Olen helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu ja ympäristöjärjestöjohtaja sekä kahden pienen lapsen isä. Koulutukseltani olen Hallintotieteiden maisteri.
Olen saanut puolustaa helsinkiläistä lähiluontoa ja varhaiskasvatusta, tehdä ilmastoystävällistä ja sosiaalisesti kestävää kaupunkipolitiikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa Vihreiden valtuustoryhmässä viimeisen neljän vuoden ajan.
Kiitos tästä mahdollisuudesta!
Nyt toivon, että voin jatkaa tätä työtä. Olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon Helsingin Vihreiden listalla numerolla 718. Päätös on sinun!
Alla lyhyesti tietoa siitä, mitä olen saanut aikaiseksi ja mitkä ovat tavoitteeni tulevalle valtuustokaudelle.
Ota yhteyttä etunimi.sukunimi [ät] vihreat.fi Kampanjaa voit tukea täältä.
Lisätietoja:
– Vaalivideo: ”Metsä on paras leikkipaikka! Anna ääni luonnolle!”
– Henkilöesittelyni: Kuka Leo Stranius
– Elämäntarinani kirjassa: Elämäni vegaanina – 14 ihmistä huipulla ja 10 asiaa taustastani
– Mielipiteitä ja ajatuksiani noin 150 politiikan eri aihealueeseen sekä vaalikonevastaukseni: Leo Stranius – Politiikka A,B,C ja Ö
– Ennakkoilmoitukseni vaalirahoituksesta ja sidonnaisuudet
***
Helsingin Vihreä valtuustoryhmä on saanut paljon aikaan.
Luonnonsuojelualueiden määrä on kaksinkertaistumassa, päästöt ovat vähentyneet vauhdilla, ja Hanasaaren kivihiilivoimala tullaan sulkemaan. Joukkoliikenteeseen on investoitu huimia summia, ja pyöräilyä priorisoidaan ennennäkemättömän paljon. Kaupunkipyöräkokeilu onnistui paremmin kuin uskallettiin toivoa. Hämeentiestä tehdään pian joukkoliikennekatu. Myös koko kaupungin johtamisjärjestelmä laitettiin uusiksi niin, että kaupunkiin saadaan vaalien jälkeen pormestari.
Itse olen ollut osa tätä muutosta muun muassa puolustamalla kaupungin viheralueita ja lähimetsiä sekä keskuspuistoa ylimitoitetulta rakentamiselta. Kaupunki tukee työni ansiosta työntekijöiden polkupyörien hankintaa. Helsingissä on lisäksi edistetty aloitteideni pohjalta kierrätystä, hävikkiruuan hyödyntämistä, bioenergian kestävyyskriteerejä. Olen ollut ajamassa kivihiilestä luopumista sekä tarvetta valmistella päästövähennystavoitetta vuodelle 2030.
Kaupungin talous on hyvällä pohjalla. Varhaiskasvatukseen ja opetukseen on panostettu. Eriarvoistumista ehkäistään, ja iltapäiväkerhopaikat on onnistuttu takaamaan kaikille ykkös- ja kakkosluokkalaisille. Päivähoito-oikeus ja ryhmäkoot turvattiin, päiväkotilasten laskentatapa uudistetaan ja varhaiskasvatuksen budjetointia selkiytetään. Elävä kaupunkikulttuuri on viety uudelle tasolle. Keskustakirjastoa ja Tanssin taloa rakennetaan kovaa vauhtia.
Aloitteideni myötä kaupungin päiväkodeissa kokeillaan vegaaniruokaa sekä edistetään kouluissa tasa-arvoa tyttöjen ja poikien liikuntatunteja yhdistämällä. Viittomakieli huomioidaan järjestämällä viittomakielen päivänä kaupungintalolla juhlaliputus.
Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Vaikka yleiskaavassa saatiin merkittäviä vihreitä voittoja, uhkaa rakentaminen kaupunkilaisille rakkaita lähiluontokohteita. Näistä ei onneksi ole vielä lopullisesti päätetty. Rakentamisesta päätetään tulevina vuosina osayleiskaavoissa ja asemakaavoissa. Ympäristötoimi tarvitsee lisää voimavaroja luonnonsuojelun edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kivihiilen käytöstä pitäisi luopua kokonaan.
Opetukseen ja varhaiskasvatukseen tarvittaisiin merkittävästi nykyistä enemmän resursseja. Päivähoidosta tulisi tehdä maksutonta. Maksuttomuus parantaisi heikommassa asemassa olevien perheiden lasten mahdollisuuksia saada laadukasta varhaiskasvatusta. Varhaiskasvatus helpottaa koulun aloitusta, parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia ja vähentää syrjäytymisriskiä.
Tästä syystä haluan olla jatkossakin varmistamassa, että hyvät vihreät tavoitteet toteutuvat.
Unelmani on Helsinki, jossa lähiluonto kukoistaa, ilmastotalkoissa ollaan eturintamassa ja lapsille taataan hyvät elämän eväät taustasta riippumatta.
