Kolme teesiä yrittäjyyden helpottamiseksi

Tyrsky consulting perustamisjuhlatYlen Ajankohtaisessa kakkosessa vietetään tänään (2.12.2014) yrittäjä-iltaa.

Olen itsekin osakkaana yhdessä pienessä ympäristöalan konsultointiyrityksessä ja miettinyt sitä kautta paljon keinoja yrittäjyyden edistämiseksi.

Nykyään yhä useampi työntekijä liikkuu työsuhteen, opintojen, vanhempainvapaan ja yrittäjyyden välimaastoissa. Nämä työmuodot täytyy tunnista entistä paremmin ja poistaa verotuksessa sekä sosiaaliturvassa olevat epäkohdat.

Ohessa lyhyesti 3 teesiä yrittäjyyden helpottamiseksi:

1. Helpotetaan ja yksinkertaistetaan pienyrittäjien sosiaaliturvaa: otetaan käyttöön perustulo.
2. Tasataan ja tuetaan vanhemmuuden kustannuksia.
3. Luodaan alustaa kokeilukulttuurille, jossa on lupa kokeilla ja epäonnistua.

Lisäksi olisi paikallaan ylipäätään lyhentää työaikaa ja jakaa töitä tasaisemmin esimerkiksi antamalla palkankorotusten sijaan korotuksia vapaa-aikaan.

Myös energiakäänne tulee luomaan uutta yrittäjyyttä, kun siirrymme keskitetyistä energiaratkaisuista hajautettuun ja älykkääseen energiatuotantoon.

Puhdas energia ja hiilivapaa teknologia mahdollistavat Suomeen tulevina vuosina kymmeniätuhansia uusia työpaikkoa.

Suomessa vallitsee yrittämisen pelon kulttuuri. Ihmiset eivät uskalla yrittää, kun pelkäävät epäonnistumista ja leimaantumista. Konkurssia pidetään pelkän välivaiheen sijaan lopullisena leimana.

Meillä tulisi olla enemmän rohkeutta yrittää, kokeilla ja ryhtyä tuumasta toimeen.

4 kommenttia artikkeliin ”Kolme teesiä yrittäjyyden helpottamiseksi”

  1. Ei konkurssia pidetä lopullisen leimana, vaan tilanteena jossa ihminen putoaa pohjalle kovaa ilman yhteiskunnan turvaverkkoa.

  2. Leo, etkös ole lukenut suomalaista tutkimusta yrittäjyyden korostamisesta ja sen haitallisuudesta ?
    Ihmettelen kantaasi …olet nähtävästi mennyt taannoin ja nyt arvostelemasi” ”systeemin mukana”… ja sen ehdoilla, vai oikeinko ymmärrän.”Business first” -ajattelu ( jossei kaikista niin ainakin suurimmasta osasta ihmisiä yrittäjiksi !) tulee sieltä Amerikoista , eikä välttämättä suinkaan positiivista! Ihmettelen ajatteluasi.Samoin tuo ”be happy ” -ideologia on amerikkalaista, ja sillä peitellään todellisia taloudellisia ym.yhteiskunnallisia ongelmia.Ai niin, Leo, sanopas mitä se onnellisuus on ?Kun kaikille se ei merkitse ihan samaa asiaa, eikä samoja kokemuksia elämässä.Monille onnellisuus olisi työn tekemistä ja työttömyyden katoamista elämästä…lasten koulutusmahdollisuudet ja köyhyyden poistaminen ja normaali asunto ja vaikkapa vain lautasellinen keittoa joka päivä.jne.
    Nyt en kyllä seuraa sinua…! Vaikka kyllä olen todennut, että käytännössä Suomi ei ole enää Suomi, vaan seuraa amerikkalaisia kaikessa.Katsopa miten Amerikoissa nyt mennään! Onko siellä kaikilla niin mukava ja onnellinen elämä.Sekoitat asiat liiaksi keskenään….Miten voit sanoa olevasi vähempiosaisten puolustaja ?
    ihmettelee mecki

  3. Ihan hyvä arvio Rikulta.Jo nyt konkurssiin ajautuva voi silti aloittaa taas alusta …ja pudota uudelleen..;jne..Kaikenlainen yrittäminenhän aina sisältää riskejä, varsinkin nykyaikana, jopa maatalouden, energiatuotannon ja luonnonsuojelunkin piirissä..Ei kai riskitekijää voi noin vain ruotia pois yhteiskunnan tukiverkostonkaan avulla.En usko ”yrittämisen pelon” katoavan lisäämällä tukea.Riskin arviointiin on aihetta suhtautua realistisesti.Taustallahan on yrittäjän ja läheistensä toimeentulo.
    Leo, puheesi tuntuvat usein hyvin ultraliberaaleilta eivätkä suinkaan ”radikaaliaktivistisilta!!

  4. Jatkan vielä yhden kerran tuosta mielenkiintoisesta aiheesta yrittäminen.
    Yksityisyrittäminen ( =ei valtiollistettu) ei ole maailman napa ja sen pelastuskeino, kuten tiedät.Se on sitä samaa voimassa olevaa systeemiä, joka toimii aina vain roistomaisemmin , on tullut vain yhä rahanahneemmaksi kaikilla osa-alueillaan.Jollei systeemiä ensin pohjimmiltaan muuteta muunlaiseksi , niin ei edistytä parempaan suuntaan.
    Miksi yhteiskunnan pitäisi jatkuvasti ja kasvavasti tukea kansalaisten verorahoilla yksityisyrittämistä ja poistaa näin sen riskitekijöitä muuttamalla mm.verotusta ja nk.sosiaaliturvaa yrittäjille suotuisiksi ? ( verohelpotuksia ja parempaa sosiaaliturvaa yrittäjille kai tarkoitat ,vai ?) Eikös yrittäjille ole kuitenkin jo olemassa jonkinlaista valtion tukea ja sosiaaaliturvaa heilläkin kansalaisina. Miksi kaikkien suomalaisten pitäisi maksaa esimerkiksi huonosta ja taitamattomasta yrityshoidosta johtuvan konkurssin seuraukset ?
    Leo, puheistasi tulee mieleeni Ranskan ultraliberaalisen yksityisten työnantajien liiton ( MEDEF) nykyiset kovaääniset vaatimukset yritysten kilpailukyvyn ja voittojen lisäämiseksi : lisää, lisää ja aina vain lisää ! Ja lopulta pyritään selvästi koko työntekijöitä suojelevan työlainsäädännön ja kansainvälisten työtä koskevien säännösten poistamiseen , sekä ammattiliittojen polkemiseen ja hävittämiseen.Ranskassa ( puhun EU-n jâsenvaltiosta ) valtiovalta jo suostui miljoonien verohelpotuksiin yrityksille ja työlainsäädännön keventämiseen ym.kansalaisten pussista maksettavien etujen antamiseen kohentaakseen työllisyystasoa.Samalla valtion vaatii yrityksiltä annettujen etujen vastapainoksi parempaa työllistämistä! Mutta kuka uskoo yrittäjien toimivan valtion vaatimalla tavalla? Ei kukaan!Eivät työnantajat ole ennenkään lupauksiaan pitäneet, vaan jatkuvasti vaativat lisää valtiolta jos minkälaisin verukkein, ja lopulta viis veisaavat valtion kanssa tehdyistä sopimuksista! Helpotuksista saatu tuotto ja finanssiavustukset häipyvät useimmiten muille maille.Tämä on nykypäivän todellisuutta. Ja varmaan sama toistuu Suomessakin, jossa seurataan aina muita jo EU:nkin takia. Ja EU vain puhuu ja meinaa,vaan eikäytännössä toimi kuten tulisi toimia. Turha on odottaa ja toivoa sellaista utopista ”välimaastoista” järjestelmää, joka muuttaisi asiat kauniimmiksi!

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa