Allas Sea Pool testattu

allas-sea-poolKävin viime viikolla (5.9.2016) testaamassa juuri avatun Allas Sea Poolin.

Hienoa, että Helsingin keskustaan hyvälle paikalle on saatu kiva uintipaikka.

Suurimpana ongelmana on tietysti iso energiankulutus. Avoaltaiden veden lämmittäminen syö energiaa ihan pipona.

Syyskuun alussa paikka ei ollut arkiaamuna ruuhkalla pilattu. Hetkellisesti sain maanantaina ”aamuruuhkan” aikaan (noin klo 8) uida yksin koko altaassa ja koko 45 minuutin sain uida yksin omalla radalla.

Ohessa yhden käynnin perusteella listatut plussat ja miinukset:

Plussaa

– Erinomainen sijainti ja kivat uintimaisemat.
– Hyvät aukioloajat (joka päivä klo 6-22 ja pe/la klo 6-01).
– Tilaa uida (ainakaan toistaiseksi ei ruuhkaa).
– Vieressä kiva kahvila.
– Vessassa vedettömät pisuaarit.

Miinusta:

– Energiankulutus lämmitetyssä avoaltaassa korkea.
– Hinta (9 euroa/käynti).
– Pukuhuoneet ja pukukaapit pienet (toisaalta ei niiden isoja tarvitse ollakaan).
– Pukukaapeista puuttuu numerointi (vaikea löytää omaa kaappia).
– Pukuhuoneiden lattia lähes lainehti vettä (oli todella märkä = sukat kastuu)
– Suihkutilassa ei paikkaa/lokeroita uimahousuille, uimalaseille tai pyyhkeelle suihkussa käynnin ajaksi.
– Allasalueella ei ollut kelloa.

Useimmat noista miinuksista vaikuttaa siltä, että rakentaminen on vielä kesken. Voisin kuvitella, että esimerkiksi kellot, suihkutilojen lokerot ja pukukaappien numeroinnit tulevat aika pian kuntoon. Energiankulutuskin on mahdollista ottaa osittain haltuun esimerkiksi siirtymällä käyttämään EKOenergiaa.

Sen sijaan arkkitehtuuri tuolla paikalla on hiukan tylsä ja tavanomainen. Lautaterassit ovat toki ihan kivat ja puuta on käytetty hyvällä maulla. Silti tuolla paikalla voisi olla jotain hiukan päräyttävämpääkin.

Itselleni tärkeintä on kuitenkin hyvät aukioloajat ja erinomainen sijainti. Allas Sea Poolissa on hyvän sijainnin takia kiva käydä tekemässä aamutreeni ennen työpäivän aloittamista siitä huolimatta, että iso energiankulutus painaa omatuntoa.

2 kommenttia artikkeliin ”Allas Sea Pool testattu”

  1. Jonnekin Hernesaareen tällaiset uimalaviritykset vielä jotenkin sopivat, mutta kuka on antanut luvan pystyttää tällaisia rakennelmia Helsingin keskeisimmälle paikalle Kauppatorille Presidentinlinnan edustalle?

  2. Minä en ymmärrä miksi kukaan ympäristöarvoista välittävä menisi Altaalle. Altaat kun lämmitetään kivihiilellä tuotetulla kaukolämmöllä. Uimala-altaiden lämmittäminen ympärivuoden jo lähentelee ympäristörikosta, mutta on sulaa hulluutta rakentaa altaat vielä meren päälle. Kallioperä kun vielä jotenkin varastoisi lämpöä, mutta syvä satama-allas toimii päinvastoin jättimäisenä kylmävarastona, jolloin altaiden lämpöhävikki on mahdollisimman suuri.

    Allas kompleksin muiden rakennusten rakentamisessakaan ei ole hirveästi mietitty energiatehokkuutta. Seinät ovat ohutta vaneria ja lämpöeristettä on käytetty vain nimeksi. Näiden yrittäjien valinnoista kertoo mielestäni jotain myös se, että ravintolapuolella kaikki tarjoillaan kertakäyttöastioissa.

    Koko hanke on lisäksi täysin turha. Helsingistä löytyy jo uimahalleja ja meressä uimisesta voi nauttia ilman lämmitettyä uima-allasta. Minusta on erittäin surullista, että tallainen on rakennettu pääkaupunkimme historialliseen keskustaan. Haluammeko oikeasti viestiä ulkomaalaisille turisteille, että me vähät välitämme kasvihuoneilmiöstä?

Kommentointi on suljettu.

Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Seuraa minua Instagramissa