Kirjoitimme 21.3.2016 Ilkka Savolaisen kanssa Helsingin Sanomiin siitä, miten ravinnontuotannon päästöt voidaan puolittaa.
Avain on suopellot. Suopeltoja on vain noin 15 prosenttia peltopinta-alasta, mutta ne lähes kaksinkertaistavat Suomen maatalouteen liittyvät päästöt.
.
Ohessa kirjoituksemme kokonaisuudessaan:
Ravinnontuotannon päästöt voidaan puolittaa
Suopeltoja on vain noin 15 prosenttia peltopinta-alasta, mutta ne lähes kaksinkertaistavat Suomen maatalouteen liittyvät päästöt.
Tiedesivuilla (HS 14.3.) käsiteltiin ravinnon ekologista jalanjälkeä. Suomessa on oma piirteensä, suopellot, jotka vaikuttavat tähän. Suon raivaaminen pelloksi johtaa turpeen vähittäiseen hapettumiseen ja hiilidioksidipäästöihin.
Tilastokeskuksen mukaan Suomen suopelloista vapautui ilmaan vuonna 2013 noin 6,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (MtCO2). Samana vuonna Suomen varsinaisen maanviljelyssektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat 6,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (MtCO2e). Tämä sisältää päästöt muun muassa kotieläinten ruoansulatuksesta, lannankäsittelystä ja maatalousmaiden typpilannoituksesta. Lisäksi maatalouden energian käytön päästöt olivat 1,2 miljoonaa tonnia.
Suopeltoja on vain noin 15 prosenttia peltopinta-alasta, mutta ne lähes kaksinkertaistavat Suomen maatalouteen liittyvät päästöt. Muissa maissa suopeltojen osuus on pieni. Tämän vuoksi Suomessa tuotetut maataloustuotteet ovat keskimäärin runsaspäästöisiä tuoteyksikköä – esimerkiksi maitolitraa – kohti.
Suopeltojen päästöjä voidaan vähentää lopettamalla uusien suopeltojen raivaus. Päästöjä voidaan myös jonkin verran pienentää muuttamalla maatalouskäytäntöjä. Suopeltoja voidaan myös poistaa maanviljelyskäytöstä metsityksellä, jolloin kasvava metsä voi jonkin aikaa sitoa hiiltä nopeammin kuin turpeesta vapautuu. Soistamalla palautetaan suopelto kohti alkuperäistä tilaa, jossa hiiltä kertyy turvekerrokseen.
Suopellot tarjoavat Suomen ilmastopaneelin raportin (1/2014) mukaan kustannustehokkaimmat tavat vähentää maatalouden päästöjä. Vaikka suopeltojen suuret päästöt on tiedetty 10–20 vuoden ajan, toimia päästöjen vähentämiseksi ei juuri ole tehty.
Päästöjä voidaan vähentää myös julkisuuden ja kuluttajien tekemien valintojen avulla. Ruoan tuoteselostuksissa tai pakkausmerkinnöissä voitaisiin ilmoittaa, jos ruoan tuotannossa ei ole hyödynnetty suopeltoja. Tämä opastaisi kuluttajaa valitsemaan vähäpäästöisen vaihtoehdon. Jos kuluttajat valitsevat vaikkapa vähäpäästöistä juustoa, jonka raaka-aineiden tuotannossa ei ole käytetty suopeltoja, myös kauppa ja tuottaja vastaavat kuluttajien luomaan uudenlaiseen kysyntään. Tämä voi vähentää ylituotantoa, nostaa tuottajahintoja ja tuoda lisää rahaa maatalouteen.
Suomalaiset maanviljelijät haluavat varmasti toimia ympäristöystävällisesti. Suomessa tuotetun ravinnon päästöt voidaan vähitellen puolittaa.
Leo Stranius
vs. toiminnanjohtaja
Suomen luonnonsuojeluliitto
Ilkka Savolainen
tutkimusprofessori emeritus
***
Hesari 1.4.16: MTK:n ymp.j. Liisa Pietola yrittää hämätä pyörittämällä lukuja asian vierestä.
Hän antaa ymmätää, että turvepeltojen kivennäispeltoja jopa huomattavasti suuremmat kasvustot kumoavat sen, että sadon sitoma hiili nollautuu, kun sato syödään ja muuten kulutetaan.
Kiemurtelun ydin: Hän yrittää antaa mielikuvan, että suuren sadon käyttö vähentäisi hiilipäästöjä Hän yrittää salata, että vaikka suuri sato sitoo paljon hiiltä, kun sato korjataan, sen jälkeen vapautuu satoa käytettäessä vastaavasti paljon hiiltä hiilidioksidina.
”Yhteyttäminen on ainoa luonnonmukainen mekanismi poistaa hiilidioksidia ilmakehästä. ” Hän haluaa, että sanasta poistaa syntyy lukijalle mielikuva, että tarkoitetaan vähentää. Mutta sehän ei onnistu, jollei kasvimassaa jatkuvasti lisätä, mikä on metsien osalta mahdollista, mutta ei turvemaan satojen osalta.