14.10.2008: Identiteettivapaa

Pohdiskelin oman identiteettini rakennuspalikoita. Syntymäpäivä antoi siihen oivan mahdollisuuden.

Askeettinen hedonisti. En käytä alkoholia, kahvia tai muita päihteitä. Pidättäydyn turhakkeista kuten karkeista, sipseistä, limonaadista, kakuista ja kekseistä. Pyrin olemaan niin pitkälle kuin mahdollista vegaani. Askeettinen hedonisti kokee elävänsä ylellisyydessä, vaikka luopuu paljosta. Hän ei ole halujensa orja vaan hänellä on vapaus määrätä oman toimintansa lait. Askeettisen hedonistin viettitoiminnot eivät ole hetkittäisten ärsykkeiden armoilla.

Maailmanparannussektori. Elämä maailmankaikkeudessa näyttää olevan harvinaista. Toistaiseksi sitä ei ole tavattu muualla kuin maapallolla. On tärkeää toimia luonnonvarojen ylikulutuksen, sukupuuttoaallon ja ilmastokriisin ehkäisemiseksi. Elämällä on paremmat mahdollisuudet selvitä tulevaisuuden haasteista, mitä monimuotoisempi se on. Ihmisellä ei ole oikeutta tuhota muita lajeja sukupuuttoon. Asioilla on väliä.

Polkupyörä ja juoksu. Hiilineutraalissa yhteiskunnassa tehokkain liikkumisen muoto on polkupyörä. Aamuiset juoksulenkit pitävät mielen virkeänä ja fyysisen kunnon hyvänä. Kun on fyysisesti hyvässä kunnossa, jaksaa usein henkisestikin paremmin.

Positiivisuuden ylistys. Kun hymyilee, alkaa hymyilyttää. Kun näkee ympärillään hienoja ja upeita ihmisiä, ympärillä on hienoja ja upeita ihmisiä. Asioissa kyse on usein omasta suhtautumisesta. Lasi kannatta nähdä mieluiten puoliksi täynnä kuin puoliksi tyhjänä. Maailma on rajattomia mahdollisuuksia täynnä. Ihminen pystyy kun haluaa. Puhjenneissa mätäpaiseissakin on aina jotain myönteistä.

Kalenteridiktatuuri ja ajanhallinta. Se mikä ei ole kirjoitettu muistiin tai kalenteriin, ei ole olemassa. Kalenteri, erilaiset priorisoidut työlistat ja muistiinpanot mahdollistavat vapaan ajatuksen juoksun. Kun kirjoittaa päässä olevat asiat ylös. Vapautuu tilaa uusille ajatuksille.

Vegaaniseksuaali. Olen kiinnostunut seksuaalisesti vain vegaaneista. Asialla leikittely osoittaa samalla sen, kuinka mielivaltaisia sukupuoliset erottelut ovat. Kumppanin valinnassa sukupuolta tärkeämpiä voivat olla monet muut tekijät, esimerkiksi ruokavalio.

Kumppani. Kielenkäyttö on vallankäyttöä. Kannattaa olla tarkkana millaista retoriikkaa viljelee. Esimerkiksi ”vaimo” tai ”mies” korostaa sukupuolta ja uusintaa potentiaalisesti heteronormatiivisuutta. Puolisokaan ei ole hyvä sana, koska siinä on sisäänrakennettu ajatus kahdesta henkilöstä – eli mikäli haluaa olla monoamorian hegemoniaa vastaan, kannattaa käyttää sanaa kumppani.

Verkostot. Postmodernin subjetin tärkein tuotantopääoma ovat aivot ja verkostot. Yksin voi tehdä niin vähän. Asiat laadullistuvat kun tehdään yhdessä. Tärkeintä on pyrkiä palvelemaan muita ihmisiä ja olioita.

—

Miksi edes pohtia identiteettiä, joka on vain performanssia? Kannattaako asettaa itsensä tiettyyn häkkiin, joka luo vain rajoja? Pitäisikö unohtaa itsensä/identiteettinsä ollakseen vapaa?