Miten siirrytään ekologiseen ja oikeudenmukaiseen talousjärjestelmään?
Kuuntelin Linkkarikapinan ja Talouskapinan paneelikeskustelua talousjärjestelmän tulevaisuudesta. Kysymys oli yksinkertainen mutta radikaali. Pitäisikö meidän siirtyä kasvun jälkeiseen aikaan, postgrowth-talouteen?
Aihe ei ole marginaalinen. Myös YK:n pääsihteeri on hiljattain peräänkuuluttanut keskustelua kasvun jälkeisestä taloudesta. Samaan aikaan tiedämme, että useat planetaariset rajat on jo ylitetty. Jokin nykyisessä järjestelmässä ei selvästi toimi.
Tapasin tällä viikolla henkilön, joka harmitteli lentokoneessa tarjottua epäeettistä broileriannosta. Hän valitti, ettei saanut kasvisruokaa ja että annoksen myötä syntyi turhaa ruokahävikkiä ja muovijätettä. Lentämisen ilmastovaikutuksista hän ei maininnut mitään.
Monia tämä epäjohdonmukaisuus voisi naurattaa. Minua se ei naurattanut.
Ajattelin pikemminkin, että on arvokasta, että keskeneräisenäkin uskaltaa huomata ja sanoittaa epäkohtia. Sillä sitähän kestävässä elämässä usein on kyse. Olemme kaikki keskeneräisiä, ja moni meistä pysyvästi.
Kuuntelin hiljattain tilaisuuden Apatiasta aktivismiin – Syödään niin ettei satu. Tilaisuuden alussa Anna Kontula puhui siitä, miten vaikeaa on perustella eläinten syömistä, jos emme hyväksy ajatusta ihmisten tai vauvojen syömisestä. Ero ihmisen ja muiden eläinten välillä on lopulta yllättävän pieni. Ainakin kyvyssä tuntea, kokea ja kärsiä.
Ajatus ei ollut minulle uusi, mutta se muistutti eläinoikeusajattelun ja ympäristöajattelun eroista.
Eläinoikeusajattelussa ei ole lopulta kyse populaatioista tai ekosysteemeistä, vaan yksilöistä. Tuntevista ja kokevista olennoista, joilla on omat oikeutensa. Ihminen on osa luontoa, ei sen ulkopuolella.
Oma havahtumiseni eläinten oikeuksiin ei tapahtunut yhdessä hetkessä.
Ensimmäinen muistikuva on 9. luokalta vuodelta 1989. Koulun seinällä oli Animalian juliste: “Minä en voi elää ilman turkkia… Sinä voit!” Se pysäytti. Tosin vain hetkeksi. Arki jatkui ennallaan.
Luin kesälomalla Jonathan Haidtin kirjan Ahdistunut sukupolvi. Ja se teki kyllä vaikutuksen.
Haidt kuvaa miten leikkiin perustuvasta lapsuudesta olemme siirtyneet puhelimeen perustuvaan lapsuuteen. Murrosikäisten Z-sukupolven mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet erityisesti vuosina 2010-2015. Samaan aikaan älypuhelinten ja sosiaalisen median sovellusten tultua näiden nuorten ulottuville.
Ahdistuneisuuden lisääntyminen koskee Haidtin mukaan varsinkin tyttöjä. Tämä johtuu neljästä tekijästä, jotka ovat (1) visuaalinen vertailu ja täydellisyyteen pyrkiminen, (2) agression perustuminen suhteisiin, (3) tunteiden ja vaivojen helpompi jakaminen sekä saalistuksen ja häirinnän kohteena useammin oleminen.
Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa soitti Leo Straniukselle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Tästä yhteistyöstä julkaistaan nyt ensimmäinen räp-kappale Poljen Poljen.
”Rauhatädin ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.”, toteaa toimitusjohtajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana tunnettu Leo Stranius.
Mennyt vuosi on ollut aikamoinen. Täytin 50-vuotta. Näistä vuosista olen ollut Annukan kanssa yhdessä 22-vuotta. Lapset ovat tällä hetkellä 13- ja 10-vuotiaita. Kuntapolitiikkaa on takana 12 vuotta. Yritysvastuun parissa viisi vuotta ja Third Rockissa neljä vuotta. Triathlonia kaksi vuotta.
Vuonna 2024 teimme Third Rockissa noin sadalle yritykselle tai organisaatiolle noin 180 projektia. Palkkasimme seitsemän uutta asiantuntijaa ja liikevaihto kasvoi noin 50 % edellisestä vuodesta. Lisäksi käynnistimme lyhennetyn työviikon kokeilun täydellä palkalla ja kehitimme uusia vastuullisuuspalveluita kestävän liiketoiminnan edistämiseksi.
Omassa elämässä vuosi 2024 oli kaikkien aikojen paras liikuntavuosi. Kesäloman aluksi tein omatoimisen triathlonin täysmatkan, jota varten oli harjoiteltu koko alkuvuosi. Loppukesästä tein vielä pari puolimatkaa ja syksyllä 50-vuotissynttäripäivönä 50 km juoksun. Lisäksi vuoden aikana juoksin 12 puolimaratonia.
