Ohessa mielipiteeni usein kysyttyihin kysymyksiin eli Leo Stranius ja politiikan ABC…Ö.
Jos huomaat, että jokin sinulle tärkeä asia puuttuu, laita kommentti tai lähetä minulle sähköpostia ja lisään mielipiteeni kyseiseen asiaan. Nämä löytyvät siis näiltä sivuilta osoitteesta: https://leo.hardihood.fi/kampanjateemat/politiikka-abc-o/
Tärkeimmät kampanjateemani ja videot niihin liittyen löytyvät täältä.
LEO STRANIUS JA POLITIIKKA ABC…Ö
Vieraskynäblogissa Johanna Kajosaari
Yhä useampaa tuntuu kiinnostavan kulutusvalintojensa vastuullisuus ainakin jollain tasolla.
Maailmalla tiedostaviin kuluttajiin viitataan termillä LOHAS, Lifestyle of Health and Sustainability. Suomessakin jopa kolmasosa eli yli miljoona yli 15-vuotiasta lukeutuu näihin LOHAS-kuluttajiin, joiden kulutuspäätöksiin vaikuttava kestävän kehityksen periaatteet ja terveyttä edistävät elämäntavat.
Vieraskynäblogissa Salla Tuomivaara
Suomessa on totuttu haittaverottamaan ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisia asioita.
Ajatus siitä, että yhteiskunnalle ja yksilöille vahingolliset valinnat eivät saisi olla ainakaan erityisen helppoja ja halpoja, on kannatettava. Asioita ei kielletä, mutta kulutusta ja tuotantoa ohjataan taloudellisilla ohjauskeinoilla. Tupakan ei kuulu olla puoli-ilmaista. Ympäristölle haitalliset polttoaineet saavat olla selvästi kalliimpia kuin kestävämmät vaihtoehdot.
Ilmastonmuutoskeskustelu on nostanut esiin ajatuksen, että myös suuren ilmastokuorman elintarvikkeita pitäisi verottaa muita raskaammin.
Vieraskynäblogissa Sirpa Pietikäinen Uuden komission alkupäivinä tuore ympäristökomissaari Janez Potocnik lupasi resurssitehokkuuden olevan yksi koko unionin tulevaisuuden painopisteistä. Puheissa ja erinäisissä aloitteissa resurssitehokkuus onkin lyönyt itsensä läpi – ainakin ajatuksen tasolla. Tammikuun lopulla komissaari Potocnik julkaisi kauan odotetun resurssitehokkuuden lippulaivan, jonka on tarkoituksena toimia moninaisten käytännön politiikkaesitysten pohjana. Periaatteiltaan hienosta paperista puuttuu valitettavasti se kunnianhimo ja ne konkreettiset suuntaviivat, joilla todellinen eurooppalainen resurssitehokas yhteiskunta syntyy. Resurssitehokkaassa yhteiskunnassa tuotteet suunnitellaan kestävän … Lue lisää
Vieraskynäblogissa Laura Meller Seuraava eduskunta ratkaisee, miten Suomi torjuu ilmastokatastrofin omalta osaltaan. Kahden asteen tavoite edellyttää teollisuusmailta vähintään 40 % päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä. Globaalit päästöt on käännettävä laskuun vuoteen 2015 mennessä – siis seuraavan hallituskauden aikana! Hurjien tavoitteiden saavuttamiseksi seuraavaan hallitusohjelmaan tarvitaan ilmastolaki, jossa päästövähennyksille asetetaan vuosittaiset välitavoitteet. Ilmastosta huolestuneille äänestäjille on vaihtoehtoja kaikissa vaalipiireissä: tähän mennessä yli 500 kansanedustajaehdokasta on ilmoittanut kannattavansa … Lue lisää
Tämä kirjoitus on julkaistu myös Helsingin Vihreiden sivuilla. Viimeisimmän ilmastotutkimuksen valossa näyttää mahdolliselta, että maailman lämpötila voi nousta peräti neljä astetta vuoteen 2060 mennessä. Millennium Ecosystem Assessment -raportin mukaan lajien sukupuuttoaalto on kiihtynyt ihmistoiminnan seurauksena tuhatkertaiseksi lajien luontaiseen häviämisnopeuteen verrattuna. Viime vuoden lopulla julkaistu Suomen neljäs lajien uhanalaisuusarviointiraportti arvioi, että joka kymmenes laji on Suomessa uhanalainen. Suomen ekologinen jalanjälki on tällä hetkellä maailman 12. suurin ja päästöt henkeä kohden pelottavan … Lue lisää
Olin keskiviikkona 23.2. Worldwatch-instituutin Maailman tila 2011 -raportin julkaisutilaisuudessa. Julkaisun teemana on tänä vuonna ”Kuinka maailma ruokitaan”. Teoksen teemaa esitteli hankkeen johtaja Danielle Nierenberg. Itselleni Maailman tila on enemmän kuin vain vuosittain ilmestyvä kirja. Oma havahtuminen kansainvälisiin ympäristökysymyksiin tapahtui lähes 20 vuotta sitten luettunani Maailman tila 1992 -raportin. Olin silloin 17-vuotias. Myöhemmin päädyin opiskelemaan ympäristöpolitiikaa Tampereen yliopistoon. Pääsykoekirjana oli Maailman tila 1997. Tämän jälkeen minulla on ollut iso kunnia tavata … Lue lisää
Vieraskynäblogissa Janne Björklund Juuri ilmestynyt Euroopan tuulivoimayhdistyksen tilasto kertoo, että aurinkosähkön läpimurto EU:ssa tapahtui viime vuonna. Aurinkosähkön osuus uudesta sähköntuotantokapasiteetista 2,5 -kertaistui viime vuonna ohittaen jopa tuulivoiman. Uusiutuvan osuus uudesta kapasiteetista on noussut tasaisesti jo 10 vuotta. Kehityksen jatkuessa samaan tapaan voidaan arvioida, että vuonna 2020 EU:n uudesta valmistuvasta sähköntuotantokapasiteetista on uusiutuvaa energiaa lähemmäs 100%. Energiantuotantomuodoilla on monia ominaisuuksia kuten hiilijalanjälki, tuotantoketjun ympäristöystävällisyys, raaka-aineiden käyttö, luvitus, rakentamisaika ja tuotantohinta. Tuotantohinnalla(eli … Lue lisää
Tässä kirjoitussarjassa pohdin kevään ajan, millainen olisi onnellinen, kohtuullinen ja ekologinen Suomi. Uskon, että tämä on mahdollista, mikäli turvaamme pitkällä aikavälillä kaikille kohtuullisen ja onnellisen elämän maapallon ekologisen kantakyvyn rajoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että luonnon itseisarvo tunnustetaan emmekä pidätä itsellämme etuoikeutta käyttää luonnonvaroja enempää kuin mitä kaikilla on siihen kestävästi mahdollista. Tässä ekologisen, kohtuullisen ja onnellisen Suomen peruselementit: 1. EKOLOGISUUS Ekologisesti kestävä ja hiilineutraali Suomi – Energiatehokkuudella, uusiutuvilla energialähteillä ja … Lue lisää
Maan ystävien tuore raportti (Jatropha: money doesn’t grow on trees) tyrmää ihmekasviksi nimetyn Jatrophan käytön biopolttoaineena. Jathropaa on aiemmin pidetty ihanteellisena kasvina biopolttoaineeksi siitä syystä, että se ei uhkaa suoraan ruokaturvaa ja kasvaa vaikeissa oloissa. Kansainvälisen Maan ystävien raportin mukaan investoijien odotukset ovat olleet kuitenkin epärealistisia. Maan ystävien raportti listaa kymmen ongelmaa. Jathropan satoisuus on ollut heikkoa, viljelykset tarvitsevat paljon vettä, kasvi on haavoittuva erilaisille tuholaisille, kilpailee ruuan tuotannon kanssa … Lue lisää
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?
Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.
Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä
”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä.
Nyt olisi pinnoja 100/100!
