Kulutuspäiväkirja: Kokemuksia viikon mittaisesta Älä osta mitään -päivästä

Viime perjantaina (25.11.) vietettiin Älä osta mitään -päivää.

Päivän tarkoituksena on kannustaa ihmisiä viettämään yhden päivän ilman ostoksia ja pohtimaan samalla omia kulutustottumuksiaan.

Marraskuun lopun kunniaksi seurasin itse omia kulutustottumuksia kriittisesti yhden viikon ajan (23.-29.11.2011). Pyrin vähentämään kulutusta siellä missä se oli helposti mahdollista.

Pienellä tarkkailulla onnistuin vähentämään viikon kulutustani noin 32 prosentilla eli yhteensä 53 eurolla.

Ohessa yhteenveto viikon kulutuskokemuksista:

Keskiviikko 23.11.
– Vietin kotona vapaapäivää. Valmistin ruokaa kotona. Perhevalmennuksen jälkeen kävimme lähikaupassa ruokaostoksilla (ruokaostokset 65,33 e, Annukka maksoi)

Torstai 24.11.
– Olin aamupäivän töissä. Lounasta söin maksutta mainostoimisto Dynamossa ja illalla meillä oli vieraita (kulutus 0 e).

Perjantai 25.11. (Älä osta mitään -päivä)
– Kävin aamulla Annukan kanssa parturissa (Annukka maksoi, yhteensä 50 e). Lounasta tein itse Luonto-Liiton toimistolla ja illan vietimme kotona.

Lauantai 26.11.
– Olin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston kokouksessa Tampereella. Matka-, majoitus- ja ruokakulut maksoi Suomen luonnonsuojeluliitto (oma kulutus 0 e)

Sunnuntai 27.11.
– Olin Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston kokouksessa Tampereella. Matka-, majoitus- ja ruokakulut maksoi Suomen luonnonsuojeluliitto (oma kulutus 0 e)

Maanantai 28.11.
– Kävin lounaalla (8,70 e). Muuten päivä meni töissä ja toimistolla. Annukka kävi ruokakaupassa (ruokaostokset 75,81 e) Illalla meillä oli vieraita.

Tiistai 29.11.
– Kävin lounaalla (8,70 e). Muuten päivä sujui erilaisissa työtehtävissä.

Yhteenveto: Viikon kulutus koostui seuraavista menoista:
– Kaksi ulkona syötyä lounasta (17,40 e)
– Annukan ruokaostokset (141,14 e)
– Annukan maksama yhteisparturi (50 e).

Yhteensä siis 208,54 euroa. Mikäli ruoka- ja parturikuluista allokoi puolet minulle, oli oma kulutukseni viikon aikana yhteensä 112,97 euroa (16,14 euroa vuorokaudessa), joka jakaantui 78 prosenttisesti ruokakuluihin ja 22 prosenttisesti palveluihin.

Mistä sitten luovuin kulutuskriittisyyden takia viikon aikana:
– Keskiviikko 23.11.: En luopunut mistään
– Torstai 24.11.: En luopunut mistään
– Perjantaina 25.11.: Ulkona syöty lounas (8,70 e)
– Perjantaina 25.11.: Päivällinen, johon en suostunut Älä osta mitään -päivän takia (noin 35 e)
– Lauantaina 26.11.: Junamatkan teestä (noin 2 e)
– Sunnuntaina 27.11.: Junamatkaa varten kaupasta hankituista eväistä (noin 7 e)
– Maanantaina 28.11.: En luopunut mistään
– Tiistai 29.11.: En luopunut mistään

Eli viikon kulutukseni väheni pienellä tarkkailulla noin 53 euroa (noin 32 prosenttia) normaaliin tasoon verrattuna.

Parantamisen varaa jäi. Olisin varmasti pystynyt säästämään lounaskuluissa (17,4 euroa) tuomalla omia eväitä sekä ruokakaupan kuluissa (70,57 euroa), mikäli olisin kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mitä elintarvikkeita todella tarvitaan. Edelleen ehkä Annukka olisi voinut myös leikata hiukseni (25 euroa).

10 kommenttia artikkeliin ”Kulutuspäiväkirja: Kokemuksia viikon mittaisesta Älä osta mitään -päivästä”

  1. Kiinnostavaa tarkkailua. Mutta miten eväiden syöminen vähentää kulutusta ulkona syötyyn lounaaseen verrattuna? Kotona valmistetaan ruokaa todennäköisesti tehottomammin siinä missä ravintolassa satoja annoksia. Vai syötkö vähemmän eväitä? Toki ravintolan tilaa ”säästyy” jos syö toimistolla eväät.

  2. Sinänsä tämä kirjoitus on oivallinen, koska siinä itse paljastat todellisen karvasi ja typeryytesi. Luitko omaa tekstiäsi ollenkaan? Siinä perustelet kulutuksesi vähentämistä sillä, että muut maksoivat kulutuksesi. Minä odotin Sinulta jotain tuommoista, mutta monet muut eivät. Nyt ei asiassa ole enää mitään epäselvyyttä. Kiitos siitä.

  3. Hei Leo! Olen lukenut jo pidempään blogiasi, mutta en ole aiemmin kommentoinut mitään. Pidän kovasti blogistasi ja siitä, miten rehellisesti ja avoimesti kerrot elämästäsi. Erityisesti ekoisijutut ovat olleet ihania! Ehkäpä kulutuksen vähentämisessä ei kannata kuitenkaan liikaa tuijottaa sitä viivan alle jäävää lukua, jokin muu mittari olisi varmaan parempi. Kotiin kaupasta raahatun tavaran paino? 😉

  4. Kirjoitit, että olisit voinut kiinnittää enemmän huomiota siihen, mitä elintarvikkeita todella tarvitaan. Aika mielenkiintoinen havainto, kun käsittääkseni vastustat viihdesyömistä ja siten voisi siis olettaa, ettei silloin kaupasta osteta turhia elintarvikkeita.

    • Kiitos kommentista Ellie! En toki ostele kaupasta esimerkiksi makeisia, limsoja, pullaa, keksejä, sipsejä tai sen sellaisia. Uskon, että minullakin on kuitenkin parantamisen varaa. Kyllähän sitä itse kunkin kannattaa aina miettiä omien ostostensa tarpeellisuutta.

  5. Hei. Olen tutustunut hiljattain blogiisi, ja erityisesti ekovanhemmuus kiinnostaa, vaikka itselläni ei olekaan lapsia ainakaan vielä. Kirjoitat niistä valinnoista joita vanhemmat voivat tehdä vauvan tullessa perheeseen. Lapsenne on vielä pieni, mutta oletko pohtinut, mitä tapahtuu kun lapsi kasvaa ja hän altistuu kulutuspaineelle kavereiden, mainosten jne taholta? Mikä voi olla tässä tilanteessa ratkaisu, jos vanhempi ei halua lähteä mukaan kaikkien muotivaatteiden, –lelujen ja –krääsän ostoon, mutta ei toisaalta halua että lapsi kokee tulleensa kaltoin kohdelluksi, tai että lapsi voi tulla jopa kiusatuksi?

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa