Ilmastopolitiikka

Minä ja maailma: Kuohu-kolumni: Onko talvi jo loppu?

Yhtenä helmikuun aamuna 5-vuotias lapseni purskahti itkuun. ”Isi, onko talvi jo loppu?”

Talvi on saanut lasten kanssa omassa arjessa ihan uusia merkityksiä. 5-vuotias esikoisemme rakastaa lunta.

Hän rakastaa lumitöiden tekemistä, hiihtämistä, pulkkamäkeä ja monia muita talven ulkoiluaktiviteetteja.

Ilmaston lämpenemisen myötä näyttää selvältä, että tulevina vuosina ja vuosikymmeninä Helsingissä lapseni pääsee yhä harvemmin nauttimaan talvesta ja lumesta.

Oheinen kirjoitus on julkaistu Arabianrannan, Toukolan ja Vanhakaupungin kaupunginosa- ja kulttuurilehti Kuohussa (1/2017).

***

Minä ja maailma: Onko talvi jo loppu?

Lue lisää

Leo Stranius – Yhdessä puolustamme lapsia ja lähiluontoa

Olen helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja ympäristöjärjestöjohtaja sekä kahden pienen lapsen isä. Koulutukseltani olen Hallintotieteiden maisteri.

Olen saanut puolustaa helsinkiläistä lähiluontoa ja varhaiskasvatusta, tehdä ilmastoystävällistä ja sosiaalisesti kestävää kaupunkipolitiikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa Vihreiden valtuustoryhmässä viimeisen neljän vuoden ajan.

Kiitos tästä mahdollisuudesta!

Nyt toivon, että voin jatkaa tätä työtä. Olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon Helsingin Vihreiden listalla numerolla 718. Päätös on sinun!

Alla lyhyesti tietoa siitä, mitä olen saanut aikaiseksi ja mitkä ovat tavoitteeni tulevalle valtuustokaudelle.

Ota yhteyttä etunimi.sukunimi [ät] vihreat.fi Kampanjaa voit tukea täältä.

Lisätietoja:

– Vaalivideo: ”Metsä on paras leikkipaikka! Anna ääni luonnolle!”
– Henkilöesittelyni: Kuka Leo Stranius
– Elämäntarinani kirjassa: Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla ja 10 asiaa taustastani
– Mielipiteitä ja ajatuksiani noin 150 politiikan eri aihealueeseen sekä vaalikonevastaukseni: Leo Stranius – Politiikka A,B,C ja Ö
– Ennakkoilmoitukseni vaalirahoituksesta ja sidonnaisuudet

***

Lue lisää

Ekopaasto: Miten tekisin Helsingistä ekologisemman

Minut haastettiin mukaan Ekopaastoon kertomaan, miten tekisin Helsingistä ekologisemman. Oheisella videolla vastaus tähän haasteeseen. Helsingistä tehdään ekologisempi kun suojelemme lähiluontoa ja lisätään luonnonsuojelualueita, luovutaan kivihiilen käytöstä ja panostetaan energiansäästöön ja uusiutuviin energialähteisiin. Investoidaan lisää joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn. Julkisissa hankinnoissa suositaan enemmän ympäristöystävällisiä valintoja, kuten luomua ja kasvisruokaa. Etsi tapoja muuttaa elämääsi niin, että olet mukana hillitsemässä ilmastonmuutosta. Mikä on sinun tapasi paastota? Etsi vinkkejä paastopolulta: www.ekopaasto.fi.

Ympäristölautakunnan avoin kokous

Ympäristölautakunta kokoontuu seuraavan kerran tiistaina 7.3. klo 16.15 alkaen julkiseen ja kaikille avoimeen kokoukseen kaupungintalolle.

Kokousta voi seurata suorana lähetyksenä verkossa Helsinki-kanavalla.

Yleensä lautakunnan kokoukset ovat yleisöltä suljettuja ja salaisia samalla tavalla kuin esimerkiksi eduskunnan valiokuntien kokoukset.

Mikään ei kuitenkaan estä, etteikö lautakunta omalla päätöksellään voisi välillä pitää myös avoimia kokouksia. Ympäristölautakunnassa tämä on järjestyksessään toinen avoin kokous. Myös muutamat muut lautakunnat Helsingissä ovat avanneet kokouksiaan satunnaisesti.

