Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota moniin omasta mielestäni kestämättömiin kulttuurisiin merkityksiin, joita vaikka vauvan vaatteisiin tai kirjoihin on ladattu.
Meillä on esimerkiksi pulautusliina, jossa on traktorin kuvia. Nostaessani asian esille puolisoni totesi, että ”so what”.
Minulle traktori kuitenkin symbolisoi autoa ja autokulttuurin ihannointia, fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja niin edelleen. Mieluummin näkisin pulautus-liinassa polkupyöriä. Kuinka moni haluaisi pulautusliinaan vaikka aseiden kuvia?
Pulautusliinan myötä tulin kiinnittäneeksi huomiota moneen muuhunkin asiaan.
Olemme lukeneet vauvalle kivaa lastenkirjaa. Kirjassa Onni-poika katselee auton kuvaa ja huomaa, että ”Tiellä on paljon autoja”. Toki kirjoja tehdään sen mukaan, minkä kuvitellaan tällä hetkellä olevan kulttuurissamme ”normaalia”. Ja tämä on sitä varmasti mitä suurimmassa määrin.
Harva vanhempi kuitenkaan haluaisi lukea lapselleen kirjaa, jossa näytettäisiin esimerkiksi aseita, seksiä, alkoholin käyttöä tai väkivaltaa – vaikka kaikki nämä ilmiöt ovat varsin tavallisia vallitsevassa kulttuurissamme.
Kun aloin oikein tarkkaan lukemaan kirjaa, huomasin paljon muutakin kuin autot. Kirjassa seikkailevat Onni-poika ja Helmi-tyttö. Miksi pelkkä Onni ja Helmi eivät riitä? Tai voisivatko nimet olla sukupuolineutraaleja? En voinut olla kiinnittämättä huomiota myös siihen, että kun Onni-poika itkee – tuo äiti hänelle tutin. Miksi äiti ei ota syliin, imetä tai lohduta? Miksi Onni ei voisi lukea vaikka luontokirjaa?
Onneksi tässä vaiheessa tekstejä voi kuitenkin soveltaa oman maun mukaan. Onni-poika on pelkkä Onni ja teksti ”Tiellä on paljon autoja” muuttuu lukiessa muotoon ”Tiellä on paljon polkupyöriä”.
Tietysti joku lukija saattaa kysyä, haluanko aivopestä vauvani tai ympäröidä hänet ideologisesti ”oikeaoppisella” materiaalilla. Vastaus on, että en tietenkään. Toivon vain lapselleni parasta. Käsityksemme oikeasta ja väärästä sekä lapsille sopivasta voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia ja muuttua nopeasti.
Itse kaipaisin vauvan ja lasten vaatteita tai kirjoja, jotka olisivat sukupuolisensitiivisiä ja korostaisivat vaikka ekologista kiintymysvanhemmuutta.
Löytyisikö sellaisia? Osaisiko kukaan suositella?
Edelliset osat ovat luettavissa täältä:
– Osa 1: Äitiyspakkaus vai vanhemmuuspakkaus
– Osa 2: Tavaraähky ahdistaa
– Osa 3: Synnytysvalmennus
– Osa 4: Lastenhoidon seitsemän periaatetta
– Osa 5: Pakotetaanko raskaana olevat kulkemaan autolla turhaan?
– Osa 6: Ekovanhemmuuteen valmistautuminen on helppoa
– Osa 7: Luonnollinen lapsuus
– Osa 8: Lastenvaunut: Kuinka paljon on tarpeeksi?
– Osa 9: Lapsen vai vanhemman etu?
– Osa 10: En uskaltanut kirjoittaa
– Osa 11: Ei ihan luomusynnytys
– Osa 12: Vauva-arki alkoi
– Osa 13: Vessahätäviestintä
– Osa 14: Päivä isyysvapaata
– Osa 15: Miksi lapsia?
– Osa 16: Työmatkalla yöjunassa
– Osa 17: Kokemuksia ensimmäiseltä kuukaudelta
– Osa 18: Vanhemmuuden luontohaasteita
– Osa 19 – Lisää yhteisiä tiloja omien neliöiden sijaan
– Osa 20 – Tutti: Hyvä vai paha?
– Osa 21 – Vapaapäivä vauvan kanssa
– Osa 22: Turhaa vauvatavaraa ja jotain hyödyllistä
– Osa 23: Vapaapäivä vauvan kanssa – uusi yritys ja katso luvut!
– Osa 24: Vauva ei muuta kaikkea
– Osa 25: Juokseminen vaunujen ja vauvan kanssa eli vauvajuoksu
– Osa 26: Ekologiset nimijuhlat
– Osa 27: Arjen ekovinkkejä – ota talteen!
– Osa 28: Perhevalmennusta ekologiseen malliin
– Osa 29: Ekovanhemmuus kiinnostaa
– Osa 30: Miksi ekovanhemmuus on niin vaikeaa ja helppoa?
– Osa 31: Äitiyspakkauksessa myös paljon turhaa
Noita asioita mekin mietimme, kun saimme joskus lahjaksi jotain autonkuvapaitoja. Traktori nyt sentään on aika tärkeä työväline, ja voihan sitä ajaa biokaasullakin. Tai sitten meistä aika iso osa siirtyisi kuokkimaan tämän tietokoneen naputtelun sijasta. No, eipä sekään olisi välttämättä huono juttu. 🙂
Kirjoja minäkin syynään, ja hyviä onneksi löytyy. Aika neutraaleja ovat vaikkapa Teemu- ja Sanna-kirjat. Debi Gliorin kuvakirjoissa on joukossa hyviä, etenkin Mullin mallin maailma. Lasten luontokirjoja on etenkin kotimaisista aiheista niin vähän tarjolla, että meillä lapsi on pitänyt ihan tavallisista luontokirjoista. Ylivoimainen suosikki on ollut Linnut äänessä -kirja, jossa on 177 lintujen ääntä. Sen esikoinen sai viime jouluna mummoltaan, ja hän plärää sitä edelleen päivät pitkät. Syksyllä lapsi vaati vanhempia ja kaikkia lähipiirin aikuisia lukemaan hänelle sienioppaita aamusta iltaan. Ja Pikku Pegasos -runokirja on kestosuosikki: loruttelu sopii hyvin myös vauvalle, joka ei osaa vielä hahmottaa kuvia.
Kiitos tosi hyvistä vinkeistä Piia!
Eiköhän se lapsi näe itsekin ulkoilureissulla, että ”tiellä on paljon autoja”, mutta aseita, seksiä ja väkivaltaa harvemmin ainakaan Suomessa. Alkoholinkäyttöä toki voi nähdäkin ja toisaalta sen näkemisen haitallisuuskin riippuu ihan tilanteesta, alkoholinkäyttö kun ei ole synonyymi ryyppäämiselle ja riehumiselle. :).
Ja tietyssä iässä lapsille tulee todella kova tarve tietää oma sukupuolensa ja jaotella tytöt ja pojat omiin leireihinsä, olivat vanhemmat miten sukupuolineutraaleja tahansa. Tämä on lapsen normaalia kasvukehitystä ja oman itsensä löytämistä.
Mielestäni tuollaiset huolet ovat siis jo hieman överiä ja oikeastaan aika fundamentalistista, jos halutaan kovasti kontrolloida mitä lapsi ympäröivästä maailmasta näkee ja mitkä asiat ovat sallittuja ja hyväksyttyjä ja mitkä eivät.
Miksei blogisi nimi ei ole ekovanhempi tms. sukupuolineutraalimpi ilmaus?
Mihin laitat yleisesti ottaen rajan sukupuolineutraalien tavoitteidesi ja biologisten tosiasioiden välillä? Käsittääkseni vaikkapa biologisten jälkeläisten saaminen homoseksuaalisissa suhteissa on hyvin harvinaista. Teilläkin ilmeisesti vaimosi synnytti ja huolehtii imetyksestä.
http://a8.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-ash4/302023_262121633833357_126266120752243_754904_1389781188_n.jpg
Pulautus-liina on yhdys-sana ilman väli-viivaa.
Kiitos Raija! Korjaan tämän heti tekstiin.
Itse jätin ostamatta vauvalle paidan jossa oli tuttipullon kuva, enkä viitsi viljellä niitä onnittelukorteissakaan. Tuttipullon käytössä ei tietysti ole mitään väärää, mutta jatkeen nostaminen vauvoihin erottamatta liittyväksi symboliksi vähän nyppii.
Mutta on meillä ollut niitä pikkuautonkuvia Marimekon repussa. Vanhempien intohimoton suhtautuminen pikkuautoiluun taitaa kuitenkin esimerkkinä olla painavampi, ja esikoinen oppikin jo aika nopeasti paheksuvan sävyn siihen ”tiellä on paljon autoja – ihan liikaa!!” 🙂
Eikö tämä ole jo aika tavalla pikkuihmisen järjestelmällistä harhaanjohtamista. Auto on auto ja polkupyörä on polkypyörä. Jos auto=polkupyörä niin mikä polkupyörä sitten on? Luulen, että tässä sotkeennutaan kyllä omaan näppäryyteen pahemman kerran. Lapsia ei kannata aliarvioida.
Sukupuoli-identiteetistä sen verran, että oma vähäinen ymmärrykseni lastenpsykologiasta on se, että sukupuoli on kiistaton ja erittäin tärkeä osa lapsen ja ihmisen identiteettiä. Miksi se pitäisi kiistää? Miehet ja naiset ovat erilaisia. Loputtomiin voidaan kiistellä siitä, mikä on ympäröivän maailman osuus sukupuoli-identiteetteihin, mutta kiistattomia erojakin löytyy ja miksi ne pitäisi piilottaa, mitä pahaa niissä on? Uskon että niiden häivyttäminen aiheuttaa yksilölle huomattavasti enemmän haittaa. Ymmärrän, ettei ole tarvetta nimenomaisesti ohjata esimerkiksi poikalasta imeväisikäisestä lähtien esimerkiksi voimanoston, vapaapaini ja monster truck -harrastusten pariin, mutta jokin järkevä keskitie tähänkin voinee löytyä. Esimerkkejä löytyy omasta tuttavapiiristä: ekologisen, ajokortittoman ja autottaman pariskunnan poikalapsi on tajuttoman kiinnostunut autoista. Aivan luontaisesti, heti siitä lähtien kun on alkanut itsenäisemmin leikkiä. Myös ase tehdään vaikka näkkileivästä.
Kiitos kommentista Ihmettelijä. Olen sitä mieltä, että sukupuolta ei tarvitse piilottaa, mutta sitä tarvitse myöskään korostaa, silloin kun sillä ei ole asian suhteen merkitystä.
Viittaat mielestäni ihaniin Onni-poika kirjoihin. Oletko huomannut, että Onnin kotona nukutaan perhepedissä, Onni on kotona isin kanssa (ja äiti töissä) ja kaiken huipuksi kirjasarjaan kuuluu myös Onni-pojan kierrätyskirja. Itse olen tykästynyt näihin kirjoihin juuri sen vuoksi, että niissä on mielestäni paljon myös ekoperheelle sopivia juttuja ujutettuna mukaan. Ja niin söpö kuvitus!
Kiitos Kaisa! Kyllä vain! Juuri siksi meilläkin on Onni-kirjoja luettu, kun ne ovat niin mahtavia sekä tarinaltaan että kuvitukseltaan 🙂