Vaalinumerot ovat tulleet. Itse olen numero 1018. Tämän myötä saimme viimeisteltyä kampanjamateriaalit ja esitteen. Yllä siis esimerkki tulevasta joukkoliikennamainoksesta. Näitä voi nähdä lokakuun lopussa metroissa, busseissa ja ratikoissa.
Helsingin vihreitä ehdokkaita Yrjönkadun katujuhlassa 22.9.2012 yhdessä eettisen banaanin kanssa.
Vaalipolkupyörä on valmiina siirtymään vaalikentille! Lauantaina (22.9.) vietetään sopivasti Autotonta päivää. Vaalipolkupyörä janoaa kaupunkiin lisää pyöräkaistoja poljettavaksi 🙂
Vihreät avasi valtakunnallisen kunnallisvaalikampanjansa (tänään 18.9.) Tikkurilassa Vantaalla.
Paikalla oli koko Vihreiden ykköskenttä. Vihreiden kunnallisvaalikampanjateemat ovat avoimuus, palvelut ja ympäristö.
Itse olen ehdolla Helsingin Vihreiden listalta kaupunginvaltuustoon. Kampanjoin tulevien sukupolvien, lasten sekä ympäristöviisaan ja onnellisen Helsingin puolesta.
Kävin myös paikalla Tikkurilassa seuraamassa kampanjahulinaa. Vihreät lähtee kunnallisvaaleihin isommalla ehdokaslistalla kuin koskaan aikaisemmin. Mukana on 2 250 ehdokasta eri puolilta Suomea.
Tikkurilan kävelykadulla oli jaossa myös runoja. Itse pyysin ja sain kunnallisvaaliaiheisen runon:
Osallistuin maanantaina Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön neuvottelukunnan järjestämään vaalipaneeliin Helsingin Sörnäisissä sijaitsevassa Kinaporin palvelukeskuksessa.
Oma vapaaehtoistyöurani sai alkunsa, kun isä pakotti (tai houkutteli viikkorahaa vastaan) minut jakamaan naapurustoon Vailla vakinaista asuntoa ry:n julkaisemaa Asukki-lehteä. Olimme tuolloin olleet itsekin asunnottomia. Tosin kovin vapaaehtoiseksi työksi tuota ei välttämättä voi laskea.
Varsinainen vapaaehtoistyöurani lähti alkuun mentyäni opiskelemaan Tampereen yliopistoon ympäristöpolitiikkaa.
Avoimuuteen kuuluu mielestäni se, että poliittisten päättäjien sidonnaisuudet yrityksissä ja yhteisöissä tuodaan julkisuuteen. Esimerkiksi kansanedustajien sidonnaisuudet julkaistaan täällä. Vastaavia tietoja ei kuitenkaan kerätä kuntapäättäjiltä. Poikkeuksen tekee Helsingin Vihreät. Valtuutettujen sidonnaisuudet on julkaistu erikseen. Äänestäjien näkökulmasta sidonnaisuuksien ja esimerkiksi vaalirahoituksen julkistaminen olisi tärkeää jo ennen vaaleja. Itse pyrin noudattamaan tätä. Vaalibudjettini on nähtävissä verkkosivuillani ja erilaiset sidonnaisuudet olen listannut tänne. Sidonnaisuuksien suhteen olen vienyt avoimuuden niin pitkälle kuin mahdollista. Julkaisen myös … Lue lisää
Kunnallisvaaleihin on alle 50 päivää. Itse olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon Helsingin Vihreiden listalta.
Ohessa on tämänhetkinen luonnos kampanjatavoitteista. Näitä ehtii vielä kommentoida muutaman päivän ajan. Viimeisimmän version tavoitteista löydät aina täältä.
Mikä olisi mielestäsi tärkein hanke, joka Helsingissä pitäisi saada läpi ja jota yksittäinen kaupunginvaltuutettu voisi ajaa?
Tavoitteena on ”Tulevien sukupolvien Helsinki”, joka pitää huolta lapsista, ympäristöstä sekä kaupunkilaisten hyvinvoinnista ja onnellisuudesta.
Kunnallisvaalien myötä ehdokkaat saavat vastatakseet useita vaalikoneita.
Omalta osaltani ensimmäinen vaalikone, johon vastasin, oli Animalian ja SEY:n Eläinpoliittinen vaalikone. Vaalikoneen voi käydä tekemässä täällä.
Pyrin julkaisemaan verkkosivuillani kaikki vastaukseni ainakin merkittävimpiin vaalikoneisiin.
Ohessa kysymykset ja niiden perässä vastaukseni.
Polttava Kysymys -kampanjakoalitio kävi tänään luovuttamassa eduskuntatalon portailla oman esityksen ilmastolaiksi.
Lakiesityksen otti vastaan ympäristöministeri Ville Niinistö.
Eduskuntatalon portaille oli kertynyt noin satakunta kampanjan edustajaa.
Itse olin mukana Luonto-Liiton puolesta. Aurinko paistoi, meininki oli hyvä ja töihin palaavat kansanedustajat saivat vastaansa kannustushuudot vahvan ilmastolain puolesta.
.
Keskeiset elementit lakiesityksessä ovat
Ajatuspaja Visio julkisti tänään (4.9.2012) Antti Möllerin kirjoittaman raportin Alamaisista Aktiivisiksi tekijöiksi. 7 teesiä lähidemokratiasta 2010-luvun Suomessa.
Kaupunkiviljelykahvila Kääntöpöydässä järjestetyssä julkaisutilaisuudessa olivat paikalla myös Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö ja Vihreiden varapuheenjohtaja, kansanedustaja Oras Tynkkynen.
Teesien tavoitteena on vastata siihen, miten yhä useampi suomalainen pääsisi osalliseksi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja toimintaan.
Omista kunnallisvaalitavoitteistani löytyy myös paljon asiaa lähidemokratiasta.
Tässä julkaisun tarjoilemat 7 teesiä lähidemokratiasta 2010-luvun Suomessa:
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?
Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.
Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.
En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.
Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?
Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.
Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.
Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.
Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.
Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:
- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.
Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?
Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍
Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?
Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!
Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.
Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.
Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.
Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.
Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.
Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
