Kaupunginvaltuuston kokouksessa hyväksyttiin strategiaohjelma vuosiksi 2013-2016 ja äänestettiin valtuutettujen tekemistä ponsiesityksistä. Lisäksi käytiin lähetekeskustelu metropolialueen esiselvityksestä annettavasta lausunnosta.
Alla olevassa kuvassa on näkymä valtuustosaliin omalta paikaltani.
Ohessa valtuuston kokouksen päätökset.
Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi tulee eduskunnan lähetekeskusteluun torstaina 25.4.2013.
Lakialoitteessa esitämme eläinsuojelulain 22 § muuttamista siten, että ”Eläinten tarhaaminen turkisten tuottamiseksi on kielletty.” Tarkemmin olemme perustelleet lakialoitetta erillisessä lakialoitteen muistiossa.
Toivottavaa on, että kansalaisaloitteemme päätyy maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyn jälkeen eduskunnan äänestettäväksi vielä ennen kesää.
Olisi kansalaisaloitelain hengen vastaista, mikäli asia hautautuisi valiokuntaan, kuten Joonas Pekkanen on osuvasti kirjoittanut.
Turkistarhaus on kielletty useissa Euroopan maissa johtuen sen eettisistä ja eläinten hyvinvoinnille aiheuttamista ongelmista. Viime kuussa turkistarhauksen lopetti Slovenia, ja joulukuussa minkkien tarhauksen kielsi maailman neljänneksi suurin minkkien tuottajamaa Hollanti.
Selvää on, että turkistarhaus tullaan kieltämään myös Suomessa ennemmin tai myöhemmin.
Ohessa raportti Helsingin Energian johtokunnan kokouksen päätöksistä 23.4.2013.
1. Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen sekä pöytäkirjan tarkastajien valinta
Helsingin Energian johtokunta päätti todeta kokouksen lailliseksi ja päätösvaltaiseksi sekä valita jäsenet Leo Stranius ja Ville Kopra tarkastamaan tämän kokouksen pöytäkirjan.
2. Toimitusjohtajan ajankohtaiskatsaus
Helsingin Energian johtokunta päätti merkitä tiedoksi. Käytiin läpi mm. osavuosikatsaus.
Helen-konsernin tapahtumia vuoden 2013 ensimmäisellä neljänneksellä:
– Kehitysohjelman toteutukseen liittyvä ympäristövaikutusten arviointi käynnistettiin. Avoimen yleisötilaisuuden lisäksi järjestettiin voimalaitoksilla useita avoimien ovien tilaisuuksia.
– Helsingin Energia aloitti sähkön ostamisen kotitalouksilta ja pientuottajilta Pohjoismaisen sähköpörssin markkinahintaan.
– Kampin Sähkötalossa avattiin uusi Energiatori, jossa on mm. maksuton energiansäästöön liittyvä näyttely ja tapahtumatila.
– Myllypuron lämpökeskuksen modernisointi valmistui. Maakaasukäyttöiseksi uudistettu laitos on nyt päästöiltään yksi Suomen puhtaimmista.
Euroopan parlamentti hylkäsi komission ehdotuksen 900 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöoikeuksien huutokaupan lykkäämisestä vuosikymmenen lopulle.
Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Niklas Kaskeala kommentoi vieraskynäblogissa, miksi komission esitys vetää pois osa päästöoikeuksista EU:n hiilimarkkinoilta olisi tärkeää:
1. Muuten EU uhkaa lukkiutua hiili-intensiiviselle polulle, jolloin tulevaisuuden alat sekä puhtaat ja vähäpäästöiset innovaatiot, eivät pääse kehittymään ja kilpailukykymme kärsii.
Ympäristölautakunta kokoontui tiistaina 16.4.2013. Esityslista löytyy täältä.
Keskustelimme kokouksen aluksi Käpylän peruskoulun, Limingantie 39, sivutoimipisteen tilanteesta.
Ympäristölautakunta ei tehnyt koulusta kokouksessa mitään päätöstä. Asia oli esityslistalla mukana ilmoitusasioissa.
Ympäristökeskus on arvioinut Käpylän peruskoulussa, Limingantie 39, olosuhteiden olevan sellaiset, että niistä voi aiheutua terveydensuojelulain 1 §:n tarkoittamaa terveyshaittaa.
Karry Hedberg tuomittiin tämän sikalan kuvaamisesta ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan 1500 euroa sikatilallisen oikeudenkäyntikuluja vuonna 2011. Oikeuskäsittely jatkuu Turun hovioikeudessa 16.-17.4.2013. Kumpi on rikollisempaa, sikojen pitäminen tällaisissa oloissa vai sikojen olojen dokumentoiminen? Oheisella kuvalla ja tällä blogikirjoituksella haluan osoittaa tukeni sikaloiden kuvaajille. Kiitos hienosta työstä! Osoita sinäkin tukesi sikaloiden kuvaajille osoitteessa: http://oikeuttaelaimille.net/uutisia-ja-ajankohtaista/osoita-tukesi-sikalakuvaajille
Osallistuin viime viikolla Hiilivapaa Helsinki -kampanjan järjestämään seminaariin koskien Helsingin Energian tulevia energiaratkaisuja.
Helsingin Energia on parhaillaan tekemässä ympäristövaikutusten arviointia tulevista energiaratkaisuistaan. Päätös on tarkoitus tehdä kaupunginvaltuuston toimesta vuonna 2015.
Helsingin Energian voimaloita koskeva investointipäätös on merkittävin yksittäinen päätös ilmastonmuutoksen kannalta Suomessa.
Kuinka niin? Helsingin Energia aiheutti vuonna 2011 yhteensä noin 3,2 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöt. Suomen kokonaispäästöt olivat samana vuonna 67,3 miljoonaa tonnia. Helsingin Energian päästöt muodostivat siis 4,9 prosenttia Suomen ilmastopäästöistä.
Tilaisuudessa kaikkein kiinnostavimman puheenvuoron käytti professori Peter Lund. Ohessa on viisi poimintaa hänen puheenvuorostaan.
Sain tällä viikolla sähköpostiviestin ystävältäni Jehki Härköseltä, joka toimii Greenpeacen energiakampanjoitsijana.
Viesti oli otsikoitu ”Leo, haluatko energiatehokkaan, uuden auton?”. No ei. En halua. Kuljen mieluummin polkupyörällä ja hyödynnän joukkoliikennettä. Ei minulla ole edes ajokorttia.
Yhtä kaikki, asia oli kuitenkin tärkeä.
Tulevien viikkojen aikana EU:ssa päätetään uusien eurooppalaisten autojen päästörajoitusten tiukentamisesta.
Greenpeacen kampanjan nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.euvsco2.org/fi. Sivuilla voi allekirjoittaa vetoomuksen puhtaamman tulevaisuuden puolesta ja viestittää poliitikoille, että nämä tekisivät lainsäädännöstä paremman.
Kaupunginvaltuuston kokouksessa eniten keskustelua herätti odotetusti strategiaohjelma vuosiksi 2013-2016. Ohjelma jätettiin pöydälle seuraavaa kokousta varten tuntien keskustelun ja useiden toivomusponsiesitysten jälkeen.
Strategiaohjelma tulee olemaan lähtökohtana valmisteltaessa vuoden 2014 talousarvioehdotusta ja taloussuunnitelmaehdotusta vuosiksi 2014–16 sekä muita valtuustokauden suunnitelmia ja toimenpiteitä.
Keskustelussa tein seuraavan ponsiesityksen:
”Hyväksyessään strategiaohjelman vuosiksi 2013-2016 kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsinki selvittää vuosittaisten tai valtuustokauden mittaisten päästökiintiöiden asettamista kaupungin virastoille 30 % päästövähennystavoitteeseen pääsemiseksi.”
Ilokseni ponsi sai heti kannatusta kaikkien suurimpien valtuustoryhmien valtuutetuilta eli Kokoomuksesta, SDP:stä ja Vasemmistoliitosta sekä omalta ryhmältäni Vihreiltä.
Valtuustossa pitämäni puheen voi katsoa Helsinki-kanavalta.
Ympäristön kannalta merkittäviä asioita strategiaohjelmassa ovat mm. seuraavat tavoitteet ja toimenpiteet:
Helsingin Sanomat julkaisi (2.4.) kirjoituksen, joka osoitti maa- ja metsätalousministeriön sivuuttavan tutkimustiedot esimerkiksi metsälaissa, lohikiintiöissä ja suurpetojen metsästysluvissa.
Aiemmin ministeriössä ei ole tiedetty tai haluttu tietää esimerkiksi lajien uhanalaisuustietoja (“Mikä tämä Punainen kirja on ja mihin ne väitteet perustuvat”).
Edelleen maa- ja metsätalousministeriö niitti kyseenalaista mainetta, kun otsikoihin nousi tieto, että näyttelijä Jasper Pääkköstä oli yritetty hiljentää ministeriön tapaamisessa koskien kalastuskiintiökritiikkiä.
Ympäristöministeri Ville Niinistö ehti tuoreeltaan kommentoimaan asiaa ja vaati kalastusasioiden siirtämistä ympäristöministeriöön.
Olen samaa mieltä ministeri Niinistön kanssa. Itse asiassa ympäristöministeriöön pitäisi maa- ja metsätalousministeriöstä siirtää moni muukin asia.
Seuraavat toiminnot tulisi mielestäni siirtää maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön:
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?
Pitäisikö minun tehdä enemmän?
Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa 101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.
Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.
”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”
Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa.
Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin.
Miltä homma tuntui tällä kerralla?
Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti.
Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117
Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.
Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut.
Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal.
Nyt on hyv
Mukava Helsinki-päivän linturetki. Kaikkiaan noin 40 havaintoa. Uusia pinnoja mm. rytikerttunen ja ruokokerttunen.
En mä näitä laske mutta nyt tänä vuonna 90/100 havaintoa.
Lintujen tarkkailu lataa myös kehon energiavarantoja.
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!
”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”
Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa.
Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
