Se on siinä! Viimeinen kaupunginvaltuuston kokous on takana.
Vuodesta 2013 lähtien olen osallistunut joka toinen viikko kaupunginvaltuuston kokouksiin. Kerran olen ollut pois. Se oli vuonna 2014, kun toinen lapseni syntyi. Olin synnytysosastolla.
Olen ollut kaupunginvaltuutettu lähes koko lasteni eliniän ja kuudesosan elämästäni.
Toki suurin osa valtuutetun hommasta tehdään kokousten ulkopuolella. Helsingin kokoisessa kaupungissa valtuutetun tehtävää voi verrata puolipäivätyöhön. Aikaa kuluu paneutumisesta ja omasta aktiivisuudesta riippuen sellainen 10-20 tuntia viikossa.
Paljon on tapahtunut kahdeksan vuoden aikana. Paljon olemme vihreiden ryhmässä ja koko valtuustossa yli puoluerajojen saaneet aikaiseksi. Politiikka on joukkuelaji. Yksin ei tässä hommassa menesty vaikka toki yksittäisellä valtuutetulla on merkittävästi valtaa erilaisissa kysymyksissä.
Helsingissä luonnonsuojelualueiden määrä on kaksinkertaistumassa, päästöt ovat vähentyneet vauhdilla, ja kivihiilen käyttö tullaan lopettamaan. Helsinki on hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Joukkoliikenteeseen on investoitu huimia summia, ja pyöräilyä priorisoidaan ennennäkemättömän paljon. Kaupunkipyörät ovat saavuttaneet suurta suosiota. Hämeentiestä on tehty joukkoliikennekatu. Liha- ja maitotuotteiden käyttö puolitetaan. Ihmisten vaikutusmahdollisuuksia on parannettu ottamalla käyttöön osallistavaa budjetointia. Vain muutamia vihreitä saavutuksia mainitakseni.
Parasta valtuutetun hommassa on ollut se, että oppii uusia asioita. Asiat ovat monimutkaisia ja niihin on pakko perehtyä. Lisäksi asiat ovat konkreettisia. Ne koskettavat kaupunkilaisia. Palautetta tulee paljon. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen voinut viedä asukkaiden huolia päätöksentekoon. Usein valtuutetun rooli on toimia siltana kaupunkilaisten ja viranhaltioiden välillä.
Vaikka politiikka on joukkuelaji, voi myös yksittäinen valtuutettu vaikuttaa monella tavalla. Yksi näistä on aloitteet. Juuri aloitteiden kautta mieleeni tulee muutamia ilon aiheuta ja valopilkkuja omalla valtuustourallani.
Olen itse saanut aloitteiden kautta esimerkiksi seuraavia asioita läpi:
- Kaupungin päiväkodeista saa vegaaniruokaa
- Tyttöjen ja poikien liikuntatunteja on peruskouluissa yhdistetty
- Vuosaareen on perustettu Rakkauden metsä
- Kaupunki kokeilee kaavoituksessa ekologista kompensaatiota
- Helsinki on julistanut ilmastohätätilan
- Kisahallin parkkipaikoille selvitetään avoimen urheilupuiston rakentamista
- Kaupungintalolla liputetaan viittomakielen päivänä
- Kaupungin maksuttomassa puistoruokailussa lisätään vegaaniruokien määrää
- Toimenpiteitä paperittomien tilanteen parantamiseksi
Tänään oli kuitenkin omalta osaltani viimeinen valtuuston kokous. Yli vuoden ajan olen osallistunut valtuuston kokouksiin vain etänä. Tänään kävin poikkeuksellisesti vielä kaupungintalolla hakemassa postin. Jatkossa yritän löytää uusia vaikuttamisen paikkoja.
Kaupungintalolta kävelin Senaatintorilla olevalle Elokapinan leirille keskustelemaan ihmisten kanssa. Ilmastokriisiin on aika suhtautua kriisinä. Pilkkaamisen, kiusaamisen tai vihaamisen sijaan jokaisen meistä kannattaa löytää oma merkityksellinen tapa edistää siirtymää hiilineutraaliin kiertotalouteen, jossa luonnon monimuotoisuus vahvistuu.
Vielä ISO KIITOS vihreälle valtuustoryhmälle, muille rakkaille valtuustokollegoille ja kaupungin viranhaltioille. Erityiskiitos tietysti kaupunkilaisille, joiden luottamuksen varassa olen saanut toimia ja joiden aktiivisen toiminnan ja ideoiden seurauksena niin moni asia on muuttunut. Teidän kanssa on ollut etuoikeus kulkea nämä kahdeksan vuotta.
Nyt olen kuitenkin vapaa!