Itse toivoisin, että lautakunnan kokoukset olisivat lähtökohtaisesti aina avoimia ja vain erityisestä syystä tai erillisellä päätöksellä ne voitaisiin pitää suljettujen ovien takana. Jo tällä hetkellä lautakuntien kokousten esityslistat ja pöytäkirjat ovat kaikkien nähtävillä. Esimerkiksi ympäristölautakunnan esityslistat ja pöytäkirjat löytyvät täältä.

Lue lisää

Suo siellä vetelä täällä – epäonnistunut turvekampanja

Bioenergia ry sekä 16 turpeen tuottaja- ja käyttäjäyritystä ovat käynnistäneet noin 300 000 euron mainoskampanjan, jolla pyritään edistämään kivihiiltäkin haitallisemman turpeen energiakäyttöä.

Kyllä. Turpeen energiakäyttö ei ainoastaan aiheuta merkittäviä päästöjä vaan pilaa myös suoluonnon ja vesistöt.

Turpeen energiakäyttö on siis yksi kaikkein haitallisimmista energiantuotantomuodoista. Kampanjaa voisi kutsua klassisesti viherpesuksi.

Ohessa muutama havainto ja kommentti turvekampanjasta:

1. Bioenergia ja turveala on ilmeisesti halunnut lähteä mukaan trumppilaiseen totuudenjälkeiseen politiikkaan. Harmi.

Lue lisää

Lapset ja lähiluonto – kuntavaalikampanja alkaa!

Olen saanut puolustaa helsinkiläistä lähiluontoa, tehdä ilmastoystävällistä ja sosiaalisesti kestävää kaupunkipolitiikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa viimeisen neljän vuoden ajan.

Kiitos tästä mahdollisuudesta!

Nyt toivon, että voin jatkaa työtä myös seuraavat neljä vuotta. Sinä päätät.

Helsingin Vihreä valtuustoryhmä on saanut paljon aikaan.

Luonnonsuojelualueiden määrä on kaksinkertaistumassa, päästöt ovat vähentyneet vauhdilla, ja Hanasaaren kivihiilivoimala tullaan sulkemaan. Joukkoliikenteeseen on investoitu huimia summia, ja pyöräilyä priorisoidaan ennennäkemättömän paljon. Kaupunkipyöräkokeilu onnistui paremmin kuin uskallettiin toivoa. Hämeentiestä tehdään pian joukkoliikennekatu. Myös koko kaupungin johtamisjärjestelmä laitettiin uusiksi niin, että kaupunkiin saadaan tulevien vaalien jälkeen pormestari.

Itse olen ollut osa tätä muutosta muun muassa puolustamalla kaupungin viheralueita ja lähimetsiä sekä keskuspuistoa ylimitoitetulta rakentamiselta. Kaupunki tukee työni ansiosta työntekijöiden polkupyörien hankintaa. Helsingissä on lisäksi edistetty aloitteideni pohjalta kierrätystä, hävikkiruuan hyödyntämistä, bioenergian kestävyyskriteerejä. Olen ollut ajamassa kivihiilestä luopumista sekä tarvetta valmistella päästövähennystavoitetta vuodelle 2030.

Lue lisää

Nyt on aika lahjoittaa

Ajat ovat kovat.

Suomen hallitus on karsinut luonnonsuojelurahat minimiin. Eläinsuojelulakia ei edistetä ja turvapaikan hakijoita kohdellaan kaltoin. Puhumattakaan mitä maailmalla tapahtuu.

Tästä syystä on erityisen tärkeä tukea järjestöjä, jotka toimivat kestävän ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden puolesta.

Tämä on mielestäni parasta eläkesäästämistä ja vakuutusten ottamista, mitä voi kuvitella.

Tänään nostin Amnestylle, Animalialle, Greenpeacelle, Oikeutta Eläimille ja WWF Suomelle lahjoittamiani kuukausittaisia tukisummia. Lisäksi aloitin kuukausilahjoittamisen Suomen Punaiselle Ristille.

Tällä hetkellä toimin seuraavien järjestöjen kuukausitukijana:

Lue lisää

Miksi lapsille pakkosyötetään ideologiaa?