Lidl julkaisi maaliskuussa 2024 tavoitteen tuplata kasvisproteiinien myynnin osuus 10 prosentista 20 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Samassa yhteydessä kauppaketju laskee Vemondo-kasvisproteiinien hintoja vähintään samalle tasolle vastaavien lihaproteiinien kanssa.
Hienoa! Mitä muuta kauppa vielä voisi tehdä vastuullisen ja planetaarisen ruokavalion edistämiseksi?
Ihmisten kulutuskäyttäytymiseen vaikuttaa eniten saatavuus ja hinta. Kolmas keskeinen muutosvauhdittaja voisi olla planetaarisen ruokavalion normalisointi. Ettei esimerkiksi vegaanista ruokavaliota tarkasteltaisi erikoisruokavaliona vaan lähtökohtaisena tavallisena ruokana.
Käytännössä tämä voisi esimerkiksi kaupassa tarkoittaa seuraavia asioita:
Seitsemän vaatetta ja 75 hiilidioksidiekvivalenttikiloa (CO2e) vuoteen 2030 mennessä. Tämä on määrä, jonka voimme planetaarisissa rajoissa kuluttaa vuodessa vaatteisiin, jos suhteutamme määrän vuoden 2030 hiilibudjettiimme.
Laskelma perustuu siihen, että meidän tulisi vähentää nykyiset noin 10 tonnin vuosittaiset CO2e päästöt suomalaista kohti noin 2,5 tonniin vuoteen 2030 mennessä, edelleen 1,4 tonniin 2040 mennessä ja lopulta 0,7 tonniin 2050 mennessä. Kun vaatteiden osuus suomalaisten hiilijalanjäljestä on noin 3 prosenttia, tarkoittaa se 75 kg CO2e päästöjä vaatteisiin vuonna 2030 ja 21 kg CO2e päästöjä vuonna 2050.
Keskimäärin siis noin seitsemän vaatetta vuodessa vuoteen 2030 mennessä, neljä vaatetta vuodessa vuoteen 2040 mennessä ja kaksi vaatetta vuodessa vuoteen 2050 mennessä.
Vuodesta 2023 näyttää tulevan lämpimin koskaan mitattu vuosi. Lisäksi on todennäköistä, että lämpötilan nousu kipuaa nyt ensimmäistä kertaa yli 1,5 asteen esiteolliseen aikaan verrattuna.
Vuosi jää siis historiaan muun muassa poikkeuksellisesta ilmaston kuumenemisesta ja toisaalta siitä, että maailman maat sopivat ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa fossiilista polttoaineista luopumisesta.
Itselle vuosi 2023 oli kuin ylimääräinen jatkoaika. Elin edellisen vuoden 100 viimeistä päivää kuin ne olisivat olleet elämäni viimeiset päivät. Tästä kokeilusta ja päiväkirjamerkinnöistä syntyi kirja 101 onnen päivää, joka ilmestyy vuoden 2024 alussa.
Vuosi 2023 toi mukanaan henkilökohtaisessa elämässä ja laajemminkin monia vaikeuksia ja pelkoja. Silti se antoi paljon enemmän kuin osasin kuvitella. Työt vastuullisuusteemojen parissa, perhe-elämä, lukemattomat kirjat, luottamustehtävät ja vapaaehtoistoiminta sekä erityisesti triathlon-harjoittelu toivat mukanaan niin iloa kuin surua.
Seuraan aika tarkkaa tekemisiäni. Nykyään dataa on myös helposti saatavilla erilaisista sovelluksista.
Ohessa 23 poimintaa omasta tekemisestäni ja vuodesta 2023. Kiitos!
Lapsi halusi tietokoneen. Sanoin, että sen hankintaan pitää hankkia rahat itse. Lapsi halusi heti ryhtyä tekemään kotitöitä ja ylimääräisiä urheilusuorituksia tienatakseen rahat tietokoneeseen.
Vierastan sitä, että esimerkiksi lasten liikuntaa tai opiskelua motivoidaan rahallisesti. Tämä johtaa yleensä huonompiin tuloksiin pidemmällä tähtäimellä.
Klassisen esimerkin tästä tarjoilee Richard M. Titmussin kirjassaan The Gift Relationship vuodelta 1970. Siinä osoitetaan, että verenluovutus toimii parhaiten, kun siitä ei makseta korvausta. Raha on vaaraksi motivaatiolle ja tekemisen laadulle. Esimerkkejä on paljon muitakin. Näitä tuo esille esimerkiksi Kate Raworth kirjassaan Donitsitalous.
Kansainvälisistä ja kansallisista toimista huolimatta ilmasto kuumenee ja ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa samalla kun luontokato etenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on se, että kulutamme liikaa luonnonvaroja. Millainen olisi luonnonvarojen käytön kannalta kestävä talous?
Maailman ylikulutuspäivää vietetään jo heinäkuun lopussa. Tuolloin ihmiskunta on käyttänyt loppuun kaikki maapallon tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Mikäli kaikki käyttäisivät luonnonvaroja kuin suomalaiset, olisi ylikulutuspäivä jo maaliskuun lopussa.
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.
Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.
Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.
Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.
Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.
Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.
Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta.
Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta.
Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana.
Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi.
Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa.
Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille!
Mutta mitä seuraavaksi?
Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!
Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!
