Kolme ajatusta bloggauksen tulevaisuudesta

Search Engine People Blog / Flickr

Osallistuin aamupäivällä (20.10.) Hill & Knowltonin bloggaajapaneeliin Lauttasaaressa.  Mukana keskustelemassa olivat lisäkseni bloggaajat Stella (Paras aika vuodesta), Terhi Aho (Some – rekrytointi ja työnantajakuva), Mari Koistinen (Kulutusjuhja) ja Jenni (Pupulandia).

Inspiroivan paneelikeskustelun lopuksi kysyttiin, mihin blogimaailma on menossa. Tässä oma näkemykseni.

1. Blogit ja sosiaalinen media tulevat murtamaan perinteisen median vallan ihmisten keskusteluiden ja tiedon lähteenä. Ihmiset kokoontuvat yhä harvemmin yhteisten samaan aikaan lähetettävän uutislähetysten pariin tai muodostavat näkemyksiään vain televisiokeskustelun perusteella. Käsitys todellisuudesta muodostetaan yhä useammasta lähteestä.

2. Bloggauksesta tulee entistä ammattimaisempaa, kaupallisempaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa. Mukaan tulee yhä suurempi joukko ammattibloggaajia, joille verkkokirjoittaminen tuo toimeentulon. Yhä suurempi osa poliittisesta päätöksenteosta valuu myös sosiaaliseen mediaan ja verkkoon. Blogit ja sosiaalinen media tulevat vaikuttamaan yhä enemmän siihen, millaisia päätöksiä eduskunnassa tehdään.

3. Bloggaamisesta tulee normi eli ilmaa, jota hengitetään. Tällä hetkellä kysytään, miksi organisaation tai yksittäisen henkilön pitäisi olla sosiaalisessa mediassa tai perustaa vaikka oma blogi. Tulevaisuudessa kysytään, miten joku voi olla olematta siellä.

Mitä mieltä itse olet? Mikä on blogien vaikuttavuus ja merkitys tulevaisuudessa? Voisiko blogeista muodostua yhteiskunnallinen muutosvoima vai onko kyse jatkossa sittenkin yhä enemmän verkon viihdekäytöstä.

Iso kiitos Hill&Knowltonin digitaalisen viestinnän strategiajohtaja Kati Sulinille keskustelun vetämisestä sekä erityisesti muille bloggaajille innostavien kokemusten jakamisesta. Tämän keskustelun pohjalta on kiva lähteä kehittämään myös omaa blogia.

5 kommenttia artikkeliin ”Kolme ajatusta bloggauksen tulevaisuudesta”

  1. Näkemykseni blogien vaikutuksesta tulevaisuuteen on se, että sosiaalinen media tulee pakolliseksi osaksi lähes jokaisessa työssä jossain määrin. Sosiaalisen median osaaminen taas on parhaiten näytettävissä toteen konkreettisesti sitä kautta, että sinulla on blogi ja, että osaat:

    1) Keskustella relevantilla tavalla (blogata ja vastata kommentteihin sekä blogissa, että sen ulkopuolella)
    2) Keskustella relevanteista aiheista (sinulla on lukijoita, jotka seuraavat ajatuksiasi enemmän kuin yhden kirjoituksen verran)
    3) Tuoda näkemyksiäsi julki eri kanavissa (sinulla on lukijoita enemmän kuin 10)

    Tulevaisuudessa CV:t ovat todennäköisesti enemmänkin käytännön ”todisteisiin” kuin koulutukseen ja titteleihin pohjautuvia, jolloin on tärkeää olla oikeasti oman alansa mielipidevaikuttajan asemassa joko bloggauksen avulla tai muuten.

  2. Hei Juuso

    Erinomaisia tarkennuksia. Kiitos paljon hyvästä kommentistasi. Juuri noita taitoja pitäisi itsekin harjoitella enemmän.

    Parhain terveisin
    -Leo

  3. Olen eri kannalla Juuson kanssa blogaamisen tulevaisuudesta. Näen sen yhtä lailla merkityksellisenä ja kasvavana trendinä, mutta olen eri mieltä siitä, kuinka monen työnkuvaan se vaikuttaa tai kuinka moni tietoisesti hyödyntää blogia. Ne, jotka kokevat saavansa hyötyä, muuttavat sen avulla työnkuvaansa tai markkinoivat osaamistaan. Ne, jotka eivät koe hyötyä, eivät edes harkitse aloittavansa.

    Blogit koetaan sitä merkityksettömimmiksi, mitä pienemmästä paikkakunnasta on kyse, mitä perinteisemmästä toimialasta on kyse ja mitä suuremmissa määrin yksilö on palkkatyösuhteessa*. Nämä tekijät myös korreloivat sen kanssa, että ympäristö suhtautuu epäilevästi kaikkeen uuteen, kokeilun halu on kaikista pienintä ja siellä on suurin uudistamispotentiaali =)

    Mielestäni me bloggaajat luomme itsellemme mielenkiintoisen uran tekemällä kirjoittamista osan toimeentuloamme , mutta olemme lopulta(kin) vain pisara meressä kaikkien muiden toimintatapojen seassa. Jokainen leikkaa kakusta itselleen palan omalla tyylillään ja tämä on meidän.

    -Lauri, joka kannustaa kaikkia kirjoittamaan julkisesti
    *Lähde: oma nuoruus pienellä paikkakunnalla

  4. Lauri, taisin unohtaa yhden sanan: ”…konkreettisesti _esimerkiksi_ sitä kautta, että…”

    Blogit eivät sovi joka paikkaan eikä niiden tarvitsekaan. Se oli lähinnä viittauksena sosiaaliseen mediaan, ja toimii ehkä parhaana esimerkkinä, koska blogeja on niin turkasen paljon maailmalla! Suomi tulee vaihteeksi jälkijunassa 🙂

Kommentointi on suljettu.

Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Seuraa minua Instagramissa