Viikkopäiväkirja 24 (14.6.-20.6.2010)

Maanantaina laitoimme ympäristöjärjestöjen tiedotteen ydinvoimaan liittyen: Ydinvoimapäätöstä tehdään sokkona. On tyrmistyttävää, että ydinvoimaa rutataan läpi ilman kunnollisia selvityksiä päätösten yhteiskunnallisista vaikutuksista. Aamulla tapasin lisäksi yhtä ympäristönsuojelutieteen graduntekijää sekä kävin toimittaja Pasi Toiviaisen kanssa lounaalla. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton viikottaista toimistokokousta ja työhyvinvointiryhmän kokousta sekä piipahdin Luonnonsuojelijalehden toimitusneuvoston kokouksessa Suomen luonnonsuojeluliitossa ideoimassa tulevien lehtien sisältöä.

Solidaarisuuskalenteri

Tiistaina kävimme aamupäivällä läpi ajankohtaisia asioita Luonto-Liiton päälliköiden viisikko-kokouksessa. Iltapäivän istuin Sivistysliitto Kansalaisfoorumin ajatushautomon kokouksessa. Päivän hyvä uutinen oli se, että eduskunnan ympäristövaliokunta asettui vastustamaan hallituksen esitystä ydinvoiman lisärakentamisesta.

Keskiviikkona kandityön tekijä kävi haastattelemassa ilmasto- ja energiapoliittisen tulevaisuuselonteon kansalaisosallistumista koskevista teemoista. Iltapäivällä hyppäsin kansanedustaja Pentti Tiusasen kyytiin yhdessä Peter Lundin kanssa ja suuntasimme Kotkaan, jossa Kotkan ympäristöseura ja Luonto-Liitto järjestivät ydinvoima-aiheisen keskustelutilaisuuden.

Torstaina valmistelin aamupäivällä tulevia esityksiä. Iltapäiväksi pyöräilin Vantaalle Kuninkaan Kartanoon, jossa järjestettiin Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan (KANE) kokous. Samalla saimme juhlistaa puheenjohtaja Jukka Pekkalan viimeistä kokousta hänen siirtyessään selvittämään suomalaista huippu-urheilua.

Perjantaina osallistuin aamulla eduskuntatalon edessä järjestettävään Äänestä ydinvoima historiaan -tapahtumaan. Pääsin makaamaan eduskuntatalon portaille ”ydinvoimahulluus” -sanan s-kirjaimen yhdeksi osaksi. Tämän jälkeen siirryin eduskuntatalon sisälle ja kävin puhumassa Kokoomuksen edustajille degrowth-taloudesta. Iltapäivällä suuntasin vielä puhumaan mainostoimisto Taivaaan henkilöstölle elämäntapavaikuttamisesta ja ruuan ympäristövaikutuksista ennen hyppäämistä Joensuun junaan. Illaksi matkustimme Luonto-Liiton hallituksen kanssa Kolille.

Lauantaina olin aamupäivän Luonto-Liiton hallituksen kokouksessa Kolilla. Kokouksen jälkeen suuntasimme Ukko-Kolin huipulle pitämään mielenosoitusta Äänestä ydinvoima historiaan -toimintapäivän kunniaksi. Valitettavasti tällä kertaa ei ollut mahdollista jäädä Kolille pidemmäksi aikaa vaeltamaan vaan hyppäsin taksiin ja kävin Joensuussa moikkaamassa Sailaa, Pilviä ja Leilaa ennen junamatkaa Helsinkiin ja Annukan luokse.

Sunnuntaina laiskottelimme ja parantelimme Annukan viikon jatkunutta vatsakipua. Samalla tuli tehtyä kesän ensimmäiset kotimaiset uudet perunat ja siivottua. Päivän mittaan luin myös lehtiä ja kävin illalla juoksemassa.

Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa  (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 84 km sekä tein kotona 2 kertaa lihaskuntoharjoitusta. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 77,5 tuntia.

Tulevan viikon aikana käyn tapaamassa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauria palmuöljyyn liittyen, olen puhumassa degrowth-taloudesta kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa sekä vietän juhannusta ystävien kanssa Sammatissa. Kevään tiukka tahti alkaa vaihtua kesän leppoisaksi haahuiluksi. Upshifting muuttuu downshiftaukseksi.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa