Ilmastolaki maaliin

Tuen-vahvaa-ilmastolakia-Leo-StraniusTiedote 6.3.2015: Järjestöt tyytyväisiä ilmastolain läpimenoon

Yli kolmenkymmenen kansalaisjärjestön ja yhteisön Polttava Kysymys -ilmastolakikampanja on erittäin tyytyväinen eduskunnan päätöksestä säätää Suomeen ilmastolaki. Lailla vahvistetaan Suomelle sitova tavoite ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja edistetään ilmastopolitiikan avoimuutta.

Eduskunta äänesti laista ympäristövaliokunnan mietinnön pohjalta täysistunnossaan tänään 6.3. Ilmastolain puolesta äänesti 150 kansanedustajaa. Lakia kannatti enemmistö kaikkien hallitus- ja oppositiopuolueiden eduskuntaryhmistä perussuomalaisia lukuunottamatta.

Ilmastolaissa asetetaan Suomelle sitova tavoite vähentää ilmastopäästöjä vähintään 80% vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Laki luo Suomeen tehokkaan suunnittelu- ja seurantajärjestelmän, jonka puitteissa hallitus ja eduskunta päättävät vaalikausittain konkreettisista toimista päästöjen vähentämiseksi ja seuraavat niiden toteutumista vuosittain. Suunnitelmista on lain mukaan tehtävä myös vaikuttavuusarviot.

Järjestöjen ja asiantuntijalausuntojen mukaan laki lisää eduskunnan painoarvoa ilmastopolitiikan päätöksenteossa. Ilmastolaki parantaa ilmastopolitiikan valmistelun avoimuutta ja velvoittaa valmistelijoita kuulemaan laajasti myös kansalaisia ja yhteiskunnan eri toimijoita. Jatkossa ilmastopolitiikan suunnitelmat julkaistaan kommentoitaviksi jo ennen lopullista päätöksentekoa.

“Ilmastopolitiikkaa on pitkään tehty suljettujen ovien takana eikä päätöksistä ole voinut käydä aitoa keskustelua. Ilmastolain myötä kansalaiset otetaan paremmin mukaan päätöksentekoon. Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii niin isoja muutoksia yhteiskunnassamme, että tällainen avoimuuden ja demokratian vahvistaminen on todella tärkeää”, kommentoi Polttava Kysymys -kampanjan koordinaattori Hanna Hakko.

Kaikki järjestöjen tavoitteet eivät vielä toteutuneet ilmastolaissa. Ilmastotieteellisen tiedon mukaan päästövähennystavoitteen tulisi Suomen kaltaisissa maissa olla vähintään 95 % vuoteen 2050 mennessä. Laki olisi ollut vahvempi, jos siihen olisi sisällytetty välitavoitteita. Lain käytännön toteutuksesta pääsee vastaamaan kevään vaaleissa valittava uusi eduskunta.

”Ilmastolaki avaa uuden aikakauden ilmastopolitiikassa ja asettaa sille vähimmäisvaatimukset. Seuraavalla eduskunnalla on kaikki mahdollisuudet ryhtyä nopeisiin toimiin lain toteuttamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Suomalaiset ovat monesti ilmaisseet odottavansa poliitikoilta ripeitä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, joten viivyttelyyn ei ole mitään syytä”, sanoo Leena Kontinen Maan ystävistä.

Kampanja ilmastolain puolesta käynnistyi vuonna Polttava Kysymys -koalition aloitteesta. Viime vuonna tehdyssä Taloustutkimuksen kyselyssä 79% suomalaisista ilmoitti kannattavansa ilmastolain säätämistä.

7 kommenttia artikkeliin ”Ilmastolaki maaliin”

  1. En puhuisi laista, vaan lain muotoon puetusta mielenilmauksesta, joka ei estä ilmaston pilaamista, mutta toimii mainiosti poliitikkojen apuna siinä uskottelussa, että tekisivät jotain asialle. Itse koen kyllä valtavaa pettymystä siitä, että vihreätkin heittävät luonnonsuojelun ikkunasta ja yksi toisensa jälkeen kertovat olevansa vain demareihin pettyneitä demareita, tai sitten markkinaliberaaleja kaupunkilaisia. Onko vihreitä edes olemassa?

    Vähitellen vaatimuksista on kadonnut konkretia ja jos jotain on, niin vähintäänkin mittakaava on vaihtunut aarniometsän tasolta kaupungin pikkupusikkoon. Taloudellinen kasvu, tai konkreettisemmin kaupunkien kasvu, on päätynyt tavoitelistan yläpäähän. Miten koskaan saavuttaa kestävää tasoa, jos lisää koko ajan niiden määrää joille resurssit joudutaan tuomaan kaukaa? Tai miten koskaan kulutus kääntyy laskuun, jos kukaan ei näe ongelmana kuluttajien määrän jatkuvaa kasvua? On kurjaa nähdä, että vihreille riittää se, että ilmastopäästöjä saataisiin laskuun teknologialla, mutta itse luonto saa mennä. Sittenkö asutaan vain huipputeknisissä kaupungeissa miljoonien muiden kanssa, ja luonto on lopullisesti alistettu tuottamaan resursseja noille kaupungeille?

    Radikaali kai joskus sivistyneinä aikoina tarkoitti sellaista joka menee asian alkujuureen. Onko vihreillä enää rohkeutta nähdä mikä on syy ja mikä seuraus?

  2. Pystymetsä, hyvin hoksattu !
    Olen seurannut muutaman vuoden Suomen vihreiden touhuja netin , sukulaisten , ystävien ja tuttavien välityksellä,ja Leon blogista. Ja olen minäkin kovin pettynyt Vihreiden vihreyden katoamisesta näkymättömiin. markkinatalouden liberaalipyörteissä.Puhutaan vain bissneksestä.Pahinta on sellainen ”green business”, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä luonnon-ja ilmaston suojelulle.Näyttää valitettavasti ihan siltä, ettei Suomessa tosiaankaan ole ainakaan todellista vihreiden politiikkaa harjoittavaa puoluetta. En ainakaan tällä näkymällä äänestäisi siellä tuon nimikkeen alla kulkevaa,vaan tukisin mieluummin sellaista politiikkaa ja poliitikkoja, jotka ottaisivat huomioon alkujuuriaan myöten luonnon-ja ympäristönsuojelunkin, ja olisivat oikeasti konkreettisen radikaaleja ja pyrkisivät toteuttamaan vaihtoehtoista politiikkaa. Sellainen poliittinen liike varmaankin pitäisi rakentaa Suomeenkin.

    Minulla on äänioikeus Suomessa eduskunta-ja presidentinvaaleissa.ranskassa voin äänestâä kunnallis-ja EU-edustajien vaaleissa.Olen Ranskassa äänestänyt Vihreiden puoluetta.Ja äänestän edelleenkin ainakin EU-vaaleissa, kunhan se haluaa edelleenkin pyrkiä toteuttamaan konkreettisesti sydäntäni ja ajattelutapaani lähellä olevia uudistuksia. .
    Asun luonnon keskellä vuoristossa ja olen mm.Auvergnen Tulivuorten Alueellisen Luonnonpuiston Aloitekomitean jäsen.Komitea ehdottaa konkreettisia parannuksia ja uudistuksia puiston toimintaan ja sen alueella tapahtuvaan luonnonsuojeluun, sekä siellä asuvien ihmisten elinoloihin ottaen huomioon luonnon ja ihmisten vuorovaikutuksen.Se on ottanut osaa mm.puiston uuden toimintaohjelman tekemiseen ottamalla mukaan ideointiin ja toimintaan paikalliset asukkaat.Näin olen saanut lisätuntumaa sellaiseen todelliseen elämään ,jossa ylenmääräinen ja turha teknologian käyttö ja liberaalinen tuhlaileva kulutusta kasvattava ajattelutapa ei suinkaan edistä vaan haittaa niin luonnonsuojelua kuin ihmistenkin jokapäiväistä elämää. Täällä vaikeissa olosuhteissa osataan olla tyytyväisiä välttämättömien elintarpeiden tullesssa tyydytetyiksi. Pyritään luonnonmukaisen ravinnon ja kestävän energian tuottamiseen välttämättömässä määrin.Täältä katsoen kaupunkien stressaava elämänmeno,meteli ja saasteet tuntuvat hirvittäviltä. Ja niitä pyritään vain pysyttämään siedettävissä rajoissa uuden teknologian avulla unohtaen luonnon olemassaolon.Megalopolega ei pitäisi enää rakentaa ja entisiä jollain tavalla purkaa! Joissain paikoin maaseutuakin menetelmät alkavat valitettavasti näyttää samoilta kuin kaupungeissa. Sellaista menoa on vastustettava ja on tuotava esille konkreettisia vaihtoehtoja kansalaisten saamiseksi osallistumaan näiden heitä ensisijaisesti koskevien asioiden hoitoon.

  3. Kiitos kommentistasi Marianne!
    Mielenkiintoista lukea muualta kuin metro-ja megalopoleista tulevia mielipiteitä ilmaston,eläinten-ja ympäristön suojelusta ja tavoitteista Suomessa .
    Ajatuksiasi ja ehdotuksiasi luettuani alkaa tuntua siltä, että eivät ihan kaikki vihreän kyltin alla olevat kansanedustajaehdokkaat ole unohtaneet vihreyttään.Lisäksi otat kantaa vakuuttavasti ja hyvin inhimillisellä tavalla, etkä täysin tunteettoman teknokraattisesti. En voi kuitenkaan äänestää eduskuntavaaleissa edustamallasi alueella, valitettavasti.
    Pelkosenniemen ja Kemijärven maisemat ovat tuttuja.Sieltä lähdin aikoinaan Ranskaan. Vaan lieneekö sikäläinen ympäristö vielä yhtä mahtava ja kiehtova kuin lähtöni aikoihin…sudet ja muut villipedot mukaanlukien?
    Tuo ilmastolaki ei nyt sitten saisi olla vain kansanedustajien omantunnon puhdistamista, vaan se olisi saatava oikeasti vaikuttavaksi ihmisten ja luonnon elinvoimaisuuteen.Kansalaisten on voitava osallistua omalla panoksellaan tuon lain voimaantulemiseksi ja aktivoimiseksi. Ainakin voi olla toiveikas…

  4. Kommentistani Mariannelle unohtui huolestumiseni hänenkin toivomansa cleantech-systeemien liiallisesta ja yleistyvästä käytöstä luonnon alistamisessa kasvavan kaupunkiväestön ja sen aiheuttaman lisääntyvän kulutuksen vaatimuksiin..Jatkuva kaupunkien ja kulutuksen kasvu ( ”talouskasvuksi ” kutsuttu) ei voi muuta kuin jyrsiä luontoa yhä vähemmäksi.Nâiden tukeminen ei ole kovinkaan vihreämielistä.Eikä tuo teknologia tuo ratkaisua kaikkiin ympäristöongelmiin.
    Samoin pienyrittäminen on businestä sinänsä,joka sekin voi olla ympäristöhaitallista, jollei se noudata todella luonto-ja ympäristöystävällisiä menetelmiä.

  5. Onko täysin ”puhdasta” energiaa olemassakaan ?On helppo todeta,että vähennetään päästöjä.Mutta eikö kaiken energian tuottaminen saa aikaan jonkinlaisia päästöjä , olkootpa ne sitten suoraan ilmastoa tai luontoa/ympäristöä saastuttavia ? ja niitäkö sitten vähennettäisiin kaikin puolin ?

    Katsastelen asiaa ihan tavallisen ihmisen kannalta, en asiantuntijana.
    Energian tuottamiseen tarvitaan nykyään kallista tekniikkaa, etenkin ”puhtaan energian ” tuottamiseen.Onko selvää, haluavatko siihen tarvittavan tekniikan valmistajat todella vähentää päästöjä myöskin laitteiden yms.tuotannossa, vai tulevatko he ottamaan huomioon kaupallisessa tarkoituksessa vain tekniikkansa myynnin ja soveltamisen , eikä paljonkaan omien tuotantolaitostensa päästöjen vähentämistä ?.
    Mikä on puhdasta energiaa ? Käytän sähköä ja puuta lämmitykseen.Käyttämästäni sähköstä 80% tulee atomianergiasta,jonka tiedetään olevan raskaasti saastuttavaa mm.ydinjätteidensä osalta ja onnettomuuden sattuessa tiuki vaarallista.Puun ja kivihiilen polttaminen puolestaan saa aikaan ilmastohaitallisia päästöjä ja ympäristö-ja terveyshaitallisia saasteita.Tuulienergiaa ja sen käyttöön soveltamista varten on valmistettava siihen sopivia usein monimutkaisia laitteita ym. Aurinkoenergian tuottamiseen tarvittavan laitteiston valmistus vaatii teollisuustuotantoa ja sen soveltaminen on hyvin monimutkaista varsinkin vanhoissa rakennuksissa.Uuden rakentamisessa se voisi olla hyvä ratkaisu ainakin lämpö-ja valoenergian tuottamisessa sellaisilla alueilla, joissa aurinkoenergian käyttö on mahdollista.Mutta aurinkopaneelit ja siihen liittyvät energiantuottamislaitteet ovat kalliita.Niihin on pystyttävä investoimaan paljon.Kuka sellaiseen pystyy nykyään? Vai antaisiko valtio avustuksia ko.energioiden käyttöönottajille ?

    Ranskassa valtio avustaa nykyään esim.aurinkopaneelien hankkimisessa ja asentamisessa,ja tuulienergiankin osalta..Samoin ennenkaikkea kansalaiset saavat valtion takaamaa avustusta ja korotonta tai halpakorkoista lainaa esim.vanhojen asuntojen/omakotitalojen eristämisen parantamiseksi tai uusimiseksi.Tämä energiahukan välttämiseksi ja näin energian tuottamisen vähentämiseksi.Tavoitteena on energian tuotannon lasku, eikä suinkaan kasvu!
    Sisältyisivätkö tällaiset investointiavustukset Suomessa tuon uuden energiapolitiikan vaatimuksiin ?
    Meillä on uskottu tämän uudistavan energiapolitiikan tuottavan paljon uusia työpaikkoja.Tämä politiikka ei ole vastannut odotuksia, on tullut suuria pettymyksiä.Monet ko.teknologiaa tuottavat yritykset ovat ajautuneet konkurssin partaalle tai joutuneet lopettamaan toimintansa.Tämä koskee varsinkin tuuli-ja aurinkoenergiaa. .

Kommentointi on suljettu.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa