Suomen sosiaalifoorumi: Kansalaisaktivismin tulevaisuus – Kevytaktivismia vai järjestövaikuttamista?

Suomen sosiaalifoorumi järjestettiin viikonloppuna yhdeksättä kertaa. Olin itse lauantaina (24.4.) puhumassa kahdessa eri tilaisuudessa. Ensimmäinen käsitteli degrowth-taloutta ja toinen kansalaiskativismin tulevaisuutta.

aktivismiLuonto-Liiton ja Voima-lehden noin 50 kuulijaa paikalle keränneessä seminaarissa kysytiin, miltä näyttää suomalaisen kansalaisaktivismin tulevaisuus. Yhteiskunnallinen toiminta ei enää välttämättä kanavoidu olemassaolevien järjestöjen kautta tapahtuvaksi vaikuttamistyöksi ja sitoutuminen kevenee. Pohdimme, miten ihmisille voidaan tarjota matalan kynnyksen paikkoja tulla mukaan joko perinteiseen järjestötyöhön tai epämuodolliseen kansalaistoimintaan.

Omassa puheenvuorossani korostin verkon merkitystä vaikuttamisareenana sekä nostin esille uusien osallistumismuotojen seitsemän muutostrendiä:

1. Yhteiskunnallisuudesta henkilökohtaisuuteen
2. Pitkäjänteisyydestä projektimaisuuteen
3. Paikallisuudesta ja kansainvälisyydestä verkkoon
4. Asiantuntijuudesta performatiivisuuteen
5. Rakenteista verkostoihin
6. Hallintokeskeisyydestä autonomisuureen
7. Kansalaisvaikuttamisesta kevytaktivismiin

Lisäksi tarhauskielto.fi -kampanjasta oli henkilö esittelemässä eläinoikeusaktivismin uusimpia toimintamuotoja, Helsingin Nuorisolautakunnan puheenjohtaja Emma Kari pohti nuorten muuttuvia vaikuttamistapoja sekä Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kaupunginosayhdistyksen puheenjohtaja Janne Kareinen kertoi innostavia esimerkkejä siitä, miten yhteisöllisyyttä ja vaikuttamista on kehitetty kaupunginosatasolla.

Keskustelussa pohdittiin ylipäätään kansalaisaktivismin käsitettä, kevytaktivismin mielekkyyttä sekä yhteiskunnallinen ja henkillökohtaisen vaikuttamisen rajapintoja. Innostava sessio, joka toivottavasti synnytti uutta kipinää yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tarjosi eväitä eri tahoille tarjota matalan kynnyksen vaikuttamisen paikkoja.

Suomen sosiaalifoorumi

3 kommenttia artikkeliin ”Suomen sosiaalifoorumi: Kansalaisaktivismin tulevaisuus – Kevytaktivismia vai järjestövaikuttamista?”

  1. Mitä tarkoitat tässä performatiivisuudella? Luonnontieteilijästä tuo termi tuntuu omituiselta. Äkkiä asiaa selvittäessäni kävi ilmi, että performatiivisuus on keskeinen termi naistutkimuksessa (sukupuoli on performatiivinen ominaisuus eli sukupuoli on toimintaa). Taiteessa performatiivisuudella tarkoitetaan sitä, että jotakin ilmaistaan toiminnalla ilman, että puhetta tarvitaan. Tällöin puhutaan performanssitaiteesta. Performatiivisuuteen liittyy lisäksi myös kvanttipainovoiman hermeneuttinen transformatiivisuus:

    “From a different starting point, Aronowitz likewise suggests that a liberatory science may arise from interdisciplinary sharing of epistemologies:

    … natural objects are also socially constructed. It is not a question of whether these natural objects, or, to be more precise, the objects of natural scientific knowledge, exist independently of the act of knowing. This question is answered by the assumption of “real” time as opposed to the presupposition, common among neo-Kantians, that time always has a referent, that temporality is therefore a relative, not an unconditioned, category. Surely, the earth evolved long before life on earth. The question is whether objects of natural scientific knowledge are constituted outside the social field. If this is possible, we can assume that science or art may develop procedures that effectively neutralize the effects emanating from the means by which we produce knowledge/art. Performance art may be such an attempt.”

    (Lähde: Alan D. Sokal: Transgressing the Boundaries: Towards a Transformative Hermeneutics of Quantum Gravity )

    Mitä performatiivisuus tarkoittaa ympäristöaktivismissa ja miksi se on asiantuntijuuden kanssa ristiriitaista tai jopa asiantuntijuuden vastakohta?

    Vastaa
  2. Hei Jukka

    Asiantuntijuus ei ole ristiriidassa performatiivisuuden kanssa. Perinteisessä järjestövaikuttamisessa asiantuntijuus on edelleen yksi keskeisistä vahvuuksista. Tarkoitan sitä, että yhteiskunnallisissa liikkeissä asiantuntijuus ei ole välttämättä enää yksi toiminnan edellytys ja sen rinnalle on tullut yhä enemmän myös performatiivisia, näyttäviä ja julkisuushakuisia toimintakeinoja (esim. Porkkanamafian toiminta).

    Epämuodollista kansalaistoimintaa olen käsitellyt laajemmin valtioneuvoston demokratiapoliittista asiakirjaa varten tehdyssä taustaselvityksessä: Suomalaiset osallistujina
    http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/1247667713779

    Tuo seitsemän kohdan listaus oli lista muutostrendeistä. Kyse ei ole suinkaan vastakohdista.

    Parhain terveisin
    -Leo Stranius

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami