Kansalaistoiminnan luonteena on Suomessa ollut perinteisesti yhdistysmuotoisuus ja hallinnon hierarkisuus.
Suomi on yhdistysten luvattu maa ja suurin osa esimerkiksi vapaaehtoistoiminnasta tapahtuu erilaisten vakiintuneiden organisaatioiden kautta.
Samaan aikaan perinteisen kansalaistoiminnan rinnalle on tullut yhä enemmän erilaista hetkellistä ja organisoimatonta pop-up aktiivisuutta.
Sitoutuminen löystyy ja ihmiset kiinnittyvät enemmän merkityksiin ja ilmiöihin kuin organisaatioihin. Toimintaa leimaa hetkellisyys, epämuodolliset verkostot ja ihmisten itseorganisoituminen.
Perinteisten suunnittelu- ja organisointimenetelmien rinnalle on tullut näin kokeileva ja ketterä kehittäminen. Rajapinnat julkisen, yksityisen sekä kolmannen ja neljännen sektorin välillä ovat hämärtyneet. Yhteistyötä voidaan tehdä laajalla rintamalla ja yllättävillä kokoonpanoilla.
Entä mitä paljon puhuttu digitalisaatio sitten tarkoittaa kansalaistoiminnan ja järjestötoiminnan näkökulmasta?
Ohessa 11 käytännön asiaa, miten digitalisaatio muuttaa kansalaistoimintaa:
Kaupunginvaltuutettuna on yleensä helppo saada nopeasti vastauksia Helsinkiä koskeviin erilaisiin kysymyksiin kaupungin viranhaltioilta.
Olen sijoittanut pitkään Nordean ilmasto ja ympäristö -rahastoon.
Lämpimästi tervetuloa Suomeen ja Helsinkiin! Teillä on varmasti paljon pohdittavaa ja puhuttavaa.
Keskiverto suomalainen kuluttaa vettä keskimäärin 140 litraa vuorokaudessa, josta lämmintä vettä on keskimäärin 40-50 litraa vuorokaudessa henkilöä kohti.
Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta 2017!
Suomalaisista eri arvioiden mukaan kolmasosa tai jopa puolet tekee vapaaehtoistyötä säännöllisesti. Keskimäärin vapaaehtoistyötä tehdään noin 18 tuntia kuukaudessa.
