Partioparaatin juhlapuhe: ”Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.”

Minulla oli kunnia olla mukana juhlapuhujana Lounais-Suomen Partiopiirin perinteisessä partioparaatissa Turussa tuomiokirkon edessä sunnuntaina 7.5.2017.

Paikalla oli yhteensä 4505 partiolaista 99 eri lippukunnasta. Samalla tulin itsekin huivitetuksi eli sain elämäni ensimmäisen partiohuivin kaulaani. Juhlapuhujan roolissa nimittäin paljastui tietysti se, että itselläni ei ole partiotaustaa. Ja pitihän puhujalla nyt partiohuivi olla.

Puheessani kerroin tarinan omasta elämästäni ja valinnoista, joita olen tehnyt. Halusin korostaa sitä, että jokaisen kannattaa tehdä niitä asioita, jotka kokee kaikkein tärkeimmiksi ja kuunnella omaa sydäntään eri valinnoissa. Kannattaa luottaa siihen, että jollain tavalla oman elämän valinnat lopulta yhdistyvät mielekkääksi kokonaisuudeksi ja yhtenäiseksi poluksi vaikka etukäteen ei koskaan tiedä mikä johtaa mihinkin.

Partio tekee tärkeää työtä lasten ja nuorten luonnonharrastuksen ja ympäristökasvatuksen edistämiseksi. Iso kiitos Partiolle sekä varsinkin Lounais-Suomen Partiopiirin porukoille ja lippukunnille huikean hyvistä järjestelyistä!

Alla pitämäni puhe kokonaisuudessaan.

***

Hyvät partiolaiset – Bästa scouter

On suuri kunnia olla täällä yhden Suomen parhaimman kansalaisjärjestön tilaisuudessa.

Samalla täytyy myöntää. En ole itse koskaan toiminut Partiossa. Näin lähelle partiolaisuutta en ole varmaan aiemmin päässyt.

Itselläni on kuitenkin etuoikeus työskennellä Luonto-Liiton toiminnanjohtajana ja edistää sitä kautta kaikkein tärkeimpiä asioita, lasten ja nuorten ympäristökasvatusta ja luonnonsuojelua. Samaa työtä, jota Partiossakin tehdään.

Millaisia ihmisiä me luontoliittolaiset tai partiolaiset sitten olemme? Monet saattavat joskus ajatella, että vain tietynlaiset ihmiset voivat olla aktiivisia järjestötoimijoita sekä puolustaa luontoa ja niitä hiljaisia ääniä, jotka eivät muuten pysty omasta puolestaan puhumaan. Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Me luontoliittolaiset tai partiolaiset tiedämme, että luonnon kunnioitus voi syntyä monesta erilaisesta lähtökohdasta ja taustasta. Tämän suhteen olemme yhdenvertaisia.

Tänään juhlapäivänä haluan kertoa teillä tarinan omasta elämästäni.

Synnyin vuonna 1974 venäläiselle äidille ja suomalaiselle isälle silloisessa Leningradissa Neuvostoliitossa nykyisessä Pietarissa Venäjällä. Varhaislapsuuden jälkeen en ole tavannut äitiäni kuin muutamia kertoja, sillä vanhempani erosivat. Minä jäin isälleni ja äiti muutti Angolaan. Minut lähetettiin isovanhempien hoiviin Kannukseen Pohjanmaalle, sillä isälläni oli Pietarissa vielä opinnot kesken.

2,5-vuotiaasta lähtien asuin siis isovanhempieni kanssa pienessä mökissä Pohjanmaalla, jossa oli keittiö ja yksi makuukammari. Käytössä olivat ulkohuussi ja kaivosta kannettu kylmä vesi. Pihassa kasvatettiin perunaa ja muuta syötävää talven varalle. Elin varhaislapsuuteni samoissa puitteissa, joissa isovanhempani olivat eläneet oman lapsuutensa. Yhteys lähiluontoon oli suora. Partiotaidoille oli käyttöä.

Vaikka mökki oli pieni, isovanhemmillani oli tapana majoittaa kulkureita ja kodittomia. Tuolloin opin sen, että ketään ei jätetä heitteille vaan meillä on aina velvollisuus auttaa hädässä olevia. Tätä periaatetta olen pyrkinyt seuraamaan myös myöhemmin elämässäni. Myös Partiossa opetetaan yhteisvastuullisuutta ja sitä, että muista pidetään aina huolta eikä kaveria jätetä.

Tullessani kouluikään, isäni sai opintonsa Venäjällä päätökseen, ja hän muutti Helsinkiin. Jouduin muuttamaan isäni mukana pääkaupunkiin. Kun olin 14-vuotias äitipuoli heitti minut ja isäni kadulle. Saimme perhehuoneen kodittomien hätämajoituspaikasta. Ilman sitä olisin ollut kadulla. Pian saimme kuitenkin kaupungin vuokra-asunnon. Kiitos hyvinvointivaltion turvaverkkojen. Yhteiskunta piti huolta eikä jättänyt meitä kadulle.

Hyvät partiolaiset

Peruskoulusta muistan ensimmäisen havahtumiseni yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Yläkoulussa äidinkielen luokan seinällä oli turkistarhausta vastustava juliste, jossa söpö kettu totesi: ”Voisitko sinä elää ilman turkkia? Minä en.” Painostimme matematiikan opettajaa luopumaan turkistaan – muistaakseni menestyksekkäästi. Tästä sai alkunsa vahva kiinnostukseni eläinten oikeuksiin.

Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoni oli vain 6,6. Yläkoulussa harrastin tietokonepelaamista. Osa koulukavereistani meni Vallilan ammattikouluun opiskelemaan tietotekniikkaa. Minä menin heidän mukana. Ammattikoulussa saksan kielen opettajalla oli kansainvälisiä ympäristökysymyksiä käsittelevä Maailma tila 1992 -kirja, jonka sattumalta poimin hyllystä, ja jota luin tunnilla paljon mieluummin kuin saksan kielioppia.

Kirjaa lukiessani havahduin ensimmäisen kerran siihen, että ihmiskunta on omalla toiminnallaan uhkaamassa koko elämän jatkumista maapallolla. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, metsäkato, ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ylikulutus. Järkeilin, että elämä maailmankaikkeudessa on suhteellisen harvinaista ja sillä on arvo sinänsä. Maapallon muuttuvissa olosuhteissa luonnon monimuotoisuus on kaikkein tärkein seikka elämän jatkuvuuden kannalta.

Oli kyse sitten yhdestä julisteesta koululuokan seinällä tai yhdestä kirjasta tai vaikka yhteisestä metsäretkestä, niiden vaikutus voi olla myöhempään ajatteluun huomattava.

Ammattikoulun jälkeen päädyin töihin tietoliikennealalle. Ympäristötietoisuus oli kuitenkin herännyt eikä jättänyt minua rauhaan. Luin alan kirjallisuutta ja kävin erilaisissa tilaisuuksissa. Jossain vaiheessa huomasin, että Tampereella voi opiskella ympäristöpolitiikkaa – ja kurssikirjoina oli samoja kirjoja, joita olin muutenkin jo lueskellut. Päätin hakea yliopistoon ja pääsin sisään. Siitä huolimatta, että en ollut käynyt koskaan lukiota.

Päästessäni lukemaan ympäristöpolitiikkaa Tampereelle löysin ensimmäistä kertaa sellaisen sosiaalisen yhteisön, joka lähtökohtaisesti jakoi samoja arvoja ja tavoitteita. Samalla löysin kansalaisjärjestötoiminnan. Yhdessä tekemisen riemun ja ymmärryksen siitä, että yhdessä saamme paljon enemmän aikaiseksi kuin yksin.

