46 elämänohjetta

Hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää sekä Maailman mielenterveyspäivää!

Lokakuun 10. päivä on myös oma syntymäpäiväni. Tässä sen kunniaksi 46 elämänohjettani Sinulle.

46 elämänohjetta

  1. Tee merkityksellisiä asioita. Elämä on lyhyt. Kannattaa suunnata voimat tekemään sitä, minkä kokee kaikkein tärkeimmäksi. Suunta voimasi tekemään sitä, mikä on todella tärkeää ja mihin syvästi uskot.
  2. Ole läsnä. Asiat laadullistuvat kun ollaan samaan aikaan läsnä saman asian äärellä.
  3. Kuuntele. Varsinkin niitä, jotka ovat lähtökohtaisesti erilaisia ja eri mielisiä.
  4. Suhtaudu asioihin lähtökohtaisesti myönteisesti ja positiivisesti.
  5. Tee suunnitelmia ja aseta tavoitteita. Jos et itse aseta itsellesi tavoitteita, joku muu tekee sen puolestasi.
  6. Onnistumisen kannalta tärkeitä eivät ole asiat, joita teet silloin tällöin. Tärkeitä ovat asiat, joita teet säännöllisesti.
  7. Tärkeät asiat kannattaa tehdä silloin, kun niillä ei ole vielä kiire.
  8. Aikaa ei voi hallita. Parasta ajanhallintaa on itsensä johtaminen.
  9. Kysy säännöllisesti itseltäsi: Mitä tekisit, jos tämä olisi elämäni viimeinen päivä?
  10. Motivoi itseäsi musiikilla, kirjalla tai hyvillä teksteillä.
  11. Tee päivän vaikein asia ensimmäiseksi.
  12. Kirjoita ylös päivän saavutukset.
  13. Tee 30 päivän kokeiluja. Kirjoita 12 asiaa, joita haluat kokeilla. Valitse näistä yksi asia vuoden jokaiselle kuukaudelle, jota kokeilet.
  14. Opi epäonnistumaan. Ihmiset, jotka eivät epäonnistu, ovat niitä, jotka eivät yritä.
  15. Ainoa asia, jota pitää pelätä, on pelko itse.
  16. Rohkeutta ei ole se, että ei pelkäisi, vaan se, että kykenee toimimaan pelosta huolimatta.
  17. Ole kiitollinen. Menestyminen ei ole sitä, että saa mitä haluaa vaan sitä, että haluaa sitä mitä saa. Menestys on kiitollisuutta sitä kohtaan, mitä elämä kulloinkin heittää eteen.
  18. Verkostoidu. Postmodernin subjektin tärkein pääoma on aika ja verkostot.
  19. Opettele ja luo uusia tapoja.
  20. Kokeile kokeilukulttuuria. Ole ennakkoluuloton uuden edessä.
  21. Sovi mitä tehdään ja tee mitä sovitaan.
  22. Lue ja kuuntele kirjoja.
  23. Kirjoita kaikki asiat muistiin. Näin mieli on vapaa vastaanottamaan uusia asioita ja voit olla läsnä tilanteessa.
  24. Pidä huolta fyysisestä kunnosta. Harrasta säännöllisesti liikuntaa. Näin jaksaa myös henkisesti paremmin.
  25. Älä kiirehdi. Kiirehtiminen kiireiseksi tekee.
  26. Toimi avoimesti ja läpinäkyvästi. Ole radikaalisti rehellinen.
  27. Syö terveellisesti. Älä jätä lounasta väliin.
  28. Nuku riittävästi.
  29. Naura useammin.
  30. Tee päivittäin suunnitelma seuraavalle päivälle ja kerran viikossa suunnitelma seuraavalle viikolla.
  31. Pohdi vuoden vaihteessa tai syntymäpäivänäsi mennyttä ja tulevaa. Arvioi omia tekemisiäsi päivittäin, viikoittain ja vuosittain.
  32. Muuta tavoitteesi ja uuden vuoden lupauksesi päivittäisiksi toimenpiteiksi ja lisää ne työlistalle.
  33. Herää aikaisin.
  34. Puhdista mieli ylimääräisestä melusta säännöllisesti.
  35. Toimi planeetan ja luonnon puolesta.
  36. Pidä huolta luonnon itseisarvosta
  37. Vaikuta yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
  38. Pidä huolta muista. Varsinkin kaikkein heikoimmista. Yhteiskunnan mitta on se, miten se kohtelee kaikkein heikko-osaisimpia.
  39. Vietä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Yhdessä meissä on voimaa.
  40. Ajattele muista hyvää, ja puhu muista hyvää myös selän takana.
  41. Arvosta muita, ja löydä jokaisesta jotain hyvää sanottavaa.
  42. Ole itse se muutos, jonka toivot maailmassa näkevän.
  43. Minimoi hiilijalanjälkesi. Pyöräile, syö vegaaniruokaa, asu tiiviisti ja käytä uusiutuvaa energiaa.
  44. Nauti elämästäsi pidättäytymällä turhakkeista.
  45. Ole niin rikas, että sinulla on varaa olla ilman.
  46. Rakasta. Ole intohimoinen. Ole tosissaan.

PS. Inspiraatio tälle kirjoitukselle on syntynyt Kevin Kellyltä: 68 Bits of Unsolicited Advice

PS2. Allekirjoitin kustannussopimuksen Into Kustannuksen kanssa. Tästä alkaa ajanhallintaa ja itsenstä johtamista käsittelevän kirjan kirjoitustyö. Olkoonkin, että tämä projekti tulee varmasti aiheuttamaan merkittäviä ajanhallinnan haasteita omassa arjessa 🙂

Edit: Lisäys syntymäpäivänäni

47. Muista, että huominen on mahdollisuus, jota kaikki eivät saa. (10.10.2021)


4 kommenttia artikkeliin ”46 elämänohjetta”

  1. Ja näitä ohjeitasiko joku sitten nimenomaan pyysi? (unsolicited = pyytämätön, kutsumaton, jne)

  2. Hyvää syntymäpäivää sinulle Leo! 🙂

    Hyvä listaus sinulta taas ja näillä ohjeillahan päästään kyllä tavoitteisiin, erityisesti kun niihin kaikki yhteisesti pyrkivät.
    Lisäisin vielä Dalai Laman sanoman: ” Be kind whenever possible – it is always possible ”. Ja toivoisin vielä enemmän kannustusta ja kehuja toisillemme ilmapiiriin, ja vähemmän passiivis-agressiivista arvostelua tyyliin ”yhteiskunnallista ei-niin-rakentavaa kritiikkiä a’la some”, kiitos! Neuvominen, opastaminen ja johtamisen opettaminen kannattaa ensin aloittaa itsestään ja vasta sitten alkaa opettaa toisia.
    Nautitaan kauniista ja (vähän liian lämpimästä) syksystä ja ollaan edelleen kiitollisia luonnon monimuotoisuudesta! Se kun on valitettavasti katoava luonnonvara.

  3. Hyvä jöö jörgensen,

    Sinulle lisäisin vielä eirtyisremainderin, joka kuuluu: ” Sitä saa mitä tilaa – ja usein tulee pyytämättäkin. ” Ihanaa viikonalkua Sulle! 🙂

Kommentointi on suljettu.

Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Mitä jos puhuisimme ekosysteemipalveluiden sijaan ekosysteemivastavuoroisuudesta? Niin kauan kuin puhumme luonnosta palveluntuottajana, kohtelemme helposti sitä myös sellaisena. Voisimmeko lopettaa ajattelemasta, että luonto on täällä meitä varten ja alkaa kysyä mitä me olemme täällä tekemässä luonnon hyväksi?
Pyöräily Kruunuvuorensillalla!
Viikonlopun suunnitelma Vierumäellä: Urheile. Syö. Nuku. Toista.
Lisää kauneutta. Jotta muistaisimme mikä on kaikkein tärkeintä ja osaisimme toimia oikein oikeiden asioiden puolesta 💚🌍

Kuva: Nasa.
Mitä tapahtuu kun lapselle ei sanota lainkaan ei? 

Vietin eilen 12-vuotiaan syntymäpäivää ”kyllä-päivän” hengessä. Käytännössä vanhemman (eli minun) piti vastata lapsen kaikkiin kysymyksiin aina kyllä! 

Miten päivä sitten sujui. Hämmästyttävän arkisesti. 

Aamulla synttärisankari herätettiin klo 7.00 onnittelulaululla ja tuomalla herkkuja sänkyyn. Aamupäivällä lapsi halusi ottaa rennosti ja pelailla serkkunsa kanssa puhelimella. Itse kävin juoksemassa. 

Lounaaksi toiveena oli pyöräily Pasilan Triplaan ja Luckiefuniin syömään. Ruokailun jälkeen hengailimme hiukan Triplassa ja kävimme ostamassa lapselle pienen pussukan ja yhden suklaapatukan. Tämän jälkeen kävimme tutustumassa pyörillä Keski-Pasilan uusiin rakennuksiin ja palasimme kotiin.

