Usein sanotaan, että lapsen myötä kotitöitä pitää tehdä paljon enemmän. Tämän on totta myös meidän tapauksessa.
Esimerkiksi imurointia, luuttuamista, pölyjen pyyhintää ja pihatöitä on paljon enemmän. Meillä kaikkia näitä asioita vain tekee lapsi.
Ohessa on videoita ja kuvia yhden päivän aktiviteeteista ja leikeistä.
Aamulla imuroidaan.
Lueskelin hoitovapaalla Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin Kotineuvola Oy:n yhteistyössä Vauva-lehden kanssa tekemää Vauvan hoito-opasta.
Eihän tämä nyt omalta osaltani enää ajankohtainen ole, kun lapsi on jo selvästi taapero-iässä. Siitä huolimatta oli kiva lukea jälkikäteen, mitä olisi pitänyt tehdä ja miten toimia.
Yksi osuus kuitenkin pisti silmään. Hoito-oppaassa oli omistettu kokonainen osuus aiheelle ”Lapset turvalliset autoon”. Ihan hyvä. Kyllähän monet vanhemmat ottavat riskin ja kuljettavat vauvaa autossa.
Itse olisin kuitenkin kaivannut ohjeita siitä, miten vauvan kanssa kannattaa liikkua bussilla, junalla tai polkupyörällä. Vai onko oletuksena/suosituksena, että kaikki vauvat kulkevat matkansa vain autolla?
On kuitenkin turha soimata pimeyttä, jos ei ole valmis itse sytyttämään ensimmäistä kynttilää. Jos MLL ja Vauva-lehti eivät sitä tee, niin teen ohjeistuksen itse.
Tässä ohjeet vauvan kuljettamiseksi esimerkiksi pyörällä:
Kävin joulukuussa 2012 juoksemassa syvässä lumessa. Seuraavana päivänä kantapää ja akillesjänne olivat kipeät. Ajattelin, että kyseessä oli vain poikkeuksellisen kova rasitus ja jalan hetkittäinen jumiutuminen.
Muutaman päivän jälkeen akillesjänne ei enää häirinnyt arkea. Juostessa, varsinkin alkumatkasta, se kuitenkin tuntui ikävästi ja oli aamuisin jäykkä. Viikot ja kuukaudet vierivät. Muutaman kerran pidin reilun viikon juoksutauon ja tiputin juoksumäärät 1-3 kertaan viikossa, jotta jalka saisi kunnolla lepoa.
Maaliskuuhun mennessä jalka ja akillesjänne kuitenkin edelleen muistuttivat aina juoksun alussa itsestään. Ei kovin paljon, mutta kuitenkin siten, että asiaa ei voinut olla huomaamatta.
Maaliskuussa päätin vihdoin käydä näyttämässä jalkaa lääkärille. Soitin Oulunkylän terveyskeskukseen, mutta siellä ei ollut yhtään vapaata aikaa. Koskelan terveysaseman lakkautuksen myötä Oulunkylässä on ruuhkaa. Siispä varasin ajan Helsingin urheilulääkäriasemalta, jossa olen noin vuosi sitten käynyt juoksutestissä.
Lääkäri tutki jalkani ja totesi, että akillesjänteessä on lievä tulehdus. Hän määräsi minut vähintään kuukaudeksi juoksukieltoon.
Hoito-ohjeet ovat nyt seuraavat:
YK on julistanut maaliskuun 20. päivän ensimmäiseksi onnellisuuden päiväksi.
Olen itse kirjoittanut onnellisuudesta aiemmin esimerkiksi Luonto-Liiton Kulutus.fi-blogiin ja Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden Onnellinen yhteiskunta -projektiin.
Tässä on onnellisuuspäivän kunniaksi tiivistetysti vielä onnellisuudesta niin yksilön kuin yhteiskunnankin näkökulmasta.
Lapsen kanssa kotona oleminen on yllättävän vaihtelevaa.
Välillä on sellaisia päiviä, että koko päivä ollaan kotona ja kotipihalla. Sitten toisinaan ollaan taas koko päivä menossa ja tehdään vaikka mitä.
Tänään (8.3.2013) oltiin enemmän menossa.
– Aamupäivällä STOP-Talvivaara -mielensosoituksessa
– Iltapäivällä Naistenpäivän Vaunumarssilla
– Iltapäivällä syömässä Veganissimossa
– Loppupäivä Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla siivoten vanhoja papereita
– Päivän päätteeksi lumitöitä kotipihalla
Ohessa päivä vielä kuvina:
Päivän hyvä uutinen! Ilmastonmuutoksesta huolestuneet vanhemmat ovat perustaneet Ilmastovanhemmat-järjestön.
Osallistuin tänään (26.2.2013) vastaperustetun lasten edunvalvontajärjestön tiedotustilaisuuteen Helsingin Annantalolla.
Samassa yhteydessä allekirjoitin ilmastovanhempien vetoomuksen.
Kyse ei ole siitä, että ilmastokriisi ratkaistaan kestovaipoilla ja jätteiden kierrätyksellä.
Ilmastovanhempien tavoitteena on vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittisiin päättäjiin siten, että ilmastokriisin pysäyttämisestä tulee poliitikkojen ykköstehtävä.
“Lastemme tulevaisuuteen vaikuttavat päätökset tehdään ilmastopolitiikassa nyt. Olemme kyllästyneet riittävien päästövähennysten lykkäämiseen aina seuraavalle hallituskaudelle. Ilmasto- ja energiapolitiikasta vastaavien ministereiden on kannettava viimein vastuunsa säätämällä vahva ilmastolaki”, Ilmastovanhempien puheenjohtaja Liisa Selvenius-Hurme sanoo.
Ilmastovanhempien tavoitteet:
Harmittelin eilen (ti 19.2.) sitä, että autojen siirtokehotus lumenaurauksen takia ei toimi Helsingin Käpylässä/Kumpulassa joukkoliikennekaduksi merkityllä Sofianlehdonkadulla.
Soitin asiasta Rakennusvirastolle ja Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluun sekä laitoin viestin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille.
Tänään (ke 20.2.) alkoi tapahtua. Luvattomasti pysäköidyt autot siirrettiin pois ja lumet aurattiin tieltä heti aamupäivän aikana.
Valitettavasti lumet aurattiin vain jalkakäytävälle (ks. alla kuva).
Helsinki päätti tänä talvena rajoittaa kadunvarsipysäköintiä tilapäisesti ahtailla joukkoliikennekaduilla lumitilanteen vuoksi.
Rajoitus on voimassa esimerkiksi Käpylässä Sofianlehdonkatu – Isoniitynkatu -välillä. Kyseisellä kadulla bussien on ollut vaikea mahtua ajamaan huolimattomasti pysäköityjen autojen takia.
Tänään (ti 19.2. klo 12.30) oli Sofianlehdonkadulle pysäköity noin 25 autoa vaikka siirtokehotuskyltti kertoi selvästi, että kyseisellä puolella katua on voimassa ma-ke klo 9-15 siirtokehotus.
Samaan aikaan bussien (ja muiden autojen) oli vaikea päästä kulkemaan kapealla kadulla.
Soitin kyltissä olevaan puhelinnumeroon (p. 09-3103 9000), joka on Rakennusviraston asiakaspalvelunumero. Kysyin, miksi autoja ei ole siirretty pois ja lumia aurattu.
Tul
evalla viikolla (11.-17.2.2013) riittää tehtävää kaupunginvaltuustoa koskevien kysymysten parissa.
Ohessa on viikon menoni.
Muilta osin pyrin pääsääntöisesti olemaan lapsen kanssa kotona hoitovapaan merkeissä.
Maanantai: klo 8.30-16.30 Ympäristölautakunnan perehdytystilaisuus. Ohjelma täällä.
– Lisäksi klo 18-20 Helsingin ympäristökeskuksen Asiaa! -hankkeen energianäyttely avajaiset Kontulan kirjastossa (ks. kuvan esite).
Tiistai: klo 16.15 Helsingin Energian johtokunnan kokous. Esityslistalla mm.:
– Tilinpäätöksen hyväksyminen ja voittovaroista tehtävä tasesiirto (150 miljoonaa euroa) kaupungille.
– Lausunto vieraslajien linjauksiin 2012-2016.
– Ulkovalaistusverkon ohjausjärjestelmän uusiminen.
– Taloushallintojärjestelmän hankinta.
Näistä keskustelua aiheuttanee erityisesti kaupungille mahdollisesti tehtävä tuloutus (esitys 150 miljoonaa euroa). Nyt pohjaesitys on 50 miljoonaa pienempi kuin aiempina vuosina.
Olen hoitovapaalla ensi syksyyn asti. Samalla liityin siihen harvinaiseen parin prosentin isien joukkoon, jotka pitävät isäkuukautta pidemmän vanhempainvapaan.
Uskomatonta, että 98 prosenttia kaikista isistä jättää mahdollisuuden käyttämättä!
Olisi varmasti järkevää, että myös isille kehittyisi vankka hoitosuhde omaan lapseensa. Tästä syystä perhevapaita kannattaisi kehittää kohti 6+6+6 -mallia. Mallissa vanhempainvapaa jaettaisiin kolmeen jaksoon, joista yksi on tarkoitettu äidille, yksi isälle ja yhden vanhemmat jakaisivat keskenään.
Asiasta on tarkemmin esimerkiksi THL:n raportissa (pdf).
Itseäni hoitovapaassa jännittää eniten se, miten pystyn pitämään näppini erossa kaiken maailman kiinnostavista projekteista. Helsingin kaupunginvaltuutetun tehtävät pitävät minut joka tapauksessa kiinni päivän politiikassa, joten mitään sen kummempaa ei tarvita.
Ohessa on ensimmäisen hoitovapaapäiväni menot.
Toivottavasti yhä useampi muistaisi, että tämä pieni, hauras ja sininen piste keskellä pimeää tyhjyyttä on ainoa kotimme. Erimielisyydet näyttävät tästä perspektiivistä tuskaisen turhilta. Olisipa meillä taitoa nähdä toisemme tällä samalla lempeydellä ja ymmärryksellä myös täällä alhaalla. Meillä on vain toisemme ja tämä yksi, korvaamaton planeetta, jolla matkustamme läpi äärettömyyden. 💚🌍
Kuva: Nasa
Missä kaikki mainokset ovat?
Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.
Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?
Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.
Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.
Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?
Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.
Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.
Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?
Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Anna Abreun keikalla oli tänään mahdollista bailata kaksi tuntia ilman liharuokavaliota esiintyvän taiteilijan toiveesta. Niin upeaa Anna @iamabreu ! Vastaavaa Suomessa ei ole varmaan ennen nähty.
Valitettavasti Veikkaus Areenan ravintolapalvelut onnistuivat kuitenkin tuottamaan pettymyksen. Kyllähän tarjolla oli vegaanihampurilaista, ranskalaisia sekä erilaisia herkkuja ja juomia, mutta suuri osa ruokatarjoiluista ei ollut täysin kasvispohjaisia vaan niissä oli mukana jotain eläinperäistä. Montako vegaanista pizzaa näet tuossa viimeisessä kuvassa? Ei onneksi kuitenkaan lihaa.
Pisteet asenteesta upealle artistille ja miinukset areenan ruokatarjonnasta vastaaville.
Tiettävästi kukaan ei lihan puutteen takia kuollut tai joutunut sairaalaan.
11-vuotias lapsi teki mulle oman kyltin naistenpäivän marssille!
”I can make my own sandwitch.”
”Tämän marssin myötä lähetetään kirkas viesti poliittisille päättäjille”
Hyvää naistenpäivää kaikille!
Uusi ruokatrendi on täällä.
SIPULIVESI!
Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa.
Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus.
Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota.
Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Jes! Vegemesuilta löytyi ihan mielettömän helppo lasagneresepti ja päätettiin heti kokeilla tehdä sitä 11-vuotiaan kanssa, joka teki kokkailustamme myös tämän videon.
Salaisuus tässä se, että valkokastike tehdään tofusta, hummuksesta ja kaurakermasta. Toimii todella hyvin!
Kiitos @jalotofu reseptistä!
Vegaaninen japanilainen juustokakku! Soijajugurttia, keksejä ja yöksi jääkaappiin.
Huh. Olen tehnyt seitsemän minuutin lihaskuntotreenin nyt joka ikinen aamu yhteensä 1050 kertaa peräkkäin.
Tammikuun alussa vuonna 2020 aloitin tekemään seitsemän minuutin lihaskuntotreeniä joka aamu. Tätä aiemmin olin tehnyt jumpan tyypillisesti muutaman kerran viikossa.
Ehdin tuolloin tehdä lihaskuntotreenin joka aamu yhteensä 1022 päivää putkeen kunnes 19.10.2022 olin kuumeessa (38,5) ja jumppa jäi tekemättä.
Tämän jälkeen olen taas jatkanut treenin tekemistä automaattisesti ja säännöllisesti. Vasta nyt havahduin miettimään ja laskemaan kuinka monta päivää on kertynyt sitten lokakuun 2022. Huomasin, että päivittäinen putki onkin jo venynyt uuteen ennätykseen.
Treeniä on tehty kodin lisäksi mm yöjunan hytissä, hotellihuoneissa, ystävien ja sukulaisten luona sekä mökkien pihoilla ja laitureilla. Pääsääntöisesti treeni on tehty kotona olohuoneessa, kuten tänään. Myös niinä päivinä kun olen juossut puolimaratonin, maratonin tai suorittanut täydenmatkan triathlonin tai meditoinut muuten koko päivän. Välillä energisenä ja välillä vähän väsyneenä.
Yhdistävä tekijä on se, että treeni on tehty aina joka aamu ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Sillä saan aina pienen aktivoinnin, lisäbuustin ja energiaa päivään. Onni on myös se, että matkalle ei ole sattunut vakavia sairastumisia tai loukkaantumisia. Muutenhan tämä ei olisi ollut mahdollista.
Vuosien myötä tästä treenistä on tullut automaattinen tapa. Sellainen rutiini, jossa aika työskentelee puolestasi eikä sinua vastaan. Tarvitsisi nähdä erityistä vaivaa, jotta osaisin enää jättää treenin tekemättä. Pienellä investoinnilla voi tehdä ajan kanssa suuria asioita.
#kilpisjärvi #tromso #narvik #luleå #haaparanta #tornio #lofoten #norway #sweden #finland
Ranskan ympäriajon videopätkiä katsellessa huomasin, että ammattipyöräilijä Tadej Pogacarilla oli pyörässä aina Hulk-tarra antamassa tsemppiä polkemiseen.
Sain itsekin omaan pyörään nyt lapselta Leo-leijona-tarran. Saa nähdä nousevatko keskinopeudet.
Nyt en ole ”vain” triathlonisti vaan lisäksi myös kulttuuritriathlonisti! Olenhan suorittanut todestettavasti Lieksan kulttuuritriathlonin yhdessä lasten kanssa.
Ensimmäisenä lajina oli kirjasto, toisena kulttuurikeskus ja lopuksi vielä Pielisen museo.
Hieno konsepti Lieksan kaupungilta!
Hommaan kuului mulla bonuksena myös 100 km pyöräily Joensuusta Lieksaan ja uiminen Lieksanjoessa. Kulttuurikohteiden vaihdot mentiin juoksujalkaa, että ehdittiin vielä junalle ja illaksi takaisin Joensuuhun.
#lieksa #kulttuuritriathlon #triathlon
Eilen 12 tuntia meditointia, tänään melkein 12 tuntia pyöräilyä: Helsinki - Karkkila - Forssa - Loimaa - Turku - Uusikaupunki.
Se oli kaukainen haave. Täysmatkan triathlonin (3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu) eli ironman suorittaminen tuntui täysin tavoittamattomalta.
Olin kyllä käynyt toisinaan uimassa muutaman kilometrin, pyöräillyt pitkiä matkoja ja juossut maratoneja sekä tehnyt yhden puolimatkan, mutta ironman eli kaikki nuo peräkkäin tuntui utooppiselta ja täysin saavuttamattomalta.
Sitten löysin syksyllä 2022 Helsinki Triathlon seuran ja hurahdin harjoitteluun. Huomasin, että nautin harjoittelusta suunnattomasti, mutta kilpailu tai tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa. Viime kesänä vastoin omia odotuksia tein ensimmäisen töysmatkani (omatoimisesti) juuri alle 50-vuotiaana.
Tavoitteiden saavuttaminen luo helposti uusia tavoitteita. Odotushorisontti uhkaa karata kauemmaksi.
Päässäni syntyi ajatus, että olisi kiva olla tehtynä ironman alle viiskymppisejä ja sen lisäksi myös yli viisikymppisenä. Viimeisen vuoden ajan olen harjoitellut vähän kevyemmin, mutta riittävästi ja peruskunto on aika hyvä vuosien harjoittelun myötä. Eilen kesäloman ensimmäisenä päivänä olin taas viime vuoden tapaan uimassa, pyöräillemässä ja juoksemassa.
Ja se oli siinä! Toinen Käpylä-ironman tehtynä, nyt yli viisikymppisenä. Vaikka harjoittelu itsessään on parasta niin kyllähän tästäkin tulee hyvä olo! Tästä on hyvä aloittaa loma. Hyvää kesää kaikille!
Mutta mitä seuraavaksi?
Iso kiitos valmentaja @kirsipaivaniemi ja @helsinkitriathlon kun mahdollistatte unelmien tekemisen todeksi ja kiitos kaikille kanssatreenaajille sekä kovasti tsemppiä tuleviin harjoituksiin ja koitoksiin. Nähdää taas treeneissä!
#triathlon #helsinkitriathlon #käpylä
Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
