Leo Stranius 
Vuonna 2012 Luonto-Liitto sai aikaiseksi vaikka mitä!
Jäsenmäärä jatkoi kasvuaan, saimme paljon uutta rahoitusta ympäristökasvatustyöhön, teimme historiallisen kansalaisaloitteen ja tuotimme noin 500 kohteen suojeluesityksen Metsähallitukselle!
Ohessa Luonto-Liiton joulukortti ja alla 14 hienoa saavutusta, joita Luonto-Liitto on tehnyt todeksi viime vuosien aikana.
Luonto-Liiton saavutuksia:
Pyöräilin aamupäivällä (20.12.) presidentin asunnolle Mäntyniemeen.
Olin mukana yhdentoista eläinsuojelu- ja ympäristöjärjestön kanssa luovuttamassa luomujuureksista ja -kasviksista sekä seitan-kinkusta kootun herkkukorin Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistölle.
Kasviskori luovutettiin nyt presidentille ensimmäistä kertaa. Samalla järjestöt toivottivat presidenttiparille hyvää joulua ja terveyttä uudelle vuodelle.
Järjestöjen yhteisessä tiedotteessa totesin seuraavaa:
”Sen lisäksi, että kasvisruoka on herkullista, sillä on myös suora vaikutus ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvointiin sekä Suomessa että koko maapallolla. Ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia kasvisruuasta ja luomutuotannosta. Luomukasvisten ja -juuresten käyttö auttaa säilyttämään suomalaista luontoa puhtaana ja monimuotoisena”, kommentoi Luonto-Liiton pääsihteeri Leo Stranius.
Hollannin senaatti on äänestänyt tänään (18.12.) minkkien turkistarhaamisesta luopumisen puolesta.
Päätöksen myötä turkistarhaus päättyy Hollannissa kokonaan siirtymäajan jälkeen vuonna 2024, sillä maa on jo aiemmin päättänyt luopua kettujen tarhaamisesta.
Hollanti on maailman neljänneksi suurin minkkien tuottaja Tanskan, Kiinan ja Puolan jälkeen.
”Tämä on ilon päivä kaikille eläinten ystäville ympäri maailmaa. Hollannin päätös luopua turkistarhauksesta on eräs historian suurimmista eläinoikeuksien voitoista: merkittävä turkisteollisuusvaltio päätti, että eläinten oikeudenmukainen kohtelu on tärkeämpää kuin eläimillä rahan takominen”, riemuitsee eläinsuojeluliitto Animalian toiminnanjohtaja Kati Pulli.
Suomalaisissa kodeissa heitetään vuosittain miljoonia kiloja ruokaa roskiin. Varsinkin juhlapyhinä ruokajätettä kertyy helposti enemmän kuin muulloin.
Kotona valmistettua ruokaa kipataan roskiksiin noin 20-30 miljoonaa kiloa vuosittain sen vuoksi, että kotiruokaa valmistetaan liikaa ja sitä jää lautastähteeksi, kertoo tutkija Kirsi Silvennoinen MTT:stä.
Asiaa pohditaan mm. MTT:n, Motivan ja muutaman muun tahon vetämän Saa syödä! -hankkeessa. Olen itse mukana hankkeen ohjausryhmässä. Hankkeen myötä Helsingin Roihuvuoressa kokeillaan ruoan jakamista naapuruston kesken ihan virallisesti.
Taloyhtiön kylmäkellariin on järjestetty ruoan jakopiste ”Herkkupesä”. Sinne voi viedä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, avaamattomia ruokapakkauksia, joissa on vielä parasta ennen aikaa jäljellä, tai samana päivänä valmistettuja ruokia. Taloyhtiön muut asukkaat voivat ottaa syötäväkseen Herkkupesään jätettyjä ruokia.
Kävin tulevana kaupunginvaltuutettuna tutustumassa hiljattain käpyläläiseen päiväkotiin, joka on muuttunut ostopalvelupäiväkodista kunnalliseksi.
Aihe on henkilökohtaisesti ajankohtainen ja tärkeä, koska oma lapsikin on lähiaikoina siirtymässä päivähoitoon.
Vaikka lähtökohtaisesti pidän ostopalvelupäiväkotien kunnallistamista hyvänä asiana, ei se välttämättä vielä takaa laadun paranemista.
Tässä päiväkodissa oli tapahtunut ainakin viisi muutosta heikompaan suuntaan:
Ohessa esitykseni kansalaisaloitekampanjasta turkistarhauksen kieltämiseksi oikeusministeriön kansalaisaloitetta koskevassa seminaarissa 13.12.2012.
Oikeusministeriö on julkaissut sähköisen alustan, jonka kautta kansalaisaloitteita voi käydä laittamassa vireille ja allekirjoittamassa.
Kyseessä on siis tiivistelmä siitä, mitä teimme ja miksi onnistuimme.
Tällä hetkellä Väestörekisterikeskus (VRK) on tarkistamassa noin 70 000 kannatuslomaketta, jotka olemme heille 22.11.2012 toimittaneet. Kunhan VRK vahvistaa kannatusilmoitusten määrän, aloitteen vireillepanijat eli minä, Kati Pulli ja Helinä Ylisirniö viemme lakialoitteen eduskuntaan.
Kuljen työmatkani päivittäin Helsingin Käpylästä keskustaan.
Matkan varrella joudun usein ylittämään Mäkelänkadun.
Onneksi kadun yli pääsee suojatietä pitkin. Vai pääseekö sittenkään?
Tieliikennelain mukaan kadun ylittäminen suojatietä pitkin pitäisi olla helppoa:
”Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.”
Ohessa video siitä, kuinka yksikään auto ei tänään (12.12.2012) pysähtynyt suojatien eteen vaikka seisoin sen reunassa toinen jalka suojatiellä.
Vapo Oy on kertonut panostavansa turpeenkaivuun vastuullisuuteen ja investoivansa vesiensuojeluun. Yritys pitää tänään keskiviikkona (12.12.) vastuullisuusseminaarin Helsingin Musiikkitalolla.
Lupauksistaan huolimatta yhtiö jatkaa vesien ja suoluonnon turmelua. Suomen luonnonsuojeluliitto ja Luonto-Liitto ovat paikalla seminaarin ulkopuolella tempaisemassa ja kertomassa Vapon vastuullisuuslupauksien ongelmista osallistujille.
Vapo väittää panostavansa turpeenkaivuun vastuullisuuteen ja investoivansa vesiensuojeluun. Tästä huolimatta vesien pilaantuminen ja suoluonnon turmelu jatkuu.
Suomen luonnonsuojeluliitto listasi 5 kohtaa, joista Vapon vastuullisuus vuotaa:
Eräs lukija toivoi hiljattain kirjoitusta lasten ruuan valmistuksen ympäristövaikutuksista.
Hän oli keskustellut puolisonsa kanssa siitä, kumpi on loppujen lopuksi ekologisempaa, purkkiruokien antaminen vai ruokien valmistaminen itse.
Ympäristön kannalta tärkeintä on se, mitä itse ruoka on. Suurin ympäristökuormitus kun tulee alkutuotannossa.
MTT:n tutkimuksen mukaan (pdf, s. 23) ruoan rehevöittävistä vaikutuksista yli 90 prosenttia ja ilmastomuutosta aiheuttavasta kuormituksesta sekaruoassa noin 70 prosenttia on peräisin raaka-ainetuotannosta.
Esimerkiksi kuljetusten ja pakkausten osuus on häviävän pieni. Yleisesti ottaen valmisruuat eivät poikkea merkittävästi kotiruuasta ympäristövaikutusten suhteen. Sekaruoassa valmisruuat näyttäisivät oleva hiukan ekotehokkaampia kuin kotiruoka.
Eli mitä enemmän lapsen lautasella on kasvisruokaa, sen parempi ympäristön kannalta.
Dohan ilmastokokous saatiin lauantai-iltana 8.12. vihdoin päätökseen yli vuorokauden yliajalla.
Tämän syksyn ilmastouutisten valossa Doha on kuin yrittäisimme pysäyttää puhaltamalla 200 km/h lähestyvää pikajunaa.
Toki yritystä oli ja askelia on otettu oikeaan suuntaan, mutta liian vähän ja liian myöhään.
Ohessa kolme huomiota ja muuta pohdintaa kokouksesta.
Viiankiaapa 💚🌍
Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä.
Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena.
Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima.
Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita.
Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Tänään linturetkellä Vuosaaren huipulla. Mukana menossa mm kapustarinta, kiuru, varpushaukka, mehiläishaukka ja merikotka. Uusina lajeina itselle hiirihaukka ja piekana. Nyt jo 111 pinnaa tänä vuonna!
Ihan mahtavaa, että @tringa.ry järjestää lintuopastuksia! Kiitos!
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus?
Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.
Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä
”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa.
Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa).
Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille?
Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa!
Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa!
Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii.
Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.
Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua.
Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117.
Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia.
Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Välillä täysmatkaa ja sitten taas sprinttiä!
Oittaalla Heltri Cupin päätöskilpailu Eliminator. Käytännössä kisamuoto, jossa suoritetaan triathlonin pikamatkaakin lyhyempää super sprint -matkaa maksimissaan viisi kertaa peräkkäin.
-uinti n. 300 m
-pyörä n. 5 km
-juoksu n. 2 km
Jokaisella kierroksella on aikarajat ja suoritusaika jokaiselle ”kierrokselle” lyhenee.
Matkat piti suorittaa seuraavasti
1. kierros 38 min
2. kierros 33 min
3. kierros 28 min
4. kierros 25 min
Itse ehdin vielä neljännelle kierrokselle, mutta viimeiselle viidennelle kierrokselle ei vauhti enää riittänyt.
Mahtava tapahtuma vaikka en kilpailemisesta tykkääkään. Tänä keväänä ja kesänä olen kuitenkin halunnut haastaa itseäni ja olen osallistunut jokaiseen Heltri Cupin osakilpailuun.
Tuollaisessa yhteislähdössä ja lyhyessä uinnissa on myös ikävät puolensa. Vedessä tulee väkisin kontakteja ja törmäyksiä. Pitää olla kohtalaisen vahva luotto omaan uintitaitoon, että ei mene paniikkiin. Lisäksi itselle kävi harmittava takaisku kun jossain törmäyksessa kanssauimariin kävi niin, että oura-sormus tippui Bodominjärven syvyyksiin. 😢 Oppi on, että olisi kannattanut ottaa se pois ennen kisaa.
Muissa osakilpailussa olen lähtenyt aina tarkoituksella viimeisenä ja välttänyt ruuhkaa sekä ohitellut sitten rauhassa, jos on ollut hitaampia. Tässä oli kuitenkin niin paljon minuuttipeliä, että ei voinut jäädä ihan viimeiseksi hengailemaan vaikka pyrinkin lähtemään aina uudelle kierrokselle viimeisten joukosta.
Iso kiitos @helsinkitriathlon ja kiitos kuvista loistava @zopelaura
Norjaa hehkutetaan hienona matkakohteena ja kyllähän se sitä onkin. Kaunista luontoa, merta, vuoristoa, vuonoja, puroja ja putouksia, metsää ja hienoa kulttuuria. Yhteiskunta toimii, ihmisiin voi luottaa ja yhteiskunta pyörii uusiutuvilla energialähteillä ja kulkee sähköautoilla. Varsinkin maata pitkin junilla ja busseilla matkatessa Norja antaa parastaan.
Sitten on toinenkin puoli Norjaa. Likainen öljy. Vedet pilaava kalankasvatus. Pilalle rakennetut vuoret ja tunturit. Metsähakkuita siellä sun täällä. Satamassa LNG-laitos polttaa kaasua ilmaan. Turisteja kuljetetaan pikaveneillä häiritsemään valaita. Surkea vegaaniruokatarjonta verrattuna Suomeen tai Ruotsiin. Kauppahallissa on myynnissä pelkkiä kuolleita kaloja ja eläviä jättiläismäisen kokoisia taskurapuja.
Norjaa voisi ihan yhtä hyvin boikotoida.
Reissuilla aina muistaa myös sen, miten yliarvostettua matkailu oikeastaan onkaan. Se vie aikaa ja rahaa sekä aiheuttaa paljon stressiä vaikka toki se monille onkin välttämätön tapa hakea irtiottoa arjesta. Silti. Helsingissä ja Suomessa on lähellä matalalla kynnyksellä upeita ja hienoja paikkoja kaipasit sitten luontoa, kaupunkikulttuuria tai muita huvituksia.
Vähintään yhtä hienoja elämyksiä voi saada vaikka istumalla iltaa Päijänteen rannalla.
Norja. Bergen. Kiivettin 12-vuotiaan kanssa 1333 porrasta Ulriken-vuoren huipulle ja takaisin alas. Helppo ja kaunis reitti. Monet olivat tekemässä portaissa juoksutreeniä. Matkalle mahtui vuoristonäkymien lisäksi upeaa metsää ja kauniita puroja.
Tämän jälkeen käytiin vielä Floyenin huipulla katselemassa Bergeniä ja tehtiin kukkulan päällä kiva kävely muutaman pikkujärven ympäri kauniissa taikametsämaisemissa.
Kello on asettanut tavoitteeksi kiivetä vähintään 10 kerrosta portaita päivässä. Tässä se ylittyi 27-kertaisesti eli 270 kerrosta mentiin ylöspäin.
Tämä maatapitkin julkisilla matkustaminen on kyllä hienoa. Seuraavaksi Etelä-Norjan kierros jatkuu junalla Bergenistä takaisin Osloon. Luvassa Euroopan upeimmat junamaisemat. Sellaiset maisemat, että niitä ei voi kokea ja nähdä kuin junasta!
Maatapitkin Etela-Norjan kierroksella. Preikestolen. Yksi maailman upeimmista luontokohteista. Ja sen veroinen. Upeaa oli olla hetki maailman reunalla. Siinä ihminen on aika pieni.
#maatapitkin #norja #preikestolen
Kesän #vegaani kahvila #caferaparperimeri vielä tällä viikolla Helsingissä Kumpulan koulukasvitarhalla. Samalla voi ottaa nokoset riippumatossa ja syödä musta- ja punaherukoita suoraan pensaista. Pyörällä pääsee mestoille. Vahva suositus!
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin.
Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin.
Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.
Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h.
Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
