Viikkopäiväkirja 31 (2.8.-8.8.2010)

Maanantaina kävin aamulla juoksemassa ja aloitin selvityksen tekemisen verkossa pääosin tai kokonaan tapahtuvan kansalaistoiminnan mahdollistamisesta. Blogikirjoitukseni Kuopion asuntomessuista julkaistiin CO2-raportti.fi -verkkosivuilla. Kommentit olivat taattua Stalin- ja ilmastoskeptikkotavaraa. Aamupäivällä vastailin myös Kuluttaja-lehdelle ekoenergiasta. Oma sähkösopimus kannattaa käydä vaihtamassa täällä. Illalla vietimme Annukan syntymäpäivää. Kävimme syömässä Ravintola Kotossa, kävelimme ja uimme Seurasaaressa sekä matkustimme Linnanmäen vuoristoradalla ja päädyimme lopulta istumaan iltaa Alppilaan Samin ja Lauran seuraksi.

En ole ihan vakuuttunut Porin pyöräilypolitiikasta

Tiistaina tein koko päivän selvitystä verkkovaikuttamisesta Luonto-Liiton toimistolla. Luin taustamateriaalia ja artikkeleita sekä kirjoittelin tekstejä ja valmistelin aineiston keruuta. Samalla kävin läpi Luonto-Liittoon saapuneen postin. Illalla kirjoittelin YLE:lle ja Aamulehteen kotimaan lentoliikenteen tukemisesta. Täytyy vain olla tyytyväinen Finncomin ilmoitukseen lopettaa lennot Poriin, Seinäjoelle ja Jyväskylään.

Keskiviikkona kävin aamulla juoksemassa ja jatkoin selvityksen tekoa verkkovaikuttamisesta. Illalla kävimme kävelemässä Pilvin ja Jonin kanssa Eirassa, Kaivopuistossa, Töölönlahden rannalla ja Kalliossa. Näin kaupungin monet kadut, kulmat ja puolet tulivat tutuksi joensuulaisille turisteille.

Torstaina hyppäsin aamulla junaan ja matkustin Toijalaan puhumaan Nuorten Vaikuttamisen Akatemiaan kansalaisvaikuttamista ja Luonto-Liitosta. Toijalasta matka jatkui Poriin (junalla) ja Porin seudun ympäristöseuran 30-vuotisjuhlaseminaariin, jossa aiheena oli tulevaisuuden ympäristöhaasteet. Haasteet eivät ole kovin pieniä. 1000-kertaiseksi kiihtynyt sukupuuttoaalto, karkuun pääsemässä oleva ilmastokriisi ja näiden taustalla oleva luonnonvarojen ylikulutus. Uhkakuvista huolimatta oli voimaannuttavaa kuunnella vanhojen luonnonsuojeluveteraanien puheita siitä, miten paljon luonnonsuojelun saralla on vuosikymmenten aikana saatu aikaiseksi.

Perjantaina kävin aamulla juoksemassa ja jatkoin selvityksen tekemistä verkkovaikuttamiseen liittyen. Aamupäivällä työstin myös artikkelin Ympäristö- ja Terveys lehteen degrowth-taloudesta sekä huomasin pettymyksekseni, että Bonnissa olleet ilmastoneuvottelut päättyivät jälleen ilman tuloksia. Asiasta petyneenä kirjoittelin kolme vinkkiä ilmastoneuvottelijoille. Illalla kävimme Merin ja Laurin kanssa katsomassa Teatteri Ilveksen ja Anni Mikkelssonin ohjaaman hulvattoman hauskan ja koskettavan Hiihtoliitto-näytöksen Kumpulan metsäteatterissa. Suosittelen lämpimästi!

Lauantaina vietimme Annukan kanssa laatuaikaa. Siivosimme ja kävimme katsomassa Galleria Huudossa Uljas urbaani unelma -näyttelyn sekä söimme ylellisen monipuolista ja herkullista myöhäislounasta Pashas’ssa. Illalla istuimme parvekkeella lukemassa ja keskustelemassa sekä teimme loppukesän pimeyteen kävelyretken.

Kalkkiruukin luontopolku

Sunnuntaina oli vuorossa kansallispuistopoliittinen pyöräretki yhdessä Tom Henrikssonin kanssa. Ennen lähtöä nautimme aamupalaksi biopuuroa (neljän viljan hiutaleita, auringonkukan siemeniä, soijarouhetta, maca-jauhoa, hampunsiemen- ja kaakaopapurouhetta). Fillaroimme ensin Käpylästä Vantaan Sotungiin, jossa kävelimme läpi Kalkkiruukin luontopolun keskustellen samalla luontosuhteesta, luonnon arvottamisesta ja mahdollisesta Sipoonkorven kansallispuistosta. Paluumatkalla nautimme Jakomäessä trangialla lämmitetyistä nuudeleista soijarouheen kera. 42 km pyöräilyn ja 4,5 km luontopolun jälkeen juoksimme vielä 10 km lenkin. Vasta tämän jälkeen luin uutiset huonosta ilmanlaadusta ja kehoituksesta välttää ulkoliikuntaa.

Viikon aikana kävin juoksemassa 5 kertaa  (yhteensä 46 km) ja pyöräilin 125 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 70 tuntia.

Tulevan viikon aikana jatkan verkkovaikuttamista koskevan selvityksen tekoa, olen pari päivää Luonto-Liiton toimistolla eri kokouksissa sekä matkustan Turkuun keskustelemaan Ville-Veikko Hirvelän kanssa ekologisesta elämäntavasta. Perjantaina osallistun pääministeri Mari Kiviniemen järjestämään seminaariin, jossa pohditaan aihetta ”Suomi kestävän kasvun uralle”. Viikonlopuksi suuntaamme kavereiden mökille Kylmälään.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa