Viikkopäiväkirja 39 (26.9.-2.10.2011)

Maanantai: Hoidin aamulla vauvaa ja kävin läpi sähköposteja. Luonto-Liiton toimistolle pyöräilin jo kahdeksan jälkeen. Koko päivä hurahti ensiapukoulutuksessa. Meri Ovaskainen hoiti koulutuksen todella hyvin – painavaa ja tärkeää asiaa, joka oli ainakin itseltäni päässyt monin paikoin unohtumaan, vaikka olen käynyt kurssin pari kertaa aiemmin. Ensiapukoulutus olisi hyvä käydä vähintään kolmen vuoden välein. Koulutuksen lomassa vastasin Vihreälle langalle siihen, miten olen varautunut talouden romahtamiseen. Illan vietin kotona vauvan kanssa, tein ruokaa ja katsoin Kennedyjen elämästä kertovaa inspiroivaa dokumenttia.

Tiistai: Hoidin aamulla kotitöitä ja kävin juoksemassa. Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni kävimme läpi vuoden 2012 budjettia. Lounaalla olin Allianssin tuoreen ilmastolähettilään Tom Henrikssonin kanssa. Tämän jälkeen siirryimme Suomen luonnonsuojeluliiton Rio+20 -seminaariin. Kotiin tultuani hoidin vielä sähköposteja ja muita työjuttuja. Alkuillasta Daniel, Minna ja Tatiana kävivät kylässä katsomassa uutta perheenjäsentämme.

Keskiviikkoa: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle ensiapukoulutukseen. Välissä piipahdin myös Ihminen ja ympäristö -kirjan julkaisutilaisuudessa. Päivän päätteeksi kävin läpi sähköposteja. Illalla johdin puhetta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokouksessa. Kuuden vuoden puheenjohtajuuteni aikana piiri on tullut vuosi vuodelta vain läheisemmäksi. Mukana on aivan mahtavia ihmisiä!

Torstai: Vuorossa oli toimistopäivä. Kalenterissa ei ollut siis yhtään sovittua tapaamista. Suosittelen kalenterivapaita päiviä kaikille esimerkiksi kerran viikossa. Tekee todella hyvää kun voi keskittyä omiin hommiin kokonaisen päivän. Aamupäivällä kävin läpi ja päivitin Luonto-Liiton henkilöstöasiakirjoja. Lounaan jälkeen oli vuorossa sähköpostit sekä valmistautuminen loppuviikon ja seuraavan viikon kuvioihin. Kotiin pyöräilin kaupan kautta. Illalla vietimme perheen kanssa laatuaikaa ja mietimme vauvalle nimeä ja nimijuhlia.

Perjantai: Luonto-Liiton toimistolle pyöräiltyäni pistin Itämeriryhmän tiedotteen ravinnewikista liikkeelle: Tietoa maatalouden ympäristötuen vaikuttavuudesta puuttuu. Itämeri-ryhmä on tehnyt hienoa työtä, kun on selvittänyt vapaaehtoisesti maatalouden ympäristötuen vaikuttavuutta ravinnekuormitukseen! Aiheesta oli iso juttu Vihreässä Langassakin. Muuten aamupäivä hurahti erilaisten henkilöstö- ja hallintoasioiden kimpussa. Iltapäivällä oli Luonto-Liiton toimijoiden yhteinen Pyöreän pöydän tapaaminen, jossa käytiin läpi budjettiesityksiä vuodelle 2012. Tämän jälkeen jatkoin Keskustan puoluetoimistolle Teppo Säkkisen järjestämään urbaaniin tupailtaan, jossa debatoimme Antti Törmäsen kanssa talouskasvusta ja degrowthista. Illalla istuimme yläkerrassa ja juhlistimme Jukan jättämää gradua.

Lauantai: Kävimme aamulla koko perheen voimin parturissa. Kaupassa käynnin ja kävelyn jälkeen hoidin kotiaskareita ja pyöräilin iltapäiväksi Luonto-Liiton piiritapaamiseen. Tapaamisessa alustin aiheesta hyvä ja kiva kokous. Kotiin tultuani siivosin ja juhlistin vauvan 1-kuukautissyntymäpäivää viemällä Haikaranpesän kätilöille kiitoskortin. Kortissa luki: ”Kiitos ratkaisevasta tuesta ja avusta vauvamme elämän ensihetkinä. Olimme etuoikeutettuja kun saimme nauttia Haikaranpesän ammattitaitoisen ja ystävällisen henkilökunnan palveluista.” Illalla katsoimme kolmannen osan Kennedyjen perhettä koskevasta dokumentista.

Sunnuntai: Nukuin pitkään ja kävin juoksemassa Vanhankaupunginlahden ympäri. Lounaan jälkeen yritin selvittää osittain korruptoitunutta muistitikkuani – onneksi oli varmuuskopio! Iltapäivällä vietimme taloyhtiön laaritalkoita. Pistimme viljelypalstan ja laarin talviteloille ja pidimme loppupalaveria. Loppupäivän ja illan leikin vuoroin vauvan kanssa sekä hoidin vuoroin erilaisia kirjoitushommia ja valmistauduin tulevaan viikkoon.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: Viikkopäiväkirja 38 (19.-25.9.2011)

Tausta: Sunnuntaisin julkaistavan avoimen viikkopäiväkirjan tavoitteena on tehdä läpinäkyväksi se, mitä Luonto-Liiton pääsihteeri käytännössä tekee, millaisissa tilaisuuksissa vierailee ja ketä tapaa. Lisäksi tavoitteena on tuoda kaikkien nähtäville se, millaista voi olla onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen elämä.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa