Kunnallisvaaleihin on alle 50 päivää. Itse olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon Helsingin Vihreiden listalta.
Ohessa on tämänhetkinen luonnos kampanjatavoitteista. Näitä ehtii vielä kommentoida muutaman päivän ajan. Viimeisimmän version tavoitteista löydät aina täältä.
Mikä olisi mielestäsi tärkein hanke, joka Helsingissä pitäisi saada läpi ja jota yksittäinen kaupunginvaltuutettu voisi ajaa?
Tavoitteena on ”Tulevien sukupolvien Helsinki”, joka pitää huolta lapsista, ympäristöstä sekä kaupunkilaisten hyvinvoinnista ja onnellisuudesta.
1. Lasten Helsinki
– Ympäristöasiat ja lisäresurssit neuvoloihin sekä päiväkodit mukaan Vihreä lippu ja Luonnossa kotonaan –toimintaan.
– Ympäristöystävällistä ja terveellistä kausi- ja kasvisruokaa päiväkoteihin ja kouluihin.
– Kaupunkimetsiä, kiipeilypuita ja puhtaita luonnonvesiä lapsille.
– Kaadetaan turhat aidat kortteleiden sisäpihoilta ja laajennetaan turvallisia leikkipaikkoja.
– Tarjotaan matalan kynnyksen kotiapua lapsiperheille.
2. Ympäristöviisas Helsinki
– Helsingin Energia fossiilivapaaksi – hiilikasojen sijaan ekoenergiaa ja tuulivoimaloita.
– Uusista rakennuksista tehdään mahdollisuuksien mukaan nollaenergiataloja.
– Kokeillaan kaupunkilaisille maksutonta joukkoliikennettä.
– Maalataan katuihin 100 km pyöräkaistoja sekä jatketaan pyöräily-Baanaa Kaisaniemeen.
– Kaupunkimetsät suojellaan sekä kaavoituksessa otetaan virkistys- ja luontoarvot huomioon.
3. Onnellinen Helsinki
– Julkisissa hankinnoissa painotetaan ympäristö- ja sosiaalikriteereitä sekä eläinten hyvinvointia.
– Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia lisätään kansalaisaloitteella ja suorilla kansanäänestyksillä.
– Julkisin varoin tuotettu tieto vapautetaan kaikille – päätöksenteosta tehdään avointa.
– Tehdään Helsingistä viherkattojen ja kaupunkiviljelyn sekä luontotiedon, luovien alojen ja kulttuurin keidas.
– Lisätään epäkaupallisia tiloja, kirjastoja, nuorisotiloja ja perhekahviloita.
Hyviä ideoita Leo. Monia voi toteuttaa muissakin kaupungeissa, esim. Joensuussa!
Tuo kortteleiden sisäisten raja-aitojen kaataminen, pihojen luominen viihtysiksi ja lapsiystävällisiksi paikoiksi olis hurjan hauska idea.
Mistäs otetaan rahat näihin edellä luetelluihin hankkeisiin. Leikataanko jostain, velkaa vai nostetaanko kunnallisveroa?
Yksi rahoituskanava voisi olla esim. pääkaupunkiseudun ruuhkamaksut.
Eli keskituloiset, jotka ovat muuttaneet hieman kauemmas, jotta saavat haluamaansa asuinmukavuutta ja jotka käyvät töissä Helsingissä, laitetaan maksamaan vielä ruuhkamaksua. 😀 Ja ruuhkamaksulla katetaan sitten esim. ilmainen joukkoliikennet, jotta mm. keskustan liepeille jääneiden ja autoa tarvitsemattomien ei tarvitisi maksaa mitään liikkumisestaan?
Nollaenergiatalot voivat olla tulevaisuuden homepesiä (kuka maksaa korjaukset?) ja kännyköiden kuuluvuudessakin on ollut ongelmia. Toki puhelut voi hoitaa ulkonakin…
Mihin alkaisit ensisijaisesti maalaamaan pyöräkaistoja ja ratkaisevatko ne liikenneongelmia kokonaisuudessaan? Pystyykö fossiilisetpolttoaineet korvaamaan ekoenergialla ja tuulivoimalla? Onko tästä laskelmia ja miten käy kaukolämmön?
Oimutsimutsin blogista (http://oimutsimutsi.bellablogit.fi/2012/08/page/2/) juuri luin, että Helsingissä päiväkodit käyttävät jo nyt paljon luomuruokaa ja jo 2010 on päätetty, että sen määrää lisätään 50 %:iin vuoteen 2015 mennessä. Tosin tässä ei ole painotettu kasvisuokaa (kausiruokaa luultavasti on, sillä sehän on halvempaa ja raha on tärkeä asia päiväkodeille ja kouluille), mutta jos lapsista kasvisruokailijoita on n. 5 % (ellei vähemmän) niin enemmistön mukaan mennään. Sekaruokailijat toki voisivat lisätä kasvisuoan määrää ruokavaliossaan, mutta siihen pakottaminen ei tuota haluttua tulosta.
Sinulla on hyviä teemoja. Kannattaisi ottaa muutamia niistä tarkempaan käsittelyyn ja pohtia, mitä pitäisi tapahtua, jotta niihin päästäisiin.
Yhtenä tavoitteenasi on, että kaupunkimetsät suojellaan ja kaavoituksessa otettaisiin virkistys- ja luontoarvot huomioon. Olen itse taistellut vuosia tämän asian puolesta ja valitettavasti näyttää, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Ongelmana on, että taustalla on vahvat taloudelliset intressit eikä asioista sen vuoksi haluta aitoa keskustelua, kaikki on ikään kuin valmiiksi sovittu. Välillä tuntuu, ettei mikään riitä – ei omat perustellut argumentit eikä se, että pystyy osoittamaan, miten tyhjän päällä vastapuolen argumentaatio on. Mitä enemmän asiaan on perehtynyt, sitä enemmän törmää myös suunnittelu- ja päätöksentekoprosessien kummallisuuksiin, esim. päällekkäisiin rooleihin.
Periaatteesi, että julkisin varoin tuotettu tieto vapautettaisiin kaikille ja päätöksenteosta tehtäisiin avointa, on myös hyvä. Teoriassa tietoa on nytkin runsaasti ”vapaana”, mutta sitä on lähes mahdotonta löytää. Esimerkiksi alkukesästä osallistuin puolisoni kanssa Uudenmaan liiton maakuntakaavaehdotuksen esittelytilaisuuteen. Paikalla olleet liiton työntekijät olettivat ilman muuta, että olemme kaupunkisuunnittelijoita. Kun kerroimme olevamme asukkaita, he ihmettelivät, miten olimme osanneet tulla paikalle. Kuitenkin kyse oli kaikille avoimesta esittelytilaisuudesta.