Vieraskynäblogissa Janne Björklund
Juuri ilmestynyt Euroopan tuulivoimayhdistyksen tilasto kertoo, että aurinkosähkön läpimurto EU:ssa tapahtui viime vuonna. Aurinkosähkön osuus uudesta sähköntuotantokapasiteetista 2,5 -kertaistui viime vuonna ohittaen jopa tuulivoiman.
Uusiutuvan osuus uudesta kapasiteetista on noussut tasaisesti jo 10 vuotta. Kehityksen jatkuessa samaan tapaan voidaan arvioida, että vuonna 2020 EU:n uudesta valmistuvasta sähköntuotantokapasiteetista on uusiutuvaa energiaa lähemmäs 100%.
Energiantuotantomuodoilla on monia ominaisuuksia kuten hiilijalanjälki, tuotantoketjun ympäristöystävällisyys, raaka-aineiden käyttö, luvitus, rakentamisaika ja tuotantohinta. Tuotantohinnalla(eli paljonko tuotettu kWh maksaa) on tietysti merkitystä, mutta uusiutuvan leviämistä edistää pieni muutos ajattelutavassa: paras ja puhtain saa maksaa. Professori Lund on kuvannut osuvasti aurinkosähköä energiantuotannon ’Rolls-Royceksi’.
Uusiutuvaa energiaa saadaan nopeasti jos tahtoa on. Espanjassa rakennettiin vuonna 2008 – siis yhden ainoan vuoden aikana – 6000 megawattia tuulivoimaa. Kapasiteetti on kolminkertainen verrattuna Suomen tavoiteteeseen vuodelle 2020. Ympäristöjärjestöillä on tosin ollut jo pitkään johdonmukaisesti näkemys 4000 megawatin tuulivoimakapasiteetista vuodelle 2020. Tilaa tuulivoimalle kyllä löytyy. Ruotsissa, Piteån kunnan alueelle ollaan juuri rakentamassa valtavaa, 4000 megawatin tuulivoimapuistoa.
Seuraava eduskunta saa päätettäväkseen taas kerran useita tärkeitä energiaan liittyviä asioita. Olisi mahtavaa, jos Leo voisi olla tässä yhä vahvemmin mukana.
Kirjoittaja on Luonnonsuojeluliiton entinen energiakampanjoitsija joka työskentelee tällähetkellä kehitysjohtajana sovelletun matematiikan alalla.
Myös kunnat voivat tukea ilmastoteknologiaa ja uusiutuvia. Esimerkiksi takaamalla tai välittämällä halpakorkoista lainaa aloittaville yrityksille tai suuremmille hankkeille. Samalla kuntaan tulee uusia työpaikkoja nopeasti kasvavalle alalle. Kunnat ovat myös avainasemassa energiayhtiöiden omistajina ja suurina energian käyttäjinä.
Mielenkiintoinen kirjoitus, mutta siinä on useita tälle puheenaiheelle tyypillisiä puutteita tai suoranaisia harhaanjohtoja.
Ensinnäkin, tyypillinen aloitus: käytetään hyvin marginaalisen, syntyvän alan hurjia kasvuprosentteja ja ekstrapoloidaan ne suoraan tulevaisuuteen. Totta kai pienikin lisäys uusiutuvan energian tuotannossa näkyy suurina kasvuprosentteina, koska lähtötaso on niin olemattoman matala, esimerkiksi Espanjassa vuonna 2006 97 GWh. Samalla logiikalla – ”muutaman vuoden päästä näillä kasvuprosenteilla…” – puolusteltiin esimerkiksi 1990-luvun lopun Internet-kuplaa. Toivoahan tuota sopii, mutta lieneekö realismia?
Toiseksi, kuten Janne Björklund toteaakin, energiantuotannolle on monia mittareita. Yksi hyvistä mittareista on todellinen tuotettu teho. Miksi tässäkin artikkelissa käytetään erittäin harhaanjohtavaa ja epätodellista mittaria – asennettua tehoa – kun kaikki asiaan vähänkin perehtyneet tietävät, että aurinko- ja tuulivoiman kapasiteettia ei yksinkertaisesti voi arvioida sen perusteella? Ettei vain syynä olisi se, että näin saadaan paljon suurempia ja vaikuttavampia numeroita?
Kolmanneksi, olen ihan jonkin verran eri mieltä siitä, että hinta per tuotettu kWh olisi jotenkin muuttunut irrelevantiksi. Todellisena syynä etenkin aurinkovoiman nopeaan nousuun on ollut tukiaispolitiikka. Etenkin Saksan ja Espanjan avokätiset tukiaiset ovat olleet suoranaisena syynä useimpiin asennuksiin, kuten selvinnee tästä pikku-uutisesta yöaikaan tuottavista aurinkopaneeleista (!). Kyllä, Espanjassa on ollut kannattavaa pyörittää dieselgeneraattoreita ja myydä tuotettu sähkö ”puhtaana aurinkosähkönä,” kiitos avokätisten tukiaisten. Miksei tätä olennaista faktaa edes mainita missään?
Kysymys on kuitenkin valtavista rahasummista: yksin Espanjassa valtion kassasta valuu joka vuosi noin kuusi miljardia euroa uusiutuvien tukemiseen. Kun tätä tukea nyt leikataan, lyön vetoa, että ensi vuosi ei olekaan aurinkovoimalle niin aurinkoinen. Esimerkiksi täältä Renewable Energy Newsin artikkelista selviää, että kun Espanjassa jouduttiin aurinkovoiman tukiaisia pudottamaan noin 45 %, vuosina 2009 ja 2010 asennettiin vain noin 100 MW aurinkovoimaa, ja noin 75 000 ”viherkaulustyöläistä” sai lopputilin. Nopeasti laskettuna, aurinkovoima saa silti, edelleen, tukiaisia noin 1,35 miljardia euroa vuodessa. Asennettua megawattia kohden laskettuna se on noin 355 000 euroa – tehollista megawattia kohden ehkä noin miljoona euroa. Se on aika paljon, kun kysymys on joka vuosi valuvasta tuesta.
Sanottakoon, että Espanjan valtion vakaviin rahoitusongelmiin – pitäisikö sanoa konkurssikypsyyteen – on osaltaan vaikuttanut se, että uusiutuvien tukiaiset ovat tähän mennessä vaatineet noin 27 miljardin euron velanottoa. No, me täällä Suomessa pääsemme näihinkin maksutalkoisiin luultavasti osallistumaan!
Mitä sillä sitten saadaan? Olisi ehkä hyvä mainita, että uusiutuvien integrointi sähköverkkoon ei ole ihan yksinkertaista. Tässä esimerkkinä pari New Scientistin ja Solar Dailyn artikkelia Saksasta, jossa saatetaan pian kokea sähkökatkoja: uusiutuvien asennukselle on tällä hetkellä selkeät rajat.
Neljänneksi, miten paljon näihin uusiutuviin luottavien maiden päästöt ovat todellisuudessa vähentyneet? Missä tilastossa se alkaa näkyä? Käyttämäni Maailmanpankin keräämät tilastot päättyvät vuoteen 2007, mutta esimerkiksi Tanskan mittava tuulivoimaohjelma ei ollut siihen mennessä – kuudentoista vuoden aikana – kyennyt pudottamaan Tanskan asukaskohtaisia päästöjä juuri lainkaan. Tarvitsemme päästövähennyksiä nyt, emme joskus kun tekniikka kehittyy.