Jälkikäteen oman elämän pisteet on helppo yhdistää ja rakentaa niiden välille polku. Etukäteen tätä ei kuitenkaan koskaan tiedä. Jos olisin jäänyt äidilleni ja Venäjälle, olisin päätynyt todennäköisesti Venäjän armeijaan ja Tsetsenian tai Angolan sodan keskelle. Jos olisin jäänyt Kannukseen Pohjanmaalle, en olisi koskaan päätynyt opiskelemaan ammattikouluun tietotekniikkaa. Ilman saksan kielen opiskelua en olisi kiinnostunut ympäristöasioista. Ilman Tampereen yliopistoa en olisi löytänyt kavereita ja kansalaisjärjestöjä, joiden kautta pääsin vaikuttamaan tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Tämä oli oman elämäni alku. Yksittäisillä asioilla ja pienillä valinnoilla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Ja kaikkein jännittävintä on, että etukäteen näiden vaikutuksia ei koskaan tiedä. Tästä syystä kannattaa yleensä pyrkiä tekemään niitä asioita, jotka kokee kaikkein tärkeimmiksi. Kannattaa luottaa siihen, että jollain tavalla oman elämän valinnat lopulta yhdistyvät mielekkääksi kokonaisuudeksi ja yhtenäiseksi poluksi. Ihmiset eivät kadu sitä, että he tekivät elämässään päätöksiä ja muutoksia vaan sitä, etteivät he niitä tehneet.

Paljon myöhemmin tämä kaikki on opettanut minulle myös sen, miten tärkeää on puolustaa ja pitää huolta vahvasta kansalaisyhteiskunnasta ja kansalaisjärjestötoiminnasta. Siitä työstä, jota esimerkiksi Luonto-Liitossa ja Partiossa tehdään lasten ja nuorten hyväksi.

Elämä on rajallista. Sitä ei kannata hukata siihen, että elää jonkun muun toiveiden mukaista elämää. Ja vaikka elämää ei kannata aina elää kuin viimeistä päivää, joskus voi olla järkevää katsoa aamulla peiliin ja kysyä itseltään: Jos tämä olisi elämäni viimeinen päivä tai viimeinen kuukausi, tekisinkö niitä asioita, joita juuri nyt olen tekemässä.

Bästa scouter

Scoutrörelsen vill skapa åt barn och ungdomar en trygg miljö, att pröva sina gränser och växa till aktiva spelare i sina egna grupper.

Scouting är små och stora äventyr, som du kan uppleva med dina vänner.

Utnyttja denna möjlighet. Lyssna på era hjärtan. Gör egna val.

Hyvät partiolaiset

Meneillään olevan juhlavuoden aikana tavoitteena on tarjota mahdollisimman monille Suomessa asuville lapsille ja -nuorille metsäkokemus ja tätä kautta luoda hyvä pohja tasapainoisen luonto- ja metsäsuhteen rakentamiselle. Tavoitteena on, että jokainen lippukunta järjestää vähintään yhden retken, jolle kutsuu alueeltaan lapsia ja nuoria, jotka tulevat sellaisista väestöryhmistä, joita metsä- ja luontoharrastaminen ei perinteisesti tavoita.

Hyvät partiolaiset

Haluan vielä lopuksi kertoa teille onnistumisen reseptin. Tietoa ja taitoa tarvitsee lopulta aika vähän. Paljon enemmän pitää olla motivaatiota eli halua toimia. Kaikkein eniten tarvitsemme kuitenkin itse toimintaa ja tekemistä. Sitä, että uskallamme yrittää ja kokeilla emmekä pelkää epäonnistumisia tai vajoa päivästä toiseen vain omalle mukavuusalueellemme.

Muutos lähtee pienestä. Ei kannata väheksyä yksittäisten ihmisten mahdollisuuksia tehdä suuria muutoksia. Läpi maailmaan historian suuret muutokset ovat lähteneet yksittäisen ihmisen peräänantamattomasta toiminnasta. Oli kyse sitten Gandhista, Martin Luther Kingistä tai vaikka Steve Jobsista. Alkää kuitenkaan antako muiden tehdä valintoja puolestanne. Kuunnelkaa omaa sydäntänne. Kulkekaa oma polkunne. Lopulta ainoa asia, jota meidän kaikkien tulee pelätä, on pelko itse.

Kun hengailin teininä Helsingin kaduilla ilman vakituista asuntoa, näin yhtenä yönä punkkarin takissa tekstin: Vain kuolleet kalat uivat virran mukana. Tämän viestin olen yrittänyt pitää mielessäni elämän eri vaiheissa ja valinnoissa. Saman viestin haluan kertoa teillekin. Olkaa rohkeita. Seuratkaa sydäntänne.

Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.

Haluan toivottaa teille hyvää paraatipäivää! Lähdetään Yhdessä metsään!

Kiitos!

***

8 kommenttia artikkeliin ”Partioparaatin juhlapuhe: ”Vain kuolleet kalat uivat virran mukana.””

  1. Olisikohan Leon isoisä ollut tyytyväinen siitä, että Leo lähtee nyt noin reippaasti ” partiolaisten kanssa metsään ” ? Vanhempani, siis Leon isovanhemmat siellä Kannuksessa, eivät arvostaneet lainkaan silloista Suomen partioliikkeen poliittista suuntausta , oikealle ! Luultavasti suunta on edelleenkin entinen. Ja Leo nähtävästi “seuraa sydäntään ” …ajattelematta sen pitemmälle, mistä oikein on pohjimmiltaan kysymys ! Hän kulkee puhumassa jos minkälaisissa “kissanristiäisissä” , minne hänet saadaan helposti houkutelluksi, kunhan vain taustalla on yksittäisen ihmisen individualistinen yrittäjyys….vaikkapa vain epämääräisen kollektiivisuuden nimissä

    Leo sanoo oppineensa isovanhemmiltaan tärkeitä asioita, kuten luonnon tärkeyden ja solidaarisuuden hädänalaisia kohtaan. Hän ei kuitenkaan näytä sisäistäneen moniakaan isovanhempiensa ohjeita, eikä hän juuri seuraa näiden esimerkkiä.
    Leon isoisä ei nimittäin sallinut minun, tyttärensä, liittyä partiolaisiin. Vasemmistolaisesti suuntautuneet vanhempani opastivat minut vasemmistoliikkeen oman nuorisojärjestön Pioneerien mukaan metsään ja paljon muuallekin luontoon ja oppimaan todellista solidaarisuutta. Ja minusta tuli jopa pioneeriohjaaja, joka kesäisin kierteli eri puolella Suomea pioneerileireillä puhumassa kansainvälisyydestä ja kulttuuriasioista, Pioneerien toiminnassa oli paljon samanlaisuutta partioliikkeen kanssa, mutta perustava ero oli niiden poliittinen sitoutuminen.

    Vastaa
    • Tapansa kullakin. Niin myös isoisälläni. Partio on poliittisesti sitoutumaton järjestö. Ja ajat ovat onneksi vähän muuttuneet. Itse en myöskään enää tänä päivänä lähtisi kategorisesti kieltämään esim. omien lapsieni osallistumista kansalaisjärjestötoimintaan (esim. Partioon) tai ylipäätään edes puoluepoliittiseen toimintaan.

      Vastaa
  2. Mistä partioliike on lähtöisin ?Ja minkälaistan maailmankatsomusta se pohjimmiltaan edustaa ? Olisikohan se alkuperältään jostain sieltä mistä muutoinkin haet usein ideoita ja toimintamallia ? Partioliike on kansainvälinen. Et ilmeisesti ole tutkinut paremmin asiaa. Partio on aina ollut taustaltaan tiettyyn suuntaan sitoutunut aatteellisesti. Otapa selvää sen historiasta ! Täysin poliittisesti sitoutumattomuutta ei ole olemassakaan. Ajattelusi tässä suhteessa on illuusio ja tuntuu hyvin naivilta.

    Ei se isoisäsi erehtynyt, ja olen hänelle siitä kiitollinen.. Onni oli monissa muissakin asioissa selvänäkijä. Ja hän opetti selvänäköisyyttä lapsilleenkin ihan tavalliseen tapaan jokapäiväisessä elämässä. Se oli hänen ansionsa. Sen ansiosta en ole unohtanut alkuperääni ja olen kyennyt näkemään maailmanpolitiikankin laajakatseisesti.Ymmärtämään yhteiskuntien syvyyttä kokonaisuudessaan. Analysoimaan ja myös asettamaan kyseenalaiseksi , näin kansalaisjärjestötoiminnankin eri muodoissaan..
    Kukaan ei ole minulta kieltänyt puoluepolitiikkaan osallistumista, päinvastoin. Isäni ja äitini veivät minut sinne mukaan jo lapsena. Sen aatemaailma ja maailmankatsomus vain oli erilainen, kuin partioliikkeen ja sinun nykyinen aatemaailmasi.

    Paras Ranskassa asuva suomalainen ystävättäreni on entinen kiihkeä partiolainen, ja kun kerran on partiolainen, niin aina on partiolainen !Ja tämän kuulee usein hänen puheistaan. Partion periaatteet ovat tiukasti pinttyneitä. Hänen poliittinen asenteensa on ( lapsuudenkodin vaikutuksesta ) ilmiselvästi oikealla ja monesti äärioikealla. Partio on hänelle tässä suhteessa ollut opettava instituutio. Tässä siis se “sitoutumattomuus”, joka seuraa yleensä partiolaista aikuisenakin. Jollei sitten asiaan tule muun tahon vaikutuksesta muutosta.

    Ajat ovat muuttuneet, mutta eivät sentään niin hirveästi. En minäkään suoraan kieltäisi osallistummasta kansalaistoimintaan, mutta varoittaisin tietyistä järjestöistä, liikkeistä ja poliittisista puolueista sekä niiden toiminnan ja pyrkimysten sisällöstä, Ja kehoittaisin pysymään niistä loitolla. En sallisi alaikäisen lähteä mukaan jonkun väkivaltaa ja laittomuuksia toiminnassaan käyttävän kansalaisjärjestön toimintaan. Vanhempana minulla on velvollisuus opastaa lasta ja nuorta erottamaan jyvät akanoista ja löytämään elämänkatsomuksen, joka vastaa hänen saamansa kasvatuksen ja omien mieltymystensä kriteereitä. Jokainen on silti aikuisena omien poliittisten asenteidensa herra, niin sinäkin.

    Minulla on pari hyvin kielteistä kokemusta partiolaisista. Viimeisin on muutaman vuoden takaa täällä Ranskan vuoristossa. Tuossa läheisessä metsässä partiolaiset pitivät pari kuukautta leiriään metsänomistajien luvalla ( kunta ja yksityiset ). Santarmien piti lopulta puuttua asiaan, sillä partiolaiset tuhosivat laajalta metsää ja muuta ympäristöä harjoitellessaan ” toimeentuloa luonnossa ilman avustusta “. Leiristä kuului öisinkin meteliä .Paikat jätettiin siivottomaan kuntoon ja tulisijat huonosti sammutetuiksi. Metsässä oli laajalla alueella käynyt kuin pyörremyrsky .Puita oli kaadettu tarpeettomasti ja pensaita ja aluskasvillisuutta hävitetty. Paikalla elävät villieläimet poikasineen ja pentuineen oli hätyytetty pakoon. Niiden pesimä-ja turvapaikkoja oli tuhottu.
    Kävin paikalla ja kauhistuin. Tämän leiriytymisen jälkeen partiolaisia ei ole enää päästetty tänne uudestaan tuhoamaan luontoa ja häiritsemään eläimiä ja asukkaita.
    Ensimmäinen kokemus on Suomesta. Olin ohjaajana Savonlinnan lähellä eräässä saaressa sijaitsevalla pioneerileirillä. Eräänä aamuna kahvinkeittovettä hakiessani huomasin, että kaivossa oli kuollut orava! Siihen loppui kahvinkeittoaikeet. Kaivo oli pienellä saarella ainut juomakelpoisen veden ottopaikka.Orava saatiin pois kaivosta, mutta sitten alkoi ihmettely , että miten se orava oli sinne kannelliseen kaivoon joutunut ? Eihän saaressa näkynyt edes oravia. Ja saaressa oli vain pioneerileiri, ei muita oleskelijoita tai asukkaita. Pioneereilla olikin oivallus: varmaan joku ulkopuolinen on käynyt heittämässä sen kaivoon tahallaan. Asiasta tehtiin poliisiselvitys, sillä kysymyksessä oli tahallinen juomaveden saastuttaminen ja näin ollen ihmisten terveyden vaarantaminen. Ja selvisihän se kuka oli sotkenut juomaveden. Naapurisaaressa oli partiolaisten leiri. Siellä porukka suhtautui ( ties mistä syystä ? ) vihamielisesti naapurisaaren ppioneereihin.Yöllä muutama partiolainen oli soutanut hiljaa saarellemme, ja käynyt vaivihkaa pudottamassa mantereelta tuomansa ja tappamansa oravan kaivoon. Motiivina oli pioneerileirin pois ajaminen saarelta juomaveden puutteen takia. Sillä kertaa syylliset saivat varoituksen rangaistuksena pahasta teostaan, ja tietysti julkinen anteeksipyyntö pioneereilta nolasi koko partiolaisten leirin!
    Lisäksi partiolaiset joutuivat järjestämään kaivon tyhjentämisen ja perusteellisen puhdistamisen. Pioneerien leiri saattoi sitten jatkaa oloaan saarella. Jouduimme hakemaan veneellä juomavettä mantereelta muutaman päivän ajan.
    Tuolloin partiolaisten aikomukset ja tekonen ei ollut erityisen eläin- luonto-ja ihmisystävällistä! Näin oli ennen, miten lie tänään, kun ihmisyys on paljolti katoamassa Suomesta.
    Puolestani sanoisin : kaikki ei ole niin kaunista ja siistiä kuin miltä se päältäpäin näyttää.

    Vastaa
  3. Ja tuohon “vain kuolleet kalat uivat virran mukana ” lisäisin valinnanvapaudesta ja sitoutumattomuudesta :
    Vapaus ei ole sitoutumattomuutta, vaan vapautta on kyky valita. Kun ihminen kykenee ja pystyy valitsemaan, niin silloin hänen vahvuutenaan on hänen päätöksiensä voima ja vaikutusvalta..

    Tiedätkö mistä syystä Lounais-Suomen Partiopiiri kutsui juuri sinut juhlapuhujakseen ? Ja millä perusteella valitset Partion “yhdeksi Suomen parhaaksi kansalaisjärjestöksi ” ? Varsinkin kun et ole koskaan ollut partiolainen, etkä tunne tarpeeksi tätä järjestöä ja sen taustaa ja periaatteita …

    Tietysti tämä valinta on omasi. Uskot ehkä, että tämä valinta ei tee sinusta sitä kuollutta kalaa, joka ui virran mukana, vaikka uitkin juuri sen valtavirran mukana tiettyyn suuntaan…
    Luonto-Liiton kollektiivinen toiminta ei ole verrattavissa partiolaisuuteen, eikä Partio ole olettaakseni sama asia kuin Luonto-Liitto. Vai onko niiden taustalla Suomessa samat johtotahot ja vaikuttajat ?

    Kannuksen mökillä lapsuutesi elinolot eivät olleet läheskään samanlaiset kuin olivat olleet isovanhempiesi lapsuuden elinolot. Kuitenkin ” partiotaidoille” olisi ollut käyttöä Kannuksen mökillä…kunhan vain olisi ollut useammin niiden osaajia paikalla…
    Sinulla Leo on hyvin idealistinen kuva lyhyestä lapsuutesi ajasta Kannuksessa…ja samoin partiolaisuudesta. Kaiken lisäksi pyrit mielikuvissa yhdistämään ne jonkinlaiseksi samankaltaiseksi “virraksi”, vaikka ne ovatkin valuneet ihan toisistaan eroavaa uomaa pitkin ihan eri suuntiin. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.

    Vastaa
  4. Hyvä Leo!
    Hienoa, että partioliike uudistuu ja että sinut kutsuttiin Turkuun puhumaan. Osoitat elävästi todeksi sen, ettei aiempien sukupolvien kaunoja kannata kantaa mukanaan, vaan mieluummin pyrkiä elämään itse valitsemiensa arvojen mukaista elämää. Aina löytyy lannistajia ja moittijoita, etenkin niiden joukosta jotka eivät itse ole pystyneet tekemään sellaisia valintoja

    Pari huomiota soimaavalle sukulaisellesi E:lle. Ikävää, että olet joutunut kokemaan tuollaista partiolaisilta. Partio on osallistavaa nuorisotoimintaa ja kyllä altista erehdyksille. Pyrkimyksenä on, että nuoret myös oppivat virheistään. Valitettavasti pääsy partioon ei ole tasapuolista vaan etenkin menestyvät (myös oikeistolaiset) vanhemmat ovat kannustaneet lapsiaan mukaan. Joskus tässä hegemonisessa joukossa tehdään ylilyöntejä. Valta ei itsestään tuo mukanaan vastuuntuntoa. Nuoret voivat olla suvaitsemattomia jopa toisia, vääränlaisiksi kokemiaan partiolaisia kohtaan. Partiossa on kuitenkin pitkään vaikuttanut pyrkimys poliittiseen sitoutumattomuuteen ja aikanaan partio on ollut rauhanomaisempi vaihtoehto suojeluskuntien sotilaspojille. Partioliike kehittyy ja johtajien joukossa on mainitsemiesi oikeistolaisten tai militarististen ihmisten ohella myös vasemmistolaisia ja rauhaa rakentavia nuoria ja aikuisia. Ja toivottavasti on vastakin!

    Vastaa
  5. Lauri,

    Mukava kun Leolla ja Partiolla on puolustajansa! Mutta mitä tarkoitat soimaamisella tässä yhteydessä? Kritiikkini Leon valintaa kohtaan ei ole soimaamista, vaan tavanomaista arvostelua, johon minulla on ( sukulaisenakin ) oikeus. Leo voi ihan itse vetää siitä johtopäätöksensä ja vastata kysymyksiinikin oman harkintansa mukaan. Omat kokemukseni partiolaisuudesta ovat valitettavasti pelkästään kielteisiä, varsinkin luonnonsuojelun osalta. Ne eivät tietenkään leimaa koko nykyajan partioliikettä. Tärkeintä on se, että lapsilla ja nuorilla on yhdistävää , osallistavaa ja luonnonläheistä tekemistä.
    Ranskassa on sanonta ” il est un peu scout” ( hän on pikkuisen partiolainen ), jolla tarkoitetaan naivia idealistia. Tämä sopii Leoon monessa muussakin asiassa. Eikä Leo ole tästä arviosta pahemmin loukkaantunut, vaan hän taitaa pitää sitä ennemminkin myönteisenä. Ja emmekö me kaikki ole varmaan jossain elämänvaiheessa olleet monissa asioissa naiveja ja idealisteja ? Oppia ikä kaikki.

    Ystävättäreni mukaan hänen silloinen partiolaisuus oli yhteydessä ( uskonnollisen ) seurakunnan, toimintaan ja periaatteisiin. Hän lähti mukaan Partioon Helsingissä Johanneksen seurakunnan ” ohjauksesta ” Siihen aikaan partioleireilläkin rukouksilla oli vakituinen sija touhuamisen keskellä.
    Suojeluskuntien sotilaspojat onkin ollut selvästi äärioikeistolaista poliittista tomintaa harjoittava organisaatio, eikä tätä liikettä voikaan verrata tai samaistaa Partioon. Rauhaa rakentaville nuorille ( ja varsinkin aikuisille ) on silti olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin Partio. Tiedän kyllä, että vasemmistolaistenkin lapsia on eksynyt Partioon.
    Partiolaistenkin joukossa on tietysti aina joitakin kokonaisuutta “häiritseviä ” tekijöitä, sillä nämä nuoret ovat vasta opintiellä kompastelevia ihmisenalkuja, ihan kuten muutkin harrastavat nuoret. Tosin osallistava nuorisotoiminta voisi olla nykyään johdon taholta valvotumpaa. Minulla on Suomessa hankittu nuorisotyödiplomi ja kokemusta nuorisotyöstä niin Suomessa kuin Ranskassakin. Näin ollen katson asiaa käytännön näkökulmasta.

    Vastaa
  6. Vielä kerran Partiosta, jottei perimmäinen ajatukseni siitä jäisi epäselväksi.
    Wikipedia selittää ( ainakin ranskankielellä ) melko hyvin partioliikkeen alkuperää, historiaa sekä sen päämääriä ja periaatteita.
    Partioliike on saanut alkunsa englantilaisen Frederick Baden-Powelin aloitteesta ensin Englannissa. Ensimmäinen partioleiri järjestettiin siellä 1907. Sieltä se on levinnyt muualle maailmaan. Englanninkielinen nimitys ” scout” juontuu vanhasta ranskankielisestä sanasta “escoute”.
    Partioliikkeen päämääränä on vaikuttaa nuoren ihmisen kehitykseen. Se pyrkii avustamaan nuorta tämän luonteen ja persoonallisuuden muodostumisessa. Se pyrkii opettamaan nuorille vahvoja arvoja kuten solidaarisuus, keskinäinen avunanto, toisten kunnioitus. Se opettaa tekemään rauhaa sodankäynnin sijasta.Sen tarkoitus on opettaa ja antaa nuorelle vastuuta. Se antaa pasifistisia elämänohjeita.
    Kansainvâlisen Partioliikkeen spirituaalisiin periaatteisiin kuuluu uskollisuus uskontoa kohtaan. Tämä seikka tekee mielestäni noista edellä mainituista sinänsä kelvollisista pyrkimyksistä vähemmän hyviä.
    Varsinkin pyrkimys vaikuttaa nuoren luonteen ja persoonallisuuden kehittymiseen uskonnolliselta pohjalta ei mielestäni ole selvää sitoutumattomuutta, sillä näin voidaan vaikuttaa nuoren maailmankatsomuksen muodostumiseen tietyltä uskonnolliselta pohjalta. Uskonnollisuudella pakotetaan ja sidotaan nuori tietynlaisen elämänfilosofian, rituaalien ja poliittisenkin ajatussuunnan noudattamiseen. Nuori muovataan sopimaan tietynlaiseen muottiin … eli hänet ohjataan uimaan kuin se kuollut kala sen valtavirran mukana.
    Uskonnolla on vaikutusvaltaa mm. kansallisen poliitiikan teossa varsinkin sellaisissa valtioissa, joissa kirkkoa ei ole selkeästi erotettu valtiosta ( esim.Suomi ) Tämä on ristiriidassa jokaisen yksilön vapaan kehittymisen ja “vapaan valinnan” kanssa. Ja lisäksi juuri uskonnot ovat olleet ja ovat vieläkin monien sotien aiheuttajia. Mielestäni rauhanliike voi olla tehokkainta ollessaan kokonaan uskonnoista irrallaan.
    Tämä uskollisuus uskonnolle ja siitä johtuva tietty poliittisuus ( kts. uskontojen asema ja vaikutusvalta yhteiskunnissa ) oli varmaan suuri syy siihen, että Leon isoisä ei halunnut lastensa liittyvän Partioon. Hän itse nimittäin oli ateisti ja poliittisesti sitoutunut. Niin ole minäkin, ja tämä on varmaan se keskeisin seikka minkä takia en pidä partiolaisuudesta.
    Mistä lähtien sinäkin Leo olet saanut “uskonnollisen herätyksen ” kun pidät uskonnollisuuden periaatteelle perustuvaa Partiota yhtenä Suomen parhaimmista kansalaisjärjestöistä ? Eikö Suomen partioliike enää nojaakaan uskontoon? Vai onko sinulta ehkä jäänyt huomaamatta tämä Partiota koossapitävä perustava asianhaara ?

    Vastaa
  7. Laurille PS.:

    Jos minua tarkoitat puhuessasi niistä, jotka moittivat ja lannistavat, niin huomautan , että olen aina voinut itse tehdä vapaasti valintani. Enkä ole koskaan uinut kuolleena kalana valtavirran mukana. Olen aina pyrkinyt elämään itse valitsemieni arvojen mukaista elämää. Ja uskon siinä onnistuneeni melko hyvin. Elämäntapani vastaavat tänäänkin jo lapsena luonnon keskellä ( olen syntynyt metsässä ) omaksumaani elämänfilosofiaa. Näin ollen “moitteeni” eivät suinkaan johdu siitä, että en olisi itse pystynyt tekemään valintojani.
    Enkä pyri lannistamaan, vaan herättelemään huomaamaan reaaliteetteja. Naivi idealismi ei läheskään aina johda odotettuun tarkoituksenmukaiseen tulokseen.

    Vastaa

Jätä kommentti

Close Bitnami banner
Bitnami