Leo Stranius pienenäSanna Ukkola kysyi Ylen blogissa (5.2.2017) miksi lapsille pakkosyötetään ideologiaa.

Yhtenä esimerkkinä pakkosyötöstä Ukkola oli valinnut valtuustoaloitteeni pohjalta helsinkiläisissä päiväkodeissa käynnistyneen vegaaniruokakokeilun.

Olen itsekin ihmetellyt lapsille harjoitettua ideologista pakkosyöttöä jo pitkään.

– Miksi lapsille pakkosyötetään lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita vaikka tiedetään hyvin, että kyse on epäterveellisestä, ympäristöä kuormittavasta ja eläinten hyvinvoinnin kannalta ongelmallisesta ruokavaliosta?

Lue lisää

Kiertotalous tulee vääjäämättä

Kiertotalous Sitra”Autojen keskimääräinen käyttöaste on noin 8%. Toimistojen käyttöaste on noin 40%. Rakennusmateriaaleista 10-15% menee jätteeksi rakennusaikana. Ruuasta 31% menee hukkaan arvoketjussaan.”

Nämä faktat luetteli meille 26.1.2017 Sitran Mari Pantsar Kiertotalouden ohjausryhmässä, jossa puheenjohtajana toimii ministeri Kimmo Tiilikainen.

En usko, että tätä menoa on fiksua jatkaa kovin pitkään. Yksityisomisteisen autonkäyttö voi tulla nopeasti tiensä päähän. Työhuoneet ja toimistot muuttuvat monitoimitiloiksi ja tyhjiä liiketiloja korjataan asunnoiksi. Rakennusmateriaalien kierrätystä tehostetaan sekä hävikkiruoka ehkäistään ja hyödynnetään paljon paljon paremmin.

Lue lisää

Raide-Jokeri uhkaa tuhota osan Patterimäen tulevasta luonnonsuojelualueesta

raide-jokeri-ja-patterimakiJohdin puhetta tiistaina 24.1.2017 ympäristölautakunnan kokouksessa. Lautakunnassa oli käsittelyssä mm. Patterimäen Raide-Jokerin asemakaava.

Patterimäki on merkitty Helsingin uuden yleiskaavan kaupunkiluonto -liitekartassa suojeltavaksi alueeksi. Tällä merkinnällä on merkitty Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa 2015–2024 esitetyt alueet.

Raide-Jokeri taas on Helsingin Itäkeskuksesta Oulunkylän ja Pitäjänmäen kautta Espoon Keilaniemeen kulkeva pikaraitiotieyhteys. Kyseessä on koko Helsingin lähivuosien keskeinen joukkoliikennehanke.

Lue lisää

Bluesky

Instagram

leostranius

2 217 4 159

Toimitusjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ekologisen elämän edelläkävijä. Triathlonisti, kirjailija ja äänikirjojen kuuntelija.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

14 0
Open post by leostranius with ID 18094028656944852
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?

Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

15 0
Open post by leostranius with ID 18316416283285482
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä? Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia. Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa. En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy. Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.

Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

69 4
Open post by leostranius with ID 18101379551316687
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään? Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa. Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista. Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään. Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa. Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi: - Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta. - Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta. - Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan. Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia? Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.

Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

56 5
Open post by leostranius with ID 17906550228407418
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?

Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

80 4
Open post by leostranius with ID 18375580954162440
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!

Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

33 0
Open post by leostranius with ID 18073973717543603
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.

Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.

21 0
Open post by leostranius with ID 17882827290508075
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍 Kuva: Nasa.

Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei?

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä!

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti.

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa.

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla.

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan.

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

45 2
Open post by leostranius with ID 17957770182110870
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin. Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.

Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

70 3
Open post by leostranius with ID 17855555205633880
Missä kaikki mainokset ovat? Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen. Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen? Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä. Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan. Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia? Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa. Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää. Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään? Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.

Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki

36 3
Open post by leostranius with ID 18090672371086212
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki

Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.

144 4
Open post by leostranius with ID 18395206891197374
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.

Uusi ruokatrendi on täällä.

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅

20 2
Open post by leostranius with ID 18239535724305242
Uusi ruokatrendi on täällä. SIPULIVESI! Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa