Kostea harmaus on roikkunut lähes yhtäjaksoisesti Helsingin yllä jo neljän kuukauden ajan. Kurahousujen kiskominen ja nenien niistäminen alkaa puuduttaa. Eksyisipä päivään edes yksi auringonsäde!
Toivon silti, että tämä loputon harmaus ei unohtuisi ainakaan ennen huhtikuussa koittavia eduskuntavaaleja. Tänä keväänä päätetään nimittäin taas maamme energia- ja ilmastopolitiikan suunnasta neljäksi vuodeksi eteenpäin.
Vaikka menetettyjä hiihtokelejä on turha jäädä suremaan, ei ole tietenkään sattumaa, että koimme juuri historiallisen lämpimän helmikuun. Ilmaston lämpeneminen nakertaa, ja on nakertanut jo, neljää vuodenaikaamme.
Harmaa on poliittinen väri. Suhruinen talvi on poliittinen valinta. Ja silti me olemme maailmanlaajuisesti katsoen niitä, jotka kärsivät ilmastonmuuoksen vaikutuksista vähiten.
Nyt on oikea aika suuttua siitä, että lastemme pulkkakelit on viety. Että turvattomuus ja näköalattomuus lisääntyy. Me emme suostu tähän!
Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) lähetti eduskuntavaaliehdokkaille kirjeen, jossa se maalaa eteemme energiamurroksen, kiertotalouden ja puhtaan veden tarjoamia mahdollisuuksia maailmalle ja suomalaiselle liiketoiminnalle.
LUT visioi muun muassa, että:
– Suomi siirtyy vuoteen 2030 mennessä suljettuihin teollisuuden ja yhteiskuntien vesikiertoihin
– Tuuli- ja aurinkovoiman pientuotanto kasvaa oikeudenmukaiseen nettotuntilaskutukseen siirtymisellä
– Kuntien lupakäyntännöt yhtenäistetään, ja sähkön mikrotuotannon määritelmä täydennetään vuosienenergiarajalla
– Teollisuuden energiatehokkuus paranee tukemalla teollisuuslaitosten sähköntuotantoa 3-5 vuotta ja maksamalla tuotetusta uusiutuvasta lisäsähköstä
Kiitos, rohkea LUT! On hienoa, että myöt tutkijat haluavat ottaa kantaa poliittiseen keskusteluun.
Tämän haasteen otan vastaan.
Itse pitäisin varmana, että viimeistään vuonna 2030 on kaikille selvää että mitään ei ole tehtävissä. Tässä välillä voimme seurata miten takaisinkytkennät kiihdyttävät muutosta, ja miten yhteiskunnat yrittävät keksiä yhä monimutkaisempia keinoja vastata siihen. Mitä suuremmaksi ja monimutkaisemmiksi yhteiskunnat ehtivät sitä tuhoisampaa tulee romahduksesta. Lopulta joku lapsi kysyy, että miksi ette vain lopettaneet kasvua.
On aika erikoista väittää, että Suomi olisi jotenkin enemmän turvassa ilmastonmuutokselta. Jos yhteiskuntia alkaa mennä enemmänkin nurin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, kuten nyt Syyria ja Irak, niin miten sitten jos ydinvoimalat ja ydinaseet ovat tuollaisilla alueilla? Kun kokonaiset kansat näkevät nälkää kuivuuden tai sitten vaikka tulvien takia, niin tuollainen skenaario tulee todeksi. Pakistan tulee heti mieleen. Tai sitten vain sattuu maanjäristys väärässä paikkaa ja ydinvoimala sanoo poks.
Kun lehdistö ei seuraa mitenkään kiihtyvää ilmastonmuutosta, niin tällaiset maalailut näyttävät siltä itseltään, mutta kyllä esimerkiksi se metaani vapautuu ihan ilman median seurantaakin.
Sitä päätyykin erikoiseen tilanteeseen, jossa suunnan tietää vaikka aikataulu on vielä vähän avoin, mutta senkin tietää että mitään ei tulla tekemään, koska talousjärjestelmä toimii irti ympäristöstään ja politiikkaa motivoi vain raha. Sitten kuullaan vain näitä talous- ja teollisuuspäättäjien vaatimuksia siitä, että heidän tulee saada myrkyttää ja päästellä ilman rajoitteita, ja vielä siten että he korjaavat tuotot ja muut imevät haitat. Poliitikkojakaan ei saa mitenkään seinää vasten vastaamaan mitä järkeä tässä on ja negatiivinen trendi vahvenee niin luonnossa kuin ilmastonkin osalta, ja ihmiset menettävät vähitellen toivonsa ja vaipuvat apatiaan, tai eivät koskaan edes ota asioista selvää ja kävelevät päin räplätessään kännykkäänsä. Toivonsa heittäneitä syyllistävät sitten poliitikot, jotka katsovat kansalaisella olevan vastuu taloudellisten ja poliittisten päättäjien teoista ja puhuvat meistä, kertomatta koskaan keitä meitä tarkoittavat, mutta samalla jakavat vastuun niille meille, vaikka ei minulta ole kukaan ainakaan mitään kysynyt.
Energiaremontti ei ole ensimmäinen minun listallani, mutta jos lupaatte ottaa padot pois ensin Vantaanjoesta ja vaikuttaa siihenkin että mahdollisimman vähän luontoa rakennetaan pois luontokappaleilta Helsingissä, niin sitten pitää käydä äänestämässä. Mutta jos vihreä politiikka Helsingissä on sitä, että luonto rakennetaan täyteen cleantechiä ja energiaremonttia, eikä pienintäkään esimerkkiä ole näyttää siitä, että luonto saa lisää tilaa toimia vapaasti, niin ei sellaista voi kannattaa. Vaikka epäilisikin teknologisia ratkaisuja, niin täytyy sanoa että tämä Kokoomuksen tuho- ja tappopolitiikka Keskustan hurraamana on saanut näkemään, että äänestämättä jättäminenkin on huono protesti luonnon kannalta.