Surullisia tapauksia ensiavussa – Miksi lääkärit eivät toimi?

Odottelimme Annukan kanssa maanantai-iltana ja yönä noin neljä tuntia pääsyä lääkärin vastaanotolle Haartmanin sairaalassa Helsingissä. Odotellessa sai aika surullisen läpileikkauksen Helsinkiläisestä arki-illasta.

Henkilö 1: Odottaa hermostuneena vastaanotolle pääsyä. Valittelee jollekin muulle odottamassa olevalle kovia kipujaan ja työkyvyttömyyttään. Tarjoilee särkylääkkeitä ja käy useaan otteeseen tupakalla.

Henkilö 2: Humalainen päästä verta vuotava henkilö saapuu kavereiden tuomana paikalle. Henkilö selittää toistuvasti, että hänellä ei ole mitään hätää ja hän haluaa lähteä vain kotiin. Kaverit vakuuttelevat, että kannattaa jäädä odottelemaan lääkärin paikattavaksi pääsyä. Samat vuorosanat toistuvat tuntien aikana kymmeniä ja kymmeniä kertoja.

Henkilö 3: Humalainen juhlaseurue saapuu vastaanotolle, joista yhden nenä vuotaa verta. Jutuista päätellen mukana olevan puolison nyrkki on tehnyt kipeää.

Henkilö 4: Henkilö makaa paareissa ja selittää sekavasti (humalassa) puolisolleen, että joku on hakannut häntä. Puolison mukaan hän on vain kompuroinut rappukäytävässä.

Henkilö 5: Tiputuksessa oleva henkilö raahautuu ulos tupakalle.

Lisäksi paikalla on muutamia raskaana olevia henkilöitä ja tavallisia nuoria tai aikuisia sekä joukko maahanmuuttajia, joiden lapset leikkivät iloisesti pitkin käytäviä. Paareilla viedään tai tuodaan säännöllisesti puolitiedottomia vanhuksia.

Kun menoa seuraa vain muutaman tunnin, herää kysymys, miten lääkärit jaksavat katsoa moista touhuamista ja alkoholin kanssa läträämistä päivästä toiseen. Voisi kuvitella, että hyvin koulutettu ja kykenävä ammattikunta nostaisi asiasta hiukan isomman metelin ja pyrkisi aktiivisesti toimimaan siten, että yhteiskunnassa ryhdyttäisiin toimiin haittojen ehkäisemiseksi. Vinkki: Alkoholin kulutukseen vaikuttaa eniten hinta ja saatavuus.

Entä millaisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta saavat vastaanotolla käyvät maahanmuuttajat, jotka eivät ole tottuneet käymään yksityisellä lääkärillä niinkuin suurin osa työssäkäyvistä?

Surullisia tapauksia ensiavussa – miksi lääkärit eivät toimi?

Odottelimme Annukan kanssa maanantai-iltana ja yönä noin neljä tuntia pääsyä lääkärin vastaanotolle Haartmanin sairaalassa Helsingissä. Odotellessa sai aika surullisen läpileikkauksen Helsinkiläisestä arki-illasta.

Henkilö 1: Odottaa hermostuneena vastaanotolle pääsyä. Valittelee jollekin muulle odottamassa olevalle kovia kipujaan ja työkyvyttömyyttään. Tarjoilee särkylääkkeitä ja käy useaan otteeseen tupakalla.

Henkilö 2: Humalainen päästä verta vuotava henkilö saapuu kavereiden tuomana paikalle. Henkilö selittää toistuvasti, että hänellä ei ole mitään hätää ja hän haluaa lähteä vain kotiin. Kaverit vakuuttelevat, että kannattaa jäädä odottelemaan lääkärin paikattavaksi pääsyä. Samat vuorosanat toistuvat tuntien aikana kymmeniä ja kymmeniä kertoja.

Henkilö 3: Humalainen juhlaseurue saapuu vastaanotolle, joista yhden nenä vuotaa verta. Jutuista päätellen mukana olevan puolison nyrkki on tehnyt kipeää.

Henkilö 4: Henkilö makaa paareissa ja selittää sekavasti (humalassa) puolisolleen, että joku on hakannut häntä. Puolison mukaan hän on vain kompuroinut rappukäytävässä.

Henkilö 5: Tiputuksessa oleva henkilö raahautuu ulos tupakalle.

Lisäksi paikalla on muutamia raskaana olevia henkilöitä ja tavallisia nuoria tai aikuisia sekä joukko maahanmuuttajia, joiden lapset leikkivät iloisesti pitkin käytäviä. Paareilla viedään tai tuodaan säännöllisesti puolitiedottomia vanhuksia.

Kun menoa seuraa vain muutaman tunnin, herää kysymys, miten lääkärit jaksavat katsoa moista touhuamista ja alkoholin kanssa läträämistä päivästä toiseen. Voisi kuvitella, että hyvin koulutettu ja kykenävä ammattikunta nostaisi asiasta hiukan isomman metelin ja pyrkisi aktiivisesti toimimaan siten, että yhteiskunnassa ryhdyttäisiin toimiin haittojen ehkäisemiseksi. Vinkki: Alkoholin kulutukseen vaikuttaa eniten hinta ja saatavuus.

Entä millaisen kuvan suomalaisesta yhteiskunnasta saavat vastaanotolla käyvät maahanmuuttajat, jotka eivät ole tottuneet käymään yksityisellä lääkärillä niinkuin suurin osa työssäkäyvistä?

2 kommenttia artikkeliin ”Surullisia tapauksia ensiavussa – Miksi lääkärit eivät toimi?”

  1. Mukavaa, että olet laskeutunut norsunluutornistasi meidän todellisten ongelmien kanssa painiskelevien joukkoon. Sen verran haluan korjata näkemyksiäsi, että ensinnäkin lääkärit ovat jo vuosien ja vuosikymmenten ajan aktiivisesti pitäneet alkoholiin liittyvistä asioista meteliä. Sinä et vain ole sitä norsunluutorniisi asti kuullut. Toiseksi lääkäritkin tietävät alkoholista sen verran, että kulutukseen makrotasolla tosiaankin vaikuttaa hinta ja saatavuus, lääkärit tietävät alkoholista ja alkoholin kulutuksesta paljon muutakin. Kolmanneksi lääkärit eivät saa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassamme päättää alkoholin hinnasta ja saatavuudesta. Siitä päättää eduskunta ja hallitus, sekä Suomessa että täällä Ruotsissa. Ja hyvä niin. Edustuksellinen demokratia on hyvä järjestelmä. Edustukselllisen demokratian ei soisi muuttuvan erilaisten aatteellisten lobbausjärjestöjen tai lobbaajien temmellyskentäksi.

  2. Huh, no niinpä. Tuntuu kamalalta, että jotkut oikeasti sairaat joutuvat odottamaan sen vuoksi, että toiset ovat pistäneet itsensä huonoon kuntoon alkoholin avulla.

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa