Kansalaistoimintaa. Aamupäivällä kävin Kolmen sepän aukiolla keräämässä nimiä kansalaisaloitteeseen turkistarhauksen kieltämiseksi Suomessa. Pääsin samaan kuvaan ketun ja muiden kerääjien kanssa.
Vauvan kanssa pihalla. Pitkin päivää olin useaan otteeseen 11 kuukautta täyttäneen vauvan kanssa pihalla. Myös vauvan isovanhemmat kävivät kylässä. Vauvavuosi muuttuu pian taaperoajaksi.
Hieno juliste Kumpulassa! Olkiluoto Blockade 11.8.2012. Lisätietoja täällä: www.olkiluotoblockade.info
Pyöräilin viikonloppuna Turusta Lokalahteen ja sieltä Tirkkalaan yhteensä 69 km. Aikaa kului noin 3,5 tuntia. Oheisessa videossa tunnelmia tien päältä. Mukana myö rekan ohitus. Oman kokemukseni mukaan autot ohittelevat pyöräilijät useimmiten varoen. Välillä mennään kuitenkin todella läheltä ja todella kovaa. Pyöräilyä maanteillä voisi edistää esimerkiksi seuraavilla toimenpiteillä: – Lasketaan autojen kattonopeuksia. – Levennetään teiden suojareunoja. – Pidetään teiden suojareunat vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin autokaistatkin.
Olin tiistaina (17.7.) vauvan kanssa pihalla, kävin ystävien kanssa lounaalla Veganissimossa ja istumassa Karhupuistossa sekä juhlin puolivälietappia eli 25 000 allekirjoitusta Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi -kampanjan puitteissa Eläinsuojeluliitto Animalian toimistolla. Hyvä päivä!
Veganissimoon pyöräillessäni kuvan junttiauto oli pysäköity Hämeentien pyörätiellä Vallilassa. Auton kuljettaja istui sisällä ja tööttäsi ottaessani kuvan. Sanoin hänelle, että otin kuvan, koska pyörätielle ei saa pysäköidä. Hän väitti odottavansa siinä invalidisoitunutta ystäväänsä. Toivotin hyvää päivän jatkoa.
Vauva alkaa olla siinä iässä (10kk), että hän syö rintamaidon ohella pian samaa ruokaa kuin vanhempansakin.
Käymme aika paljon ulkona syömässä. Vaikka asia ei ole ihan vielä ajankohtainen, on tullut kiinnitettyä huomiota ravintoloiden lasten annoksiin.
Useimmiten tarjolla tuntuu olevan lihapullia, nakkeja, ranskanperunoita tai jotain muuta vastaavaa epäterveellistä, epäekologista ja epäeettistä roskaruokaa, jota en todellakaan tieten tahtoen haluaisi vauvalle/lapselle syöttää.
Kävimme torstaina (12.7.) perheen voimin Kumpulan maauimalassa. Vessassa käydessäni huomasin, että paikassa oli vedetön pisuaari.
Mikä parasta. Pisuaarissa oli vielä infoteksti: ”Tämä pisuaari on täysin vedetön. Se säästää vuodessa keskimäärin 100 000 litraa puhdasta juomavettä.”
Kyseessä oli Novosanin Urimat –vedetön pisuaari. Pisuaareissa on erillinen sulkujärjestelmä, joka pitää huolen siitä, että virtsa ei jää haisemaan. Samoja pisuaareja oli Kumpulan maauimalassa kahdessa vessassa yhteensä ainakin neljä kappaletta.
Säästöä siis yhteensä noin 400 000 litraa vuodessa. Se on aika paljon enemmän, kuin mitä pystyn kotivessassa tai omilla suihkukäynneilläni säästämään.
Nordean Ajassa-lehti herättää usein ajatuksia. Hiljattain pohdiskelin lehden innoittamana vaurastumista. Uusimmassa numerossa (2/2012) Brutto & netto -palstalla kenkäsuunnittelija Minna Parikka vastailee toimittajan kysymyksiin: Mihin kulutat? Enimmäkseen vaatteisiin. […] Olen juuri hankkinut uuden asunnon, joten parhaillaan hankin myös huonekaluja. Se oli sellainen taksimuutto, eli hankin asuntoon kaikki huonekalut uusina.” …ja vähän myöhemmin Parikka vastaa: Mikä on mielestäsi tuhlausta? ”Se, että ihmiset ostavat hirveällä volyymillä, enemmän määrää kuin laatua, eivätkä välttämättä ollenkaan … Lue lisää
Tänään (20.6.) alkaa YK:n Rio+20-konferenssin korkean tason vaihe.
”Tämä sukupolvi elää kuin viimeistä päivää – ja jätämme massiivisen laskun tuleville sukupolville ja yhteisen planeettamme ympäristölle. Rion kokouksessa voidaan vihdoin kääntää suuntaa”, toteaa kokoukseen osallistuva ympäristöministeri Ville Niinistö ministeriön tiedotteessa.
Mistä homma sai alkunsa? Worldatch-instituutin julkaisema Maailman tila 1992 esipuhe alkaa seuraavasti:
Luin hiljattain Alf Rehnin kirjan Vaaralliset ideat. Kirja muistutti minua siitä, että todellinen luovuus syntyy tiukassa tilanteessa ja yllättäviä konteksteja hyödyntäen.
Itse olen huomannut tämän omassa arjessani seuraavasti: Mitä tiukempi työtilanne on ja mitä useammissa tilaisuuksissa käyn, sitä enemmän saan uusia ideoita ja keksin ongelmiin erilaisia ratkaisuja.
Sen sijaan lomalla aivot lyövät tyhjää, tylsistyn enkä keksi välttämättä aihetta edes yhdelle blogikirjoitukselle. Joutilaisuus ja tila eivät saa itseäni liikkeelle. Niukkuudesta syntyvään luovuuteen perustuu myös ”Think Jugaad” -ajattelu.
Rehnin luovuuskurssi kuuluu siis seuraavasti: Pidä huolta, että omaksut joka päivä jotain uutta, jotain odottamatonta, mitä et tiennyt aikaisemmin, mutta rajoittamatta millään lailla sitä, mistä tämän uuden tiedon hankit. Lue uusia yllättäviä lehtiä, arvo Wikipedian sivuja ja lue satunnaisista asioista. Kokeile uusia asioita, tapaa erilaisia ihmisiä.
Ellun Kanojen ajatushautomo julkisti Helsinki-päivänä (12.6.2012) Mitä tapahtuu huomenna [Helsingille] -kirjan. Kirjassa 49 kirjoittajaa esittää oman lyhyen väitteensä Helsingin tulevaisuudesta.
WDC Paviljongissa järjestetyssä julkistamistilaisuudessa Kirsi Piha päätti keskustelun kirjasta löytyvään Aaltoes-aktiivi Linda Liukaksen artikkelin loppuun:
”Haluaisin, että helsinkiläiset seisoisivat tulevaisuuden rajalla, niin kuin Edith Södergran 1920-luvulla, ja huutaisivat, että ei pelota.”
Ohessa oma kirjassani julkaistu väite: Tulevaisuuden Helsinki on ekoelämän ykkönen.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.
Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.
Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.
Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.
Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.
Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.
Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
