Viikkopäiväkirja 9 (28.2.-6.3.2011)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Ennen hommien aloittamista tutustuin viikonloppuna julkaistuun Kokoomuksen vaaliohjelmaan ja minut kuvattiin Kaisa Lekan vaalivideoon. Olen inspiroituneena seurannut Kaisan pyöräretkiä. Kaisa näyttää omalla esimerkillä millaista on tulevaisuuden hiilineutraali ja ekologinen lomamatkailu.

Lounaalla kävin Maria Vuorelman ja Samuli Sinisalon kanssa 10:10-kampanjaan liittyen. Iltapäivällä vedin Luonto-Liiton toimistokokousta ja istuin VR:n ilmastonmuutosaiheisen kirjoituskilpailun palkintoraadin kokouksessa, jossa valitsimme kilpailun voittajat. Täytyy sanoa, että 4-5-luokkalaisten kirjoitustaso on aivan huikaiseva. Illalla kävin vielä puheenjohtaja Anni Sinnemäen vaalikampanjan avajaisissa.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja valmistauduin Suomen Työväen Säästöpankin STS-killan vaalipaneeliin ja verkkovaikuttamista koskevan selvityksen julkistamistilaisuuteen. Lounaan jälkeen kävin Allianssin Nuorisotyön Kultainen kypärä -palkinnon julkaisutilaisuudessa. Nuorisomyönteisimpänä kansanedustajana palkittiin Paavo Arhinmäki. Tilaisuuden jälkeen sidoin symbolisen nauhan opiskelijoiden järjestämässä tempauksessa opintotuen sitomiseksi indeksiin (lisää aiheesta täältä) ja osallistuin STS-killan vaalipaneeliin Kampin palvelukeskuksessa. Tämän jälkeen siirryin Vanhalle ylioppilastalolle seuraamaan Kepan järjestämää vaalikeskustelua. Illan istuin Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonto-Liiton ilmastopeli-illassa. Samalla käynnistyi myös Ei pöllöjä eduskuntaan -kampanja.

Keskiviikko: Kävin läpi sähköposteja ja valmistauduin verkkovaikuttamista koskevan selvityksen julkaisutilaisuuteen. Luovitin selvityksen ja sen 13 toimenpidesuositusta oikeusministeri Tuija Braxille. Tiedote tilaisuudesta ja itse selvitys löytyy oikeusministeriön sivuilta. Tilaisuuden aluksi en malttanut olla mainitsematta Turun herkullista verkkovaikuttamisesimerkkiä. Aamulla julkaistiin myös juttu, jossa YLE:n Uusi musta kysyi minulta tulenko hulluksi eduskunnassa. Ohessa vastaus: Tuleeko ekojeesus hulluksi eduskunnassa? Lounaan jälkeen kävin aurinkoisella iltapäiväluistelulla Luonto-Liiton toimistojengin kanssa. Suosittelen lämpimästi! Luistelun jälkeen kävin toimistolla ja pyöräilin alkuillaksi Harjun Nuorisotalolle puhumaan Helsingin Vihreiden Nuorten uusien iltaan onnellisuudesta, kohtuullisuudesta ja ekologisuudesta. Illan päätteeksi valmistelin vielä muistion apulaisoikeusasiamiehelle ajankohtaisista ympäristökysymyksistä.

Torstai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin eduskuntatalolle. Tapasimme ympäristöjärjestöedustajien kanssa eduskunnan apulaisoikeusasiamiestä. Päivällä viimeistelin tulevia vaalikampanjavideoita yhdessä Peggyn, Annukan ja Päivin kanssa. Joku oli tehnyt myös erinomaisen ehdotuksen vaali-ilmeestä minulle. Luonto-Liitossa juhlimme metsävastaavan syntymäpäiviä ja alkuillasta piipahdin Vihreiden puoluetoimistolla tapaamassa puoluejohtoa ja muita ehdokkaita. Välissä näpyttelin sähköposteja sen minkä ehdin.

Perjantai: Viimeistelin aamulla nuorisotutkimusverkostolle artikkelin nuorten ja tulevien sukupolvien vaikutusmahdollisuuksien edistämisestä. Aamupäiväksi pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Vuorossa oli toimistopäivä. Käytännössä oli siis koko päivä aikaa jutella ihmisten kanssa ja käydä läpi viikon aikana kertyneitä sähköposteja. Alkuillasta johdin puhetta Suomen degrowth-verkoston kokouksessa, jossa ideoimme mm. tulevaa Suomen sosiaalifoorumin seminaaria. Illalla kävimme Annukan kanssa syömässä Meze pointissa ja katsoimme elokuvan Kuninkaan puhe. Kyseessä oli vaikuttava ja pieni tarina ystävyydestä sekä itsensä voittamisesta. Pyöräilymatkalla kotiin piipahdimme vielä Taideteollisen korkeakoulun ekojuhlissa.

Lauantai: Vietimme Annukan kanssa leppoisaa lomapäivää. Nukuimme pitkään ja kävimme yläkerrassa Jukan, Elinan, Kuuran ja Piin luona aamubrunssilla. Iltapäivällä kävimme kaupassa, teimme ruokaa, otimme päivätorkut sekä vaihdoimme kukille mullat ja siivosimme. Illalla kävin vielä juoksemassa.

Sunnuntai: Kirjoitin aamupäivällä pari kolumnia ja kävin pihamme laskiaisriehassa. Tämän jälkeen pyöräilin toiselle puolelle Käpylää Pohjolan aukiolle jakamaan yhdessä Käpylän Vihreiden kanssa vaaliesitteitä ja ilmapalloja. Näin tuli samalla pilotoitua omaa katukampanjakestävyyttä. Hyvältä tuntui. Iltapäivän ja illan valmistelin tulevan viikon esityksiä ja kirjoituksia sekä tein muita vaalivalmisteluun liittyviä hommia.

Kuntoilu ja työtunnit: Viikon aikana kävin juoksemassa 4 kertaa (yhteensä 40 km) ja pyöräilin 75 km sekä tein kerran lihaskuntoharjoittelua. Työtunteja ja yhteiskunnallista vapaaehtoistyötä kertyi viikon aikana yhteensä 84,5 tuntia, josta eduskuntavaalityötä oli yhteensä 30 tuntia.

Kiitollisuus: Olen kiitollinen Annukalle, Peggylle ja kaikille muille tukiryhmäläisille avusta eduskuntavaalien suhteen. Lisäksi olen kiitollinen useista hyvistä jutuista ja uutisista viikon varrella. Erityisen kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus tuntea niin monia hienoja naisia, jotka olivat päässeet Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen sadan parhaan naisen listalle.

Oppiminen: Viikon aikana olen oppinut paljon itsensä voittamisesta. Olen huomannut, että ihmisiä ei kannata esimerkiksi toimistolla mennä heti vaivaamaan kun he astuvat sisään. Olen oppinut paljon katukampanjoinnista, videoiden ja kuvien tekemisestä sekä vaalipaneeleista, ihmisten kohtaamisesta ja vaalikoneista. Lisäksi olen oppinut, että mitä paremmin asiat on mietitty, suunniteltu ja ohjeistettu, sen paremmin ihmisten antama panos voidaan hyödyntää.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täältä: Viikkopäiväkirja 8.

Voisiko liikuntatavoitteista ammentaa jotain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen?

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni, että vuoden aikana juoksen 1055 km, pyöräilen 8000 km, uin 250 km ja teen 150 tuntia lihaskuntotreeniä. Mielessäni tämä piti sisällään myös sen, että teen vuoden aikana yhden täysmatkan triathlonin, kaksi puolimatkaa, yhden maraton-juoksun ja 10 puolimaratonia sekä sen, että teen joka aamu 7 minuutin lihaskuntotreenin.

Liikuntatavoitteet ovat vähän kuin taloudelliset tavoitteet yrityksille. Niitä on äärimmäisen helppo pilkkoa pieniin osiin ja seurata toteutumista reaaliaikaisesti vuosineljänneksittäin, kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin.

Riskinä on, että jos alan mitata vaikuttamistyötä käytetyillä tunneilla, kirjoitusten määrällä, somepostauksilla, mielenosoituksilla ja päättäjien tapaamisilla, saatan päätyä optimoimaan juuri niitä asioita, joiden mittaaminen on helppoa. Silloin vaarana on, että alan kirjoittaa enemmän kirjoituksia niiden vaikuttavuuden sijaan. Tai osallistua useampaan tapahtumaan sen sijaan, että käyttäisin aikaa yhteen todella tärkeään kohtaamiseen.

Oma kysymyksensä kuitenkin on, että pitääkö kaikkea mitata numeroiden valossa tai määrän kautta. Eihän liikunnassakaan pelkkä määrä ole se olennainen vaan harjoittelun laatu. Kannattaa olla monipuolista ja vaihtelevaa harjoittelua sekä kiinnittää huomiota ravintoon ja lepoon eli palautumiseen. Vanha sanonta kuuluu kuitenkin, että se mitä ei mittaa, sitä ei voi hallita. 

Vaikuttamistyölle tuskin on löydettävissä yhtä yksittäistä mittaria. Sen sijaan siihen voi soveltaa liikuntaharjoittelusta kolmea periaatetta:

1. Säännöllisyys: vaikuttamista tehdään jatkuvasti, ei vain silloin kun sattuu innostamaan.

2. Monipuolisuus: käytetään erilaisia vaikuttamisen keinoja, kuten kirjoittamista, keskusteluja, järjestötyötä, yritysyhteistyötä ja poliittista vaikuttamista.

3. Palautuminen: kaikkea ei tarvitse tehdä koko ajan, eikä vaikuttamisen pidä kuluttaa tekijäänsä loppuun.

Silti kaipaisin jotain niin helppoa ja yksinkertaista mittaria myös vaikuttamistyöhön kuin mitä yrityksillä on tulostensa seuraamiseen ja minulla liikuntatavoitteiden mittaamiseen.
Monet ajattelevat, että täydenmatkan triathlon eli 3,8 km uinti, 180 km pyöräily ja 42,2 km juoksu on rankka suoritus. Se ei ole kuitenkaan niin rankka kuin systemaattinen harjoittelu, joka vaaditaan sellaiseen kuntoon pääsemiseksi, että tuo on ylipäätään mahdollista. 

Itselle kestävä hyvinvointi rakentuu yksittäisten suoritusten, kilpailujen tai tulosten sijaan pitkäjänteisestä tekemisestä. Jos jaksaa harjoitella vuosia ja vahvistaa peruskuntoa, ei yksi ”suoritus” ole siinä kokonaisuudessa enää lopulta kovin merkittävä. 

Mikä sitten on rankkaa eli miltä tämmöisen tavallisen triathlon-kuntoilijan ”vaativa” liikunta-arki oikeastaan näyttää? 

Tällä viikolla kävin tekemässä kolme uintitreeniä, kaksi juoksutreeniä sekä kaksi kuntosaliharjoitusta. Tein myös joka aamu hiukan venyttelyä ja 7 minute workout -treenin sekä arkipyöräilin keskimäärin 18 km joka päivä (yhteensä 128 km). Lisäksi tein 1,5 tunnin kuntokartoituksen, jossa tehtiin maksimipyörätesti, kehonkoostumismittaus ja lihaskuntokartoitus. Yhden uintitreenin yhteydessä tein myös uintitestin. 

Yhteensä liikuntaa tuli viikon aikana noin 18 tuntia. Ajallisesti tästä noin puolet oli treeniä ja puolet arkiliikuntaa. Normaalisti viikkoon olisi kuulunut myös 1-2 pyörätreeniä, mutta nyt ne jäi väliin kun pidin treeneistä yhden ”lepopäivän” ennen maksimipyörätestiä.
Syksyllä luvassa muutamia kirjastovierailuja. Ensimmäinen niistä Kallion kirjastossa Helsingissä. Lämpimästi tervetuloa kuulemaan ti 20.10. klo 17-18 miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi! 

1,5 astetta parempi arki - miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi

Tietokirjailija ja toimitusjohtaja Leo Stranius kertoo kirjatapahtumassa kirjastaan ”1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi” (Gummerus 2025). 

Miksi päästöjen ja kulutuksen vähentäminen auttaa meitä valitsemaan viisaammin ja voimaan paremmin? 

Miksi tiivis asuminen, kohtuullinen kuluttaminen, kasvispainotteinen ruokavalio ja muut ilmastoystävälliset valinnat eivät merkitse raskasta tai kurjaa elämää, vaan tekevät hyvää meille itsellemme?

Tervetuloa kuuntelemaan aiheista lisää!
Viiankiaapa 💚🌍

Välillä näyttää siltä, että yhä useampi on ymmärtänyt luonnon ja sen monimuotoisuuden merkityksen koko elämän perustana. Sitten välillä vaikuttaa siltä, että tästä ymmärryksestä ei seuraa konkreettista toimintaa ja johtopäätöksiä. 

Yhtenä esimerkkinä tästä skitsofreenisesta toiminnasta on Viiankiaapa. Sodankylässä on noin 10 000 vuotta vanha suo, joka toimii monien uhanalaisten lajien elinympäristönä. Luontoarvoiltaan arvokas suo on suojeltu Natura-ohjelmassa ja soidensuojelualueena. 

Joidenkin mielestä olisi kuitenkin fiksumpaa riskeerata tuo suo ja rakentaa sinne kaivos. Asetelma kääntyy helposti siihen, onko tärkeämpää suojella luontoarvoja vai kaivosyhtiön liiketoimintaa. Itselle valinta on aika selvä. 10 000 vuoden aikana muodostuneet yleiset luontoarvot ovat tärkeämpiä kuin yhden yrityksen taloudellinen voitto ja yksittäinen hanke. Ylisukupolvisten suojeluarvojen yli ei tule kävellä silloin, kun yhdelle yhtiölle iskee mineraalikiima. 

Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että tämä ei ole ainoa tapaus. Jonossa on monia muitakin yrityksiä, jotka hamuavat arvokkaiden ja suojeltujen luontokohteiden luonnonvaroja. On irvokasta, että ympäristöjärjestöjen pitää puolustaa jo useaan kertaan suojeltuja kohteita. 

Mielenosoitus Viiankiaavan puolesta keräsi Helsinkiin noin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoituksen aluksi Greenpeacen Touko Sipiläinen muistutti myös laajemmasta ulottuvuudesta. Suomessa on mineraaleja, joita halutaan ja tarvitaan, täällä on uusiutuvaa energiaa ja viileä ilmasto. Tämä on houkutteleva ympäristö esimerkiksi datakeskuksille. Juuri siksi on tärkeää näyttää, että täällä kunnioitetaan myös luontoarvoja.
Mikä on mielestäsi elämän tarkoitus? 

Huimaa! Tämä taitaa olla ensimmäinen haastattelu ja julkinen ulostulo mun 50-vuotissynttäreistä eli elämän tarkoitus -projektista.

Viisi syytä elää – ympäristövaikuttaja Leo Stranius on kysynyt elämän tarkoitusta jo noin 90 ihmiseltä

”Tässäkö tämä nyt oli?” Leo Stranius mietti täyttäessään viisikymmentä. Hän päätti kysyä itselleen tärkeiltä ihmisiltä heidän suurimmista unelmistaan ja siitä, mitä he haluaisivat vielä elämässään tehdä.
Kolme tuntia tanssia Kaapelitehtaalla! Niin energisoivaa ja voimaannuttavaa. 

Kiitos @orkidea ja @faithlessofficial sekä kaikki Tanssijat!
Tänään oli ilo olla puhumassa Uudenmaan vihreiden kesäpäivillä tehokkaasta ajankäytöstä (eduskuntavaalikampanjassa). 

Mietin, että voisinkohan olla tällä tavalla avuksi myös muille ilmasto-, luonto- ja eläinoikeuksia sekä planetaarista kestävyyttä ajaville ehdokkaille? 

Vinkkaa tai kerro, jos joku hyviä asioita ajava taho kaipaisi ajanhallintaa! 

Kuva: @heidblom
Niin ihanaa ja energisoivaa! 

Yhteensä 3,5 tuntia pelkkää tanssia maailmanluokan tahtiin. Ulkona auringonlasku ja pimenevä syysilta. Jengi vain tanssii ja tanssii. 

Kiitos @cnnctfestival ja @arminvanbuuren
Oulu-Hailuoto on kyllä pyöräilijän unelmareitti. Tasaista ja laadukasta pyörätietä 25 km Hailuodon sillalle asti ja senkin jälkeen hyvää tilaa pyöräillä. Tuossa saa halutessaan ihan tosi hyvän 50-100 km pyörätreenin. Muutenkin Oulu on pelkkää pyöräilijän paratiisia!
Kesäloman aluksi triathlonin täysmatka ja nyt kesäkauden päätteksi puolimatka.

Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa sujui hyvin. 1,9 km meni aikaan 37:53. Keskisyke 119. Siitä suihkun, saunan ja pukkarin kautta pyörän selkään. Vaihdossa meni yhteensä 12 minuuttia. Samalla söin banaanin ja join 6 dl vettä ja appelsiinimehua. 

Pyöräilin Helsingissä Raide-Jokerin vartta ja Malmin lentokentällä. 55 km kohdalla söin pari eväsleipää. Pyöräillessä join litran pullon vettä (jossa oli Nosht poretabletti) ja 0,75 litraa urheilujuomaa. Viimeiset 30 kilsaa vaivasi harmillisesti pyöräilijän (vai juoksijan) polvi ja vauhti piti tiputtaa todella minimiin. Pyörään tuhrautui aikaa yhteensä 3h 42min. Keskisyke oli 117. 

Pyörä kotiin, särkylääkettä ja lautasellinen tofu-tomaattipastaa sekä 4 dl vettä. Vaihto meni plörinäksi, koska jäin miettimään, että kannattaako kipeällä polvella lähteä juoksemaan. Syömiseen ja pohdintoihin meni yhteensä 40 minuuttia. 

Juoksin niin rauhallisesti kuin osasin. 14 km kohdalla kävin ostamassa Alepasta jäätelön. Lisäksi söin kolme vauhtikarkkia. Rauhallinen 21,1 km juoksu aikaan 2h 22min. Keskisyke oli 115.
 
Uintia lukuunottamatta ei oikein kulkenut. Tämä oli elämäni seitsemäs puolimatka ja varmasti kaikkien aikojen hitain ja tuskaisin sellainen. Yhteensä aikaa meni vaihtoineen ja taukoineen melkein kahdeksan tuntia.
Seuraa minua Instagramissa