Päivän hyvä uutinen! Ilmastonmuutoksesta huolestuneet vanhemmat ovat perustaneet Ilmastovanhemmat-järjestön.
Osallistuin tänään (26.2.2013) vastaperustetun lasten edunvalvontajärjestön tiedotustilaisuuteen Helsingin Annantalolla.
Samassa yhteydessä allekirjoitin ilmastovanhempien vetoomuksen.
Kyse ei ole siitä, että ilmastokriisi ratkaistaan kestovaipoilla ja jätteiden kierrätyksellä.
Ilmastovanhempien tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittisiin päättäjiin siten, että ilmastokriisin pysäyttämisestä tulee poliitikkojen ykköstehtävä.
“Lastemme tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset tehdään ilmastopolitiikassa nyt. Olemme kyllästyneet riittävien päästövähennysten lykkäämiseen aina seuraavalle hallituskaudelle. Ilmasto- ja energiapolitiikasta vastaavien ministereiden on kannettava viimein vastuunsa säätämällä vahva ilmastolaki”, Ilmastovanhempien puheenjohtaja Liisa Selvenius-Hurme sanoo.
Ilmastovanhempien tavoitteet:
– Suomen ilmastopolitiikka vaikuttavaksi ja vastaamaan uusinta tutkimustietoa vahvan ilmastolain ja riittävien päästövähennysten avulla.
– Suomen edistettävä aktiivisesti EU:n päästövähennystavoitteen kiristämistä.
– Riippuvuus fossiilisista polttoaineista purettava. Investointi ilmaston kannalta kestämättömään energiantuotantoon lopetettava.
Ilmastovanhemmat muistuttaa, että nykymenolla ilmasto uhkaa lämmetä yli neljä astetta, ennen kuin tämän päivän lapset jäävät eläkkeelle. Neljän asteen lämpeneminen merkitsisi globaalia katastrofia. Ilmastovanhemmat vaatii, että ilmastonmuutoksen hillitseminen otetaan kaiken poliittisen päätöksenteon lähtökohdaksi sekä kunnissa, kansallisesti että EU:n tasolla.
Miksi sitten itse olen mukana ihan tavallisena vanhempana? Siitä syystä, että ilmastonmuutos on lapseni ja itseni kannalta elämän ja kuoleman kysymys. Mikään muu yksittäinen asia ei uhkaa hyvinvointiamme tällä hetkellä yhtä paljon, kuin käsillä oleva ilmastokriisi.
Minua ja varmasti jokaista vanhempaa kiinnostaa, millaisessa maailmassa elämme tulevina vuosikymmeninä.
Ilmastovanhempien vetoomuksen voi allekirjoittaa täältä.
Tärkeä ja kaikinpuolin kannatettava asia!
Olen lueskellut innolla blogiasi, varsinkin näitä lapsijuttuja. Yksi asia kuitenkin särähtää korvaani pahasti ja aiheuttaa jonkunasteista vastenmielisyyttä. Nimittäin se, että olet nimennyt itsesi ja puolisosi ”kiintymysvanhemmiksi”, kun teette jotkut asiat keskimäärin eri tavalla kuin tavallinen tilastovanhempi. Tässä muutama esimerkki:
1) Imetys
Ystäväni menetti esikoisensa odotusaikana isänsä ja kun vauva oli 6-viikkoinen, myös ystäväni äiti eli tuoreen vauvan mummi kuoli yllättäen. Ystäväni suri ja stressaantui niin pahasti, että maitoa ei enää kerta kaikkiaan noussut. Ymmärrät varmasti, että kiintymys ei ollut tässä se tekijä, millä tavalla lasta päädyttiin ruokkimaan.
2) Perhepeti
Olen itse kärsinyt murrosiästä asti univaikeuksista, jotka alkoivat sen vuoksi, että jouduin asumaan lyhyen aikavälin sisällä kolmella täysin toisistaan poikkeavalla aikavyöhykkeellä. Asiaa ei vielä tuolloin osattu hoitaa enkä koe olevani itse millään tavalla syyllinen tilanteeseen. Jo aviomiehen vieressä nukkuminen rikkoo joskus uneni täysin puhumattakaan, että joutuisin jännittämään sitä, että kierähdänkö vauvani päälle. Tai sitten vauvan ja taaperon liikuskelu kainalossa. Olenko minä kiintynyt lapseeni eli kiintymysvanhempi, vaikka vauvani nukkuu eri sängyssä kuin minä?
3) Kestovaipat
Oletko oikeasti sitä mieltä, että vaipan materiaali on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon vanhempi on kiintynyt lapseen? Tai onko sellainen vanhempi kiintyneempi lapseen, joka laittaa lapsena potalle 6-kuukautisena verrattuna vanhempaan, joka aloittaa lapsen kanssa pottatreenit 1 v 2 kk iässä. Aivan yhtä älytön ajatus kuin se, että minä olen enemmän kiintymysvanhempi kuin sinä, sillä minä hoidan lapseni kotona 3-vuotiaaksi verrattuna sinuun, jonka lapsi lähtee tarhaan 2-vuotiaana.
Tiedän itsekin, että tiedät, ettei elämä ole mustavalkoista ja että kaikilla ei ole yhtä hyvät valmiudet kaikissa elämäntilanteissa imettää, kestovaipattaa tai perhepedittää. Mutta jos ihmisellä on tosi raskaita elämänvaiheita ja hän silti haluaa tehdä parhaansa ja rakastaa lastansa sydämensä pohjasta, termi ”kiintymysvanhempi” kuulostaa tosi ylemmyydentuntoiselta ellei suorastaan kusipäiseltä. Siis oikeasti, se kuulostaa siltä, että tekemällä tietyt ulkoiset jutut vanhemman kiintymyssaldo nousee tosi korkealle ja jos et jotakin tee – aivan sama mikä on syy – kiintymys ei kuulu sinun lapsi-vanhempi-suhteeseesi.
Ja vielä lopuksi, vaikka sinä olet kiintymysvanhempi, niin se ei kuule takaa sinunkaan TYTTÄRELLESI aukotonta onnea ja lupausta siitä, ettei hän tule kohtaamaan elämässä suruja, joita ei voi ratkaista ekologisuudella tai sillä, että häntä aikanaan imetettiin mahtavat 3 v 4 kk tms. Valitettavan usein juuri kaltaisesti ”kiintymysvanhemmat” tulevat romahtamaan polvillensa aika näyttävästi. Mitä suurempi suu, sitä kovempaa se rytisee, kun se kaatuu.
Hei ”No vaikka Lissu”
Kiitos perusteellisesta kommetista. Lienee selvää, että pitkä imetys ja perhepeti yleensä (ei välttämättä aina) parantavat kiintymyssuhdetta, mutta eivät tietenkään ole sen edellytys. Vaipan materiaali taas ei liity kiintymyssuhteeseen mitenkään. En tiedä, mistä sellaisen kuvan olet saanut. Vessahätäviestintä taas luonnollisesti lisää herkkyyttä huomata vauvan/lapsen tarpeet.
Tässä yksi blogikirjoitukseni kiintymysvanhemmuudesta: https://leo.hardihood.fi/2012/05/ekoisi-kiintymysvanhemmuus-voiko-kolmevuotiasta-viela-imettaa/
Parhain terveisin
-Leo Stranius