Vetytaloudesta on puhuttu niin pitkään kuin olen energiakeskustelua seurannut. Tämä ei ole sattumaa. Onhan vety maailmankaikkeuden yleisin alkuaine. Aurinko on suurimmaksi osaksi vetyä. Maapallolla vety on sitoutunut lähinnä veteen. Vettä on paljon.
Voisiko vedystä löytyä ratkaisu sekä energiakysyntään että ilmastokriisiin? Voisiko vety olla pitkään etsitty Kalevalan sampo?
Esimerkiksi 1990-luvun lopussa olin mukana valmistelemassa Helsingin Paikallisagenda 21-ohjelmaa. Tuolloin energiaryhmässä puhuimme, että olisi fiksua investoida maakaasuun, koska sen infrastruktuuri mahdollistaa muutaman vuosikymmenen päässä siintävän vetytalouden.
Muutama vuosikymmen on mennyt. Vetytaloutta ei vain näy. Paitsi toki julkisessa keskustelussa ja startup-pöhinöissä. IPCC:n skenaariot ja Pariisin ilmastosopimus käynnistivät 2010-luvun lopulla uudestaan unohduksiin painuneen vetykeskustelun. Myös Suomessa, jossa VTT on valmistellut Suomen kansallisen vetytiekartan.
Vetyä käytetään paljon kemianteollisuudessa ja siitä valmistetaan esimerkiksi lannoitteita. Lisäksi vetyä käytetään öljynjalostuksessa, tyydyttämättömien kasvisrasvojen kovettamisessa sekä ainakin avaruusrakettien polttoaineena. Ongelmana on, että tällä hetkellä vetyä valmistetaan paljon päästöjä aiheuttavasta maakaasusta. VTT:n arvion mukaan vedyn tuotannosta aiheutuu Suomessa noin miljoonan tonnin päästöt. Toistaiseksi kyse on ilmastokriisin kannalta enemmän ongelmasta kuin ratkaisusta.
Toiveena on, että tulevaisuudessa vetyä voitaisiin kuitenkin valmistaa vedestä päästöttömästi elektrolyysin avulla. Prosessissa vesi hajoitetaan päästöttömästi tuotetun sähkön avulla hapeksi ja vedyksi. Käyttämällä vetyä esimerkiksi polttokennoissa, se on mahdollista muuttaa takaisin sähköksi. Tämä vaatii sähköä, joka voisi kuitenkin olla uusiutuvaa. Ongelma on, että sähköä tarvitaan paljon. Todella paljon. Pääsääntöisesti tämä sähkö on tehokkaampaa käyttää suoraan ilman vedyn valmistamista. Vähän samoin kuin ihmisen on fiksumpaa syödä soija suoraan eikä kierrättää sitä huonolla hyötysuhteella eläinproteiiniksi. LUT:n mukaan vihreä vety on tällä hetkellä kolme kertaa kalliimpaa kuin fossiilivety.
EU:n tavoitteena on, että 14 % energiasta olisi vetyä vuoteen 2050 mennessä. Tällä hetkellä luku on muutaman prosentin luokkaa. Skenaarioista riippuen vedyn osuuden arvellaan olevan 0-26 % energian loppukäytöstä vuoteen 2050 mennessä.
Vedyn toivotaan mahdollistavan esimerkiksi hiilineutraalin teräksen valmistus. Lisäksi vetyä olisi mahdollista käyttää lähinnä raskaassa liikenteessä ja lentokoneissa, joissa pelkkä sähkö ei todennäköisesti riitä. Vedyn avulla voitaisiin myös siirtää ja varastoida energiaa tehokkaasti ja päästöttömästi.
Tulevaisuuden välttämättömyyttä vai sittenkin liian hyvää ollakseen totta?
Parhaimmillaan Suomessa voisi olla isoja vetylaitoksia kymmenen vuoden kuluessa. Todennäköisesti teknologia on parhaimmillaan kypsää joidenkin vuosikymmenten kuluessa. Ratkaisuille olisi kuitenkin huutavaa tarvetta jo nyt.
Iso riski on, että vetytalous jää ikuiseksi tulevaisuuden ratkaisuksi. Kuten uhkaa käydä esimerkiksi hiilidioksidin talteenotolle ja varastoinnille, joka ei ole vieläkään suurista lupauksista huolimatta osoittautunut vaihtoehdoksi päästöjen vähentämiselle. Toisin kuin esimerkiksi tuuli- ja aurinkoenergia.
Pahimmillaan vetytalous on vain yksi syy yrittää lykätä välttämättömiä ilmastopäätöksiä tulevaisuuteen ja oikeuttaa nykymenon jatkuminen. Pitäisikö sittenkin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja ryhtyä ilmastokriisin vaatimiin toimiin olemassa olevalla ja toimivalla teknologialla tässä ja nyt? Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö vetytaloutta kannattaisi aktiivisesti kehittää.
Merkittävää positiivista vaikutusta vetytaloudesta ei kuitenkaan ole maailmalle, jossa päästöt pitää puolittaa globaalisti tämän vuosikymmenen aikana ja tiputtaa nollaan viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Nykyisellä terästuotannolla tai lentelyllä hiilibudjettimme on käytetty kauan ennen vuosisadan puoliväliä. Niihin tarvitaan muitakin ratkaisuja kuin vetyä. Vety voi toki auttaa viimeisten ja välttämättömien päästövähennysten tekoa, mutta helpotusta siitä ei valitettavasti taida kovin paljon olla nykyiseen ilmastohätätilaan.
Vetytalous voi näin jäädä Kalevalan tarustoon ja konkreettisten päästövähennysten sijaan innostaa edelleen lähinnä erilaisia työpajoja sekä tulevaisuuskeskusteluja ja skenaariotyötä tekeviä konsultteja.