Mitä tehdä, kun joku käyttäytyy epäsopivasti?
Ennen soimaamista on hyvä ottaa selvää, mistä on kyse ja/tai yrittää asettautua toisen näkökulmaan. Etukäteen voi olla mahdotonta tietää mistä on kyse.
Minua tämän ajatuksen sisäistämiseksi on auttanut seuraava tarina, jota on käytetty kirjallisuudessa usein eri muodoissa. Tässä vapaasti muistellen.
Isä matkustaa metrossa kahden lapsensa kanssa. Lapset riehuvat pitkin metrovaunua ja häiritsevät kanssamatkustajia. Muita matkustajia tämä häiritsee. Isä ei reagoi lasten käytökseen juuri millään tavoin. Matkustajat ihmettelevät isän välinpitämättömyyttä. Lopulta yksi kanssamatkustaja puuttuu tilanteeseen ja pyytä isää puuttumaan lasten käytökseen.
Isä havahtuu kysymykseen, ikäänkuin herää tähän maailmaan. Pyytelee kanssamatkustajalta anteeksi ja toteaa. Olen tulossa sairaalasta, jossa lasten äiti on juuri kuollut. En tiedä miten kertoisin tämän lapsille. Olen hiukan poissa tolaltani.
Konteksti on muuttunut hetkessä aivan toiseksi.
Ikinä ei voi tietää sitä, miksi joku kiilaa esimerkiksi liikenteessä eteeni. Ehkä kyse ei ole tahallisesta oman egon pönkittämisestä. Ehkä hän on juuri matkalla kuolemassa olevan läheisen luokse tai synnytyssairaalaan, ja hänellä on oikeasti tärkeämpi ja akuutimpi tilanne kuin itsellä.
Aina kun meinaan paheksua jonkun käytöstä, oli kyse sitten pääministeristä, naapurista, kollegasta tai vieraasta kanssakulkijasta, yritän ymmärtää asiaa toisen näkökulmasta tai selvitän asiaa ennen tuomiota.
Ehkä hänellä on perusteltu syy käytökselleen.