Minulle kaikkein tärkeimpiä arvoja ovat ympäristö- ja luonnonsuojelu, eläinten oikeudet, heikko-osaisten puolustaminen, kansalaisvaikuttaminen ja suora demokratia. Pienten lasten vanhempana tiedän miten tärkeää on lapsiperheiden jaksaminen, turvalliset päiväkodit ja koulut. Toimin lannistumatta ekologisesti kestävän ja hiilineutraalin Helsingin puolesta. Arvokkaat luonto- ja viheralueet täytyy suojella. Joukkoliikennettä ja pyöräilyä on tuettava kaikin keinoin.
Yhdistetään voimamme puhtaamman ja tasa-arvoisemman tulevaisuuden puolesta!
Tuosta ”suorasta demokratiasta ” vielä:
Pidät Sveitsiä hyvänä esimerkkinä ”suoran demokratian” toteutumisesta, ja uskot sen mallin parantavan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja sopivan Suomeenkin.
Aikaisemmissa kommenteissani olen arvostellut tätä käsitystäsi, sillä ” Sveitsin demokratiamallia ” ei voida suoraan viedä muihin Euroopan maihin johtuen jo näiden maiden yhteiskunnallisesta erilaisuudesta verrattuna Sveitsin Federaatioon. Ja Sveitsin harjoittama osittainen ”suora demokratia” ei välttämättä vie maata edistykselliseen suuntaan , eikä se johda edes kaikkien Sveitsissä asuvien ihmisten demokraattisten oikeuksien parantamiseen. Tästä esimerkkinä olkoon vaikka erään kanttoonin äskettäin järjestämä kansanäänestys, jonka tuloksena äänestettiin maahanmuuttovastaiset uudet lait. Nämä kansanäänestyksen tuloksena voimaan saatetut lait ovat kuitenkin Sveitsin ja EU:n välillä solmitun sopimuksen vastaisia. Ne eivät näin ollen voi todellisuudessa olla koko Sveitsin valtiota koskevia, jos tämä haluaa pitää EU:n kanssa tehdyt sopimukset voimassa ja suhteet hyvinä..
Ranskan juuri pidetyn presidentinvaalin johdosta maassa on keskusteltu paljon demokratian laajentamisesta ja kehittämisestä. Niin oikeisto-kuin vasemmistopopulistitkin ovat nostaneet esille kysymyksen kansanäänestyksistä demokratian ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi.
Mutta : kansanäänestyksellä pyritään ongelmien nopeaan ratkaisemiseen. Kuitenkin kunnollista kestävää politiikkaa tehdään ajassa, eikä hätäisillä ja nopeilla päätöksillä. Tämä usein unohtuu nykyajan poliitikoilta.
Toisaalta ongelmana on se, että ( kansanäänestyksellä ) on päätettävä rajoitetusti useimmiten yhdestä asiasta yhteen tai toiseen suuntaan. Se on siis hyvin rajoittuvaa vaikuttamista.
Kansanäänestysten kaikkivoipaisuudesta fantasmoiminen ja luulo, että sillä ratkaistaan demokratian ongelmat,on illuusio.
Kansanäänestyksen käyttämistä yhteiskunnallis-poliittisten ongelmien ratkaisukeinona pitäisi ennemminkin rajoittaa vain valtiota koskevien erittäin tärkeiden kysymysten ratkaisutavaksi ( kuten Ranskassa on tehty ) , ja sen tulisi olla hyvin harkittua,ja valmisteltua… ja harvinaista. Demokratiaa tulee ja voi kehittää muulla tavoin.
Jatketaanpa tästä mihin jäätiin nyt kun on tapahtumassa uutta ja konkreettista tämän asian osalta.
Eikö olisi parempi olla hiljaa kuin ehdottaa Suomeenkin Sveitsissä vallitsevaa ” suoraa demokratiaa ”, jota ei mitenkään voida sellaisenaan
siirtää Suomeen ?
Tämä päivä näyttää ihan konkreettisesti, että todellakaan ihailemasi Sveitsin ” suora demokratia ” ei välttämättä vie varmuudella maata edistyksellisempään suuntaan, eikä johda kaikkien Sveitsissä asuvien ihmisten demokraattisten oikeuksien parantamiseen. Eikä se välttämättä aina johda edes kansalaisten vaikutusmahdollisuuksienkaan parantamiseen.
Sveitsin ” suorassa demokratiassa” on omat riskinsä, kuten on demokratiassakin. Se voi eräissä tapauksissa kuitenkin olla itse demokratian uhkana.
Demokratia onkin vaarassa Sveitsissä juuri nyt. Hyvä esimerkki tämän sveitsiläismallisen ” suoran demokratin ” nurinkurisuudesta on kansanäänestys, jolla nyt päätetään Sveitsin Yleisradioyhtiön kohtalosta. Kansalaiset eivät äänestä suoranaisesti Sveitsin Yleisradion lopettamisesta, mutta äänestyksen tuloksella voi olla sen lopettava vaikutus johtuen toimintaan tarvittavien varojen jyrkästä hupenemisesta. Kansalaiset äänestävät siitä, lakkautetaanko yleisradioyhtiön lupamaksut vai säilytetäänkö ne. Siis lakialoitteen puolesta tai sitä vastaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kysymys on lakialoitteesta, joka on saanut alkunsa muutaman nuoren baarikeskusteluissa. Aloite ottaa huomioon ensisijaisesti kyseisten yksittäisten nuorten ihmisten ja heidän tukijoidensa individualistiset mieltymykset ja vaatimukset. Siinä ei ole perehdytty lainkaan kaikkia sveitsiläisiä koskevan yleisen edun vaatimuksiin, eikä ole otettu huomioon Yleisradioyhtiön tärkeää asemaa.Kysymys on vain suhteellisen pienestä rahasummasta. Siis raha ratkaisee ! .
Kuitenkin kansanäänestyksen päätös tulee koskettamaan kaikkia sveitsiläisiä tavalla tai toisella. Ja jos sen puolesta äänestäneet saavat enemmistön, niin tämä johtaa Sveitsin Yleisradioyhtiön lopettamiseen.
Sveitsissä on näin ollen vaarassa ei vain väestön informoiminen, sivistäminen ja sananvapaus, vaan ennenkaikkea juuri se demokratia ! Ja tuhannet työpaikat.
Toivottavaa on, että sveitsiläiset ymmärtävät säilyttää julkisin varoin maksamansa oman Yleisradionsa ja parantaa sen toimintaa. Vain oikeistopopulistit ovat käyneet kampanjaa lupamaksujen poistamiseksi ja Sveitsin Yleisradion …ja sitä myötä demokratian tuhoamiseksi. ” Suoran demokratian ” sallimia keinoja käyttävät myös demokratian vastaiset voimat hyväkseen….
Kuuntelin tänä aamuna yleisradio France Interin lähetystä, jonka aiheena oli Sveitsin Yleisradioyhtiön ( RTS -SSR ) lopun ohjelmoiminen. Keskustelussa ja haastatteluissa asiaa katsottiin monesta näkökulmasta.
Kysymys Sveitsin Yleisradioyhtiön julkisen rahoituksen lopettamisesta on sveitsiläisille ennenkaikkea arvokysymys. Sveitsin Federaatio on monien kansanryhmien ja kielten yhdistelmä, joka pysyy koossa vain solidaarisuudella, jota kukin osoittaa toista kohtaan. Julkinen palvelu, Sveitsin Yleisradioyhtiö palvelee tätä solidaarisuustarkoitusta ( 37 radiokanavaa, 6 tv-kanavaa + julkista rahoitusta saavat monet yksityiset paikallisradiot ).
Tämä kansanäänestyksen kohteena tänään oleva aloite puolestaan särkee tätä kansakunnan yhteiseloa, joka perustuu erilaisten väestöryhmien keskinäiseen solidaarisuuteen. Tällä julkisen palvelun hävittämiseen pyrkivällä aloitteella halutaan katkaista tämä solidaarisuusside . Sen perimmäinen tarkoitus on julkisen palvelun yksityistäminen.. Ja tästä alkaisi kaiken julkisen palvelun yksityistäminen Sveitsissä, jos aloite saisi enemmistökannatuksen.
.
Eräs ko. radioyhtiön toimittaja sanoikin, että nyt lapset leikkivät pommin kanssa, jonka räjähtäminen on vaarallista koko maalle. Hänen mukaansa Sveitsissä ei ole koskaan ennen ollut tämän kaltaista hyökkäystä julkista palvelua vastaan. Kysymys on arvoista. Aloite nostaa rahan tärkeimmäksi arvoksi sveitsiläisessä yhteiskunnassa, eikä suinkaan valinnan vapautta.
UDC- äärioikeistolainen puolue tukee voimakkaasti tätä individualistista äärilaidan aloitetta. Sen pyrkimyksenä onkin yksityistää julkinen media, jotta se saisi äänensä entistä enemmän kuuluville. Kysymyksessä on poliittinen manööveri. Huomattavaa on kuitenkin se, että aloitteen tekijät ja poliittiset tukijat eivät ole esittäneet mitään aloitetta tukevaa pätevää tulevaisuuden sijaissuunnitelmaa. Aloitteella vain pyritään hetkellisesti sensuroimaan ja kokonaan lopettamaan kaikille sveitsiläisille suunnattu ko. julkinen monikielinen radio- ja tv-palvelu, siis tavallaan kaappaamaan julkinen media loukkuun ja vaientamaan se yksityisen median hyödyksi.
Keskustelussa sveitsiläiset toivat ilmi sen, että kyseessä on etenkin nuorison keskuudessa vallitseva yleinen ultraliberaali suuntaus ” vähemmän valtiota- enemmän vapautta ! ” Näin , vaikka vähemmän valtiota eli julkista sektoria ja enemmän yksityistä sektoria ei välttämättä tuo enempää vapautta !
Katsotaanpa tänä iltana, ovatko sveitsiläiset äänestäjät ymmärtäneet tämän, ja että ko. aloite on sveitsiläisten demokraattisten oikeuksien vastainen.
Katso aiheesta : Yle.uutiset 3.3.2018