Myöhemmin iltapäivällä oltiin kotona. Lapsi halusi syödä nuudeleita soijarouheella. Välipalan jälkeen pyöräilimme lähimetsään (kalliometsä, tietäjät tietää), jossa lapsi on viettänyt paljon aikaa päiväkotiaikoina. Kiipeilimme puissa (tai siis lapsi kiipeili ja itse ihastelin/kauhistelin ja pidätin hengitystä). Käpylän/Kumpulan lähimetsistä pyöräilimme lähiravintolaan ja lapsen toiveesta ostimme kotiin vietäväksi massaman curryn tofulla. 

Illalla tehtiin vielä popcorneja ja käytiin ostamassa lähikaupasta jäätelöä ja limsaa sekä katsottiin yhdessä Cancel-elokuva. Tämän jälkeen iltatoimet ja nukkumaan. 

Lasten toiveet ovat lopulta aika arkisia ja saavutettavia.
Missä kaikki mainokset ovat?

Olen pitänyt ovessani “Ei mainoksia, kiitos” -tarraa vuosikymmeniä. Se on ollut itsestäänselvyys. Pieni arkinen valinta, jolla estää turhan paperin kertymisen eteiseen ja ehkä myös turhien tarpeiden syntymisen.

Maaliskuussa päätin kokeilla, miltä maailma näyttää ilman sitä. Mitä ihmisten postilaatikoihin nykyään oikeasti jaetaan? Onko tilanne sama kuin ennen?

Irrotin tarran ja valmistauduin siihen, että eteinen täyttyy viikon aikana tarjouslehdistä, pizzamainoksista ja satunnaisista katalogeista. Olin valmis laittamaan tarran takaisin heti, jos määrä karkaisi käsistä.

Kolme viikkoa myöhemmin tilanne on tämä: ei yhtäkään mainosta. Ei ainoatakaan.

Pieni kokeilu, mutta yllättävän suuri lopputulos. Onko tässä käynyt niin, että paperinen suoramainonta on kadonnut? Ainakin omasta arjestani. Ilman, että olen varsinaisesti huomannut sitä. Vai onko kyse siitä, että mainostenjakajat ohittavat oveni lihasmuistilla. Tuleeko kenellekään muulle vielä paperimainoksia?

Mainonta ei tietenkään ole hävinnyt. Se on vain siirtynyt muualle. Sähköpostiin, sosiaaliseen mediaan, hakutuloksiin ja verkkokauppoihin. Fyysisestä tilasta näkymättömämpään, personoidumpaan ja jatkuvampaan muotoon. En enää kanna mainoksia roskikseen. Ne seuraavat minua taskussa.

Paperinen mainos on helppo tunnistaa. Se on konkreettinen, rajallinen ja usein helppo jättää huomiotta. Digitaalinen mainonta toimii toisin. Se sulautuu sisältöön ja mukautuu käyttäytymiseen. Se ei tule kotiin yhtenä nippuna kerran viikossa, vaan pieninä annoksina pitkin päivää.

Siksi sitä on vaikeampi huomata ja ehkä myös vaikeampi vastustaa. “Ei mainoksia, kiitos” -tarra toimi ennen rajana. Nyt vastaavaa rajaa on vaikeampi piirtää. Milloin saan itse päättää, mitä mainontaa minulle näytetään?

Olisiko mahdollista, että digitaaliseen ympäristöön syntyisi yhtä selkeä ja yksinkertainen tapa kieltäytyä? Yksi valinta, joka oikeasti toimii. Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että mainokset eivät ole kadonneet. Ne ovat vain muuttuneet näkymättömämmiksi tai oikeastaan niin jatkuvaksi osaksi uutis- ja somevirtaa, että emme edes huomaa niitä tietoisesti.
Viikonlopun suunnitelma. Urheile. Syö. Nuku. Toista. @finntriathlon @vierumaki
Tiedättekö sen tunteen, kun haluat lähettää lohtua ja lämpimiä ajatuksia sun ystävälle, että kaikki kyllä järjestyy. Huomaat sopivasti ulkona oheisen julisteen, otat siitä kuvan ja laitat viestin. Sitten ihmettelet miksi se sun ystävä reagoi viestiin kakkaemojilla.
Uusi ruokatrendi on täällä. 

SIPULIVESI!

Pilko sipulia ja laita kylmään hanaveteen. Juo hitaasti nautiskellen. Tarvittaessa voit antaa sipuliveden olla hetken jääkaapissa. 

Sipulivesi antaa kivan terveysboostin! Se on vanhan kansan perinne, jota itsekin nautin usein lapsena. Mahdollisia hyötyjä ovat antioksidantit, vastustuskyvyn paraneminen, ruansulatuksen tuki ja antibakteerinen vaikutus. 

Sipulivesi ei luonnollisesti puhdista kehoa myrkyistä, polta rasvaa tai korvaa lääkitystä tai monipuolista ruokavaliota. 

Milloin tätä saa kaupoista tai ravintoloista? 😅
Seuraa minua Instagramissa