Kaaduin viikko sitten polkupyörällä sateen liukastamalla pienellä puupäällysteisellä sillalla. Heti kaatumisen jälkeen lääkäri totesi röntgenkuvien perusteella olkaluun murtuneen.
Tänään (31.7.) kävin olkavarren seurantatarkastuksessa. Huonoja uutisia: Olkaluu olikin murtunut kahdesta paikasta. Murtumat ovat ylhäällä olkapäässä ja hauiksen kohdalla koko luun/käden matkan poikittaissuunnassa.
Hyviä uutisia: Paraneminen ja luutuminen on lähtenyt viikossa hienosti käyntiin. Leikkauksia tai kipsejä ei tarvita ja parin viikon päästä kantositeen voi ottaa pois.
Kaatuminen, loukkaantuminen ja arjen vaikeutuminen on tietysti haasteellista. Toisaalta onnettomuuksissa on myös aina uuden mahdollisuus.
Kaaduin polkupyörällä Katajanokan ja Kauppatorin välisellä sateen liukastamalla pienellä puupäällysteisellä sillalla.
Sillan keskellä kulkee metallilevy, jonka reunaan eturengas osui. Pyörä lähti alta. Lensin olkapää ja pää edellä maahan. Onneksi päässä oli kypärä, eikä vauva ollut kyydissä. Olkaluun yläosa kuitenkin murtui, ja toinen käsi on toimintakyvytön lääkärin mukaan 3-6 viikkoa.
Vauvan hoito yhdellä kädellä on haasteellista. Erityinen haaste on siinä, että minun piti olla nyt heinä – elokuussa vauvan kanssa viettämässä isäkuukautta.
Luin heinäkuun alussa viikon Viron lomalla Timothy Ferrissin kirjan 4 tunnin työviikko. Unohda yhdeksästä viiteen -elämä, asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi.
Noh. Kirjan otsikko ei lupaa itselleni kovinkaan paljon. Yhdeksästä viiteen -elämää en ole elänyt sen jälkeen, kun siirryin töihin kansalaisjärjestöihin. Asun mielelläni Helsingin Käpylässä ja matkustella olen ehtinyt elämäni aikana jo aika paljon. Uusrikkaus taas ei voisi vähempää kiinnostaa.
Kirja ja sen lähestymistapa sopiikin parhaiten niille, jotka ovat yksityisellä sektorilla tekemässä intohimotyön sijaan pakollista palkkatyötä ja haaveilevat oman yrityksen perustamisesta sekä rantaelämästä jossain etelän lämmössä.
Kaikesta huolimatta kirja kannattaa lukea. Itselleni siitä jäi ainakin seuraavat neljä ajatusta omaan elämään sovellettavaksi.
Matka taittui kätevästi Käpylästä Länsiterminaaliin bussilla, sieltä edelleen laivalla Tallinnaan ja bussilla Muhun saarelle, josta oli vielä 6 km kävelymatka Koguvan kylään ja majapaikkaamme.
Paikassa oli sähköt, mutta hanasta ei tullut juomakelpoista vettä ja pyykit (lähinnä kestovaipat) piti pestä käsin. Lähin ruokakauppa oli Liivan kylässä noin 9 km päässä Koguvasta. Suurimman osan ruoasta toimme kuitenkin Tallinnasta.
Viikon mittaan kävimme Kuressaaressa ja Tihusessa sekä teimme veneretken Kõinastun saarelle. Ylimääräisenä lisänä sain pestä viitenä iltana vaippapyykin käsin (noin tunnin homma/ilta), koska paikassa ei ollut pesukonetta.
Olen aiemmin kirjoittanut siitä, miten lapsille tuotetaan jatkuvasti piilomerkityksiä, jotka aika usein korostavat kulttuurisesti tuotettua sukupuolta.
Vietin juhannuksen Lieksassa. Samalla tuli käytyä paikallisessa Citymarketissa.
Kaupan leluosastolla tyttölelut ja poikalelut oli merkitty erikseen. Kauppa halusi siis päättää asiakkaidensa puolesta siitä, mikä lelu sopii kenellekin pelkän sukupuolen perusteella.
Olisin ollut tosin positiivisesti yllättynyt, mikäli poikalelujen joukossa olisi ollut nukkeja ja tyttölelujen hyllyllä vaikka hirviöitä. Valitettavasti valikoima kullakin hyllyllä oli kovin odotettu.
Lähdemme Juhannukseksi Joensuuhun ja Lieksaan. Matka taittuu kätevästi ja ekologisesti junalla.
Valitettavasti VR:n pyöränkuljetusmahdollisuudet ovat olemattomat. Onneksi sain kuitenkin Villeltä lainaan pyöränkuljetuspussin. Saa nähdä, miten konduktöörit suhtautuvat kun otan fillarin mukaan käsimatkatavarana.
Polkupyörän lisäksi mukana on tietysti vauva, lastenvaunut ja lastenistuin, kestovaipat ja kasa muuta tarpeellista tavaraa. Aikamoinen karavaani siis lähtee liikkeelle.
Imetys on koiraäidinkin tärkein tehtävä. Koiraäidistäkin pikkulapsivaiheen väsymyksen huomaa. Usean pennun imettäminen ympäri vuorokauden käy voimille. Myös koirilla imetyksen kestossa on eroja. Jotkut emot selvästi huokaisevat helpotuksesta, kun pennut alkavat syödä muuta ravintoa. Nämä emot sanovat jo viisiviikkoisille, että kiitos, minulle riitti. Toiset emot imettävät pentujen uuteen kotiin lähtöön asti 8 – 9 viikkoa – jopa silloin kun maitoa ei enää tule.
Vieraskynäblogissa Tiina Kaitaniemi
Alkuhuomautus: Tämä kirjoitus ei käsittele niitä äitejä, jotka olisivat halunneet imettää enemmän, mutta äidin toive ei ole toteutunut.
Ihmisellä erot imetyksen kestossa ovat silmiinpistäviä. Joku ei halua imettää ollenkaan, ja toinen imettää vuosia. Tandem-imettäjän rinnoilla käy maitohömpsyn ottamassa eri-ikäisiä lapsia. Jotkut äidit jopa jättävät vieroittamispäätöksen tekemättä ja lopettavat imetyksen vasta kun lapsi niin päättää.
Äidit elävät erilaisissa todellisuuksissa sen suhteen mitä he pitävät normaalina ja tavallisena. Minun maailmassani monen vuoden kestävä imetys on normi. Tutkimusten mukaan äidinmaito on erittäin laadukasta ravintoa – kaikille. Se olisi hyvää ja terveellistä ravintoa jopa aikuisille.
Aina välillä nämä todellisuudet törmäävät. Parhaimmillaan tilanne menee molempien äitien kannalta suhteellisen mukavasti, ehkä hiljaa hämmästellen toisen niin eroavaa ajatusmaailmaa. Julmimmillaan tilanne kärjistyy keskustelupalstoilla, joissa pahimmillaan pitkään imettävää syytetään pedofiiliksi.
Kaaduin viikko sitten polkupyörällä sateen liukastamalla pienellä puupäällysteisellä sillalla. Heti kaatumisen jälkeen lääkäri totesi röntgenkuvien perusteella olkaluun murtuneen.
