapaamisessa siitä, miten ilmastolaki saatiin hallitusohjelmaan. Illan päätteeksi istuin kuuntelemassa Kauppakorkeakoulun Aalto Debating Societyn järjestämää talouskasvu vs. degrowth -väittelyä. Illan kruunasi juoksulenkki vauvan kanssa Töölönlahden ympäri.

Torstai: Pyöräilin aamulla ympäristöministeriöön ja Kohti Durbania -seminaariin. Tulevan ilmastokokouksen tilanne näyttää huonolta. Välissä annoin haastattelun Vihreälle Langalle koskien EVAn raporttia työn tuottavuudesta. Seminaarin jälkeen kävimme lounaalla Venlan, Pian ja Tomin kanssa. Tämän jälkeen vastailin vielä YLEn toimittajan kysymyksiin Durbanin ilmastokokousta koskien. Iltapäivän istuin Luonto-Liiton toimistolla käyden läpi sähköposteja sekä hoitaen hallintoasioita. Illalla johdin puhetta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin hallituksen kokouksessa.

Perjantai: Kävin aamulla juoksemassa, pitkästä aikaa ilman vauvaa. Aamupäivällä pidimme Luonto-Liiton toimistolla palaveria puheenjohtaja Tuomon ja talouspäällikkö Kimmon kanssa. Iltapäiväksi pyöräilin Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolle järjestövaliokunnan kokoukseen keskustelemaan yhteistyön tiivistämisestä Luonto-Liiton ja Suomen luonnonsuojeluliiton välillä. Illan olimme Annukan ja vauvan kanssa kotona. Luimme lehtiä, teimme ruokaa ja katsoimme elokuvaa The Secret.

Lauantai: Olin aamupäivän Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa Harjun nuorisotalolla. Lounaan jälkeen osallistuin syyskokouksen aluksi järjestettyyn ”Missä on ne vaikuttamisen paikat?” -seminaariin. Iltapäivä ja ilta hurahti valtuuston syyskokouksessa. Saimme hyväksyttyä Luonto-Liiton budjetin ja toimintasuunnitelman sekä valittua vuoden 2012 hallituksen. Siilin Piikki -huomionosoitus myönnettiin tällä kertaa Talvivaaran ja Yaran kaivoshankkeille.

Sunnuntai: Aamulla pistin toimeen edellisen illan Luonto-Liiton hallituksen ja valtuuston kokouspäätöksiä. Aamupäivällä pyöräilin Harjun  nuorisotalolle. Viimeistelimme tiedotteet henkilövalinnoista ja Siilin piikistä. Lounaan ja syyskokouksen päätteeksi järjestettiin vielä Susi-poro-Lappi -keskustelu, jossa pyrittiin löytämään yhteisiä näkemyksiä poronhoitajien ja suurpetojen intressien sovittamiseksi. Tiivis raportti ja pari kuvaa syyskokouksesta löytyy täältä: Luonto-Liiton Siilin piikki Talvivaaralle ja Yaralle – puheenjohtajaksi Tuomo Lindholm. Päivän päätteeksi hoidin vielä syyskokouksen jälkihoitoa, valmistauduin tulevaan viikkoon ja kävin vauvan kanssa juoksemassa.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 45 (7.-13.11.2011)

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa