Viikkopäiväkirja 16 (19.-25.4.2010)

Maanantaina vedin Luonto-Liiton toimistokokousta, annoin haastattelun Turun Sanomille ja Suomen Kuvalehdelle liittyen Islannin tulivuoren purkauksen kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen lentoliikenteen kiellon seurauksena. Lisäksi kävimme toimistolla läpi Siepon toimitussihteerin paikkaan tulleet 37 työhakemusta. Illan istuin Luonto-Liiton talousjaoston kokouksessa. Ilmastodieetti-ohjelman viimeinen jakso lähetettiin illalla YLE teemalta.

Kuva: Solidaarisuuskalenteri
Solidaarisuuskalenteri

Tiistaina istuin aamupäivän Allianssin hallituksen kokouksessa ja iltapäivän järjestön kevätkokouksessa sekä annoin välissä haastattelun degrowth-taloudesta ja olin Suomen kuvalehden kuvattavana. Allianssin hallituksessa viilasimme ja kevätkokouksessa hyväksyimme hienon kannanoton: 16 syytä alentaa äänestysikärajaa kaikissa vaaleissa. Illaksi suuntasin Tuusulaan puhumaan ilmastonmuutoksesta ja kaavoituksesta.

Keskiviikkona istuin aamupäivän tekemässä työhaastatteluja. Iltapäivällä valmistelimme ympäristöjärjestöjen tiedotteen Pekkarisen ydinvoimaesitykseen liittyen sekä yhteistiedotteen Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa ympäristökasvatuksen ja luontoharrastuksen edistämisestä. Illalla kävin katsomassa elokuvan Miesten vuoro. Ihan koskettava aihe, mutta itse en tunnistanut itsessäni elokuvassa esitettyä miehen mallia.

Torstaina kirjoittelin Pekkarisen ydinvoimaesityksestä blogiini ja Turun Sanomiin, vedin Luonto-Liiton viisikon (toimiston päälliköt) kokousta sekä viimeistelin ja lähetin Luonto-Liiton tiedotteen Inarin sudenrääkkäystapauksesta. Illalla johdin puhetta Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin hallituksen kokousessa.

Perjantaina olin aamupäivän Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan kokouksessa. Annoin haastattelun Radio Extremelle degrowth-taloudesta ja istuin illan Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa.

Lauantaina olin aamulla Luonto-Liiton talous- ja hallintokoulutuksessa sekä hoidin pääsihteerin tehtäviä liittokokouksessa. Iltapäivän vietin Suomen sosiaalifoorumissa johtamassa puhetta supersuositussa degrowth-seminaarissa ja alustin kansalaistoiminnan tulevaisuutta käsittelevässä sessiossa.

Sunnuntaina loikoilin aamupäivällä hiukan normaalia pidempään sängyssä. Siivosin, pesin pyykkiä ja kävin juoksemassa 20 km lenkin. Iltapäivän ja illan valmistelin tulevan viikon kokouksia, kirjoituksia ja esityksiä.

Viikon hyviä uutisia olivat, että Vapaavuori pysäytti Sukarin (bad)ideaparkit ja kokoomus sysäsi Eija-Riitta Korholan marginaaliin. Lisäksi käsilllä oleva ydinvoimaesitys oli jo 1/3 voitto! Yksi hakemus saatiin siis jo nyt torpattua. Seuraava menee nurin eduskunnassa ja kolmas kosahtaa rakennusvaiheessa. Lopputuloksena nolla uutta reaktoria ja paljon melua tyhjästä. Sen sijaan on synkkää, että eduskunnan ympäristövaliokunta päätti äänestyksen jälkeen esittää lakimuutoksen hyväksymistä, joka mahdollistaisi Pallaksen hotellihankkeen rakentamisen kansallispuistoon.

Lisäksi kävin viikon aikana juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 50 km) ja pyöräilin 71,5 km sekä tein kotona 2 lihaskuntoharjoitusta ja venyttelyä.

Tulevan viikon aikana käyn mm. lounastamassa Ympäristöakatemian toiminnanjohtaja Sanna Rönkkösen kanssa, puhun Posti- ja logistiikka-alan unionin puheenjohtajien neuvottelupäivillä yhteiskunnallisten liikkeiden ja ay-liikkeen tulevaisuudesta, istun hyvien toiminnanjohtajien ja pääsihteereiden kanssa aamiaisella, vierailen pellettienergialaitoksissa Keski-Suomessa sekä istun kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa Säätytalolla.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa