Nyt riitti: Joukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä käveli ulos Varsovan ilmastokokouksesta

Varsovan ulosmarssiJoukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä (mm. Greenpeace, Friends of the Earth ja WWF) sekä ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC käveli tänään (21.11.) ulos Varsovan ilmastokokouksesta.

Tempaus järjestettiin vain päivää ennen kokouksen päättymistä.

Järjestöjen mukaan Puolan ilmastoneuvottelut eivät ole tuottamassa mitään ja voimavarat kannattaa suunnata nyt muualle.

Varsovassa oli tarkoitus edetä kohti sitovaa kansainvälistä ilmastosopimusta. Valitettavasti neuvottelut ovat ottaneet toistaiseksi vain takapakkia.

Osa maista on jopa ilmoittanut laskevansa aiemmin ilmoittamiaan päästövähennystavoitteita. Kehitysmaille tarkoitetun rahoituksen suhteen ei ole edetty. Lisäksi kokousta on jarruttanut kokouksen puheenjohtajamaana toimineen Puolan haluttomuus vähentää kivihiilen käyttöä.

Tätä vauhtia maailma on edelleen menossa kohti 4-6 asteen lämpenemistä. Toivottomuus on kuitenkin moraalitonta, joten toivotaan, että valtioiden johtajat ja neuvottelijat saavat aikaiseksi vielä kokouksen viimeisenä päivänä tärkeitä edistysaskelia.

Vastaavaa ulosmarssia ei ole tapahtunut ilmastoneuvotteluiden historiassa aiemmin. Mielenkiintoista on myös se, että mukana on ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC. Toivottavasti myös suomalainen ammattiyhdistysliike löytää ympäristö- ja kehitysjärjestöjen kanssa yhteisen sävelen ilmastovaikuttamisen suhteen.

Kaikki järjestöt eivät myöskään kävelleet ulos. Esimerkiksi Climate Action Network (CAN) jäi vielä jatkamaan tärkeää vaikuttamistyötään.

Kannattaa lukea aiheesta myös nämä:
WWF ja 12 muuta järjestöä marssivat ulos Varsovan ilmastoneuvotteluista
Ulosmarssi Varsovan ilmastoneuvotteluista: päättäjien kuunneltava ihmisiä, ei fossiiliteollisuutta
Oras Tynkkynen: Varsovassa myrskyää
NGOs, Social Movements Walk Out Of Warsaw Talks

Yksi kommentti artikkeliin ”Nyt riitti: Joukko ympäristö- ja kehitysjärjestöjä käveli ulos Varsovan ilmastokokouksesta”

  1. Minusta on moraalitonta, jos päättäjät toivovat jonkun muun tekevän, eivätkä huomaa, että vain he voivat jotain tehdä. Toivominen se vasta turhaa onkin. Kuten armeijassa varusmiehenä, niin myös reservissä voi vain esittää turhat toiveensa niille joilla on valta ne heti torpata. Toiveet voi esittää monella tapaa, mutta mikään ei näytä kiinnostavan poliitikkoja, kuten on nyt viimeisinä parina kuukautena nähty. Hyvä vain, että järjestöt kävelivät pois edes protestoidakseen, ettei tämä ole ihan kokonaan sitä, että poliitikot pitävät kansalaisia oman korruptoituneen pelinsä pelleinä. Kuitenkaan kansalainen ei voi päättää heidän puolestaan tai estää heidän päätöksiään, elleivät miljoonat lähde samaan aikaan liikkeelle ja kieltäydy tekemästä mitä poliitkot haluavat. Tämä vain on epätodennäköistä, koska samat miljoonat ovat riippuvaisia nykyisistä rakenteista, kun eivät elä omavaraisuudessa.

    Kun kuitenkin niinkin koulutetussa maassa kuin Suomessa päättäjät eivät ota koko asiaa huomioon kuin puheissa, niin päättäjien on turha moralisoida kansalaisia toivottomuudesta. Eivätkä ne asiatkaan riitele, jos ihmiset eivät riitele asioista. On kuitenkin typerää kansalaisten tapella keskenään, kun kukaan heistä ei tule asioista päättämään. Nyt tämä politiikka on pelkkää toistensa ohi puhumista siellä missä asioista päätetään, ei näy paloa tunteessa tai löydy sydänverta pakista. Ei voida edes luopua autosta Helsingin kaupunkisuunnittelun perustana, vaikka sen tiedetään olevan jo ihmisten terveydellekin haitallisempi kuin vaikka hiilivoimalan piipun ja tuottaa pysyvän kaupunkirakenteellisen tarpeen kuluttaa jotakin polttoainetta, josta ainakin jossain vaiheessa tulee päästöjä. Oikeastaan koko kulttuuria vaivaa jokin hidastetun murhan himo, jota kukaan päättäjä ei myönnä, vaikka teidän päätökset siihen johtavat. Te tapatte hitaasti mutta varmasti, ja sitten ette edes halua riidellä keskenänne asioista ja odotatte asioiden riitelevän itsestään. Minä olen ainakin pettynyt koko poliittiseen kenttään, kun yksikään puolue ei edes yritä kääntää laivaa, vaan vihreätkin yrittävät ministerinsä suulla viherpestä Arktikselle menoa, vaikka tiedetään, että koko homma rahoitetaan sieltä saatavin fossiilisten synnyttäminen tuloin, jolloin puheet jostakin matkailusta on aika ikävää vedätystä. Eihän se homma siihen loppuisi, jos vihreät eivät sitä suosisi, mutta olisi nyt edes joku puolue yrittämässä edes jotakin. Onhan se hyvä, että luontoa suojellaan pala palalta kotimaassa, joka tuottaa tarpeen raahautua äänestyskoppiin, mutta tieto siitä, että eräänlainen globaali aikapommi tikittää, vie osan ilosta niistäkin voitoista. Ehkä ensin olisi tarve kääntää vihreänkin laivan keulaa hitusen, jotta sillä voisi tuuppia sitten sitä suurta laivaa?

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa