Viikon kuntoilupäiväkirja: Arjen, liikunnan ja työn yhteensovittaminen

leo-stranius-pyoraLaskin, että olen liikkunut viimeisen viikon aikana yhteensä 12,5 tuntia.

Ylimääräistä aikaa olen tähän kuitenkin käyttänyt vain vähän alle kolme tuntia. Miten tämä on mahdollista? Tietysti hyötyliikunnan takia. Liikun silloin kun joudun muutenkin siirtymään paikasta toiseen tai kuntoilen muiden aktiviteettien ohessa.

Seuraavassa hiukan tarkemmin aiheesta.

Aika monilla on vaikeuksia sovittaa yhteen työ ja arki. Kun sen lisäksi pitäisi vielä pitää myös omasta kunnosta huolta alkaa yhtälö olla todella haastava.

Itsekin olen tämän huomannut. Työ Luonto-Liiton toiminnanjohtajana, luottamustoimet Helsingin kaupunginvaltuutettuna, arki kahden pienen lapsen kanssa sekä erilaiset muut omat projektit (esimerkiksi ajanhallintavalmennus, Ilmastokatu Personal Trainer, Tyrsky consulting ym.).

Miten tässä välissä ehtii liikkumaan? Aika moni on varmasti asettanut vuoden vaihteessa uudenvuoden lupauksen tai muun vastaavan muodossa itselleen tavoitteita kuntoilun suhteen. Ainakin itse olen.

Huono tavoite on se, että lupaa pelkästään kuntoilla enemmän. Tavoitteiden pitää olla konkreettisia ja mitattavia. Näin todennäköisyys niiden toteuttamisesta paranee. Sekään ei mielestäni riitä, että päättää vain aloittaa vaikka juoksuharrastuksen tai venyttelee säännöllisesti, juoksee maratonin tai suoriutuu läpi puolitriatlonista. Itse suosittelen, että muuttaa omat kuntoilutavoitteet suoraan kilometreiksi, tunneiksi tai käyntikerroiksi, jotka pilkkoo vielä jokaiselle viikolle tai jopa päivälle sekä sijoittaa kalenteriin.

Itse olen asettanut seuraavat kuntoilutavoitteet itselleni vuodelle 2017:

Välihuomio. Tavoitteista kannattaa tehdä julkisia. Tämä lisää merkittävästi todennäköisyyttä saavuttaa tavoitteet, koska silloin muodostuu sopivaa julkista painetta ja toisaalta lähiyhteisö pystyy tukemaan ja auttamaan tavoitteiden saavuttamisessa. Voi saada yllättävää apua silloin kun sitä eniten tarvitsee.

…mutta siis omat kuntoilutavoitteeni vuodelle 2017:

– Juoksu: 1000 km = 20 km / vko
– Pyöräily: 5000 km = 100 km / vko
– Sisäpyöräily (pyöräily trainerilla/spinning) 2000 km = 40 km / vko
– Uinti: 50 km = 1000 m / vko
– Lihaskuntoharjoitus: 100 krt = 2 krt/vko

Tavoitteiden kirjaamisen lisäksi olen myös aikatauluttanut tietyt kuntoiluhetket eri päiville jo valmiiksi kalenteriin koko vuoden osalta. Näin viikoittaisille liikuntahetkille on oikeasti varattu aikaa vaikka toki järjestelenkin niitä usein uusiksi viikko- tai päiväsuunnitelmia tehdessäni.

Käytännössä tuosta tulee siis vähintään noin 7-9 tuntia kuntoilua joka viikko. Esimerkiksi viime vuonna (2016) itselleni kertyi kuntoilua keskimäärin 9,5 tuntia viikoittain (ks. toimintakertomus 2016) Nyt päästäänkin itse asiaan.

Miten tämän määrän liikuntaa saa sovitettua kaiken muun keskelle?

Yhtenä avaintekijänä on hyötyliikunta. Kuntoilua kannattaa sijoittaa erityisesti työmatkoihin. Itse olen aloittanut viime syksynä esimerkiksi työmatkajuoksun. Lisäksi minulla on ollut viime vuosina etuoikeus nauttia työnantajan tarjoamasta edusta, jossa voin harrastaa tunnin liikuntaa viikossa työajalla. Virkistää kummasti käydä keskellä työpäivää juoksulenkillä. Lisäksi kuntoiluun voi välillä yhdistellä myös muita aktiviteetteja (esimerkiksi musiikin tai radion/uutisten kuuntelua, puhelinkokouksia sekä kirjan lukemista tai lasten/puolison/ystävien kanssa olemista).

Kävin läpi kuntoiluni viimeisen viikon osalta.

Viikon saldoksi kertyi seuraavaa:

– 5 juoksulenkkiä
– 4 lihaskuntoharjoitusta
– 3 uintikertaa
– 2 sisäpyöräilyharjoitusta
– 10 työmatkapyöräilyä

Yhteensä liikuntaa viimeisen viikon aikana on kertynyt noin 12,5 tuntia eli kyseessä on kuntoilutavoitteiden näkökulmasta hyvä viikko. Kuulostaa aika suurelta määrältä.

Kun tarkemmin asiaa katsoo, niin suurin osa tuosta kuntoilusta on tapahtunut kuitenkin hyötyliikunnan muodossa – siis paikoissa ja hetkissä, joissa olisin joka tapauksessa ollut siirtymässä paikasta toiseen tai tehnyt jotain ihan muuta.

Käytännössä erilliset liikunnat ovat 7 minuutin aamuiset lihaskuntotreenit, yksi juoksukerta ja kolme uintikertaa. (joista yhden tein työajalla).

Yhteensä omaa/ylimääräistä aikaa kuntoiluun olen siis viimeisen viikon aikana käyttänyt vähän alle kolme tuntia. Tässä valossa kuntoilumääräni ovat varsin kohtuulliset. Ja toisinpäin, mikä parasta: Ilman ylimääräistä ajankäyttöä olen saanut kuntoilla viikon aikana huimat 9,5 tuntia.

Toki kovempi ja tavoitteellisempi treenaaminen on hyötyliikunnan muodossa haastavampaa ellei mahdotonta. Itse olen kuitenkin hedonistinen kuntoilija ja otan liikunnan kohtuudella lähinnä elämänlaatua ja hyvinvointia parantavana juttuna.

Ohessa tiedot kuntoiluistani viimeisen viikon osalta:

Viikon kuntoilupäiväkirja 12.-18.1.2017:

Torstai 12.1.2017:

– klo 7.45 Pyöräily lasten kanssa päiväkodille 1 km
– klo 8.00 Pyöräily päiväkodilta uimahallille 1 km
– klo 8.00 Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa 1500 m
– klo 9.00 Pyöräily Ruoholahteen seminaariin 6,5 km
– klo 11.00 Pyöräily Ruoholahdesta työpaikalle 2 km
– klo 15.30 Pyöräily työpaikalta päiväkodille 5 km

Perjantai 13.1.2017:

– klo 7.00 Juoksu 10 km (musiikin kuuntelua)
– klo 16.30 Pyöräily kotoa keskustaan kokoukseen 5,5 km
– klo 18.30 Pyöräily keskustasta ystävän syntymäpäiväjuhlille Kalasatamaan 3,5 km
– klo 20.30 Pyöräily Kalasatamasta kotiin 2,5 km

Lauantai 14.1.2017:

– klo 10.00 Sisäpyöräily kotona trainerilla (samalla kirjan lukemista ja lasten kanssa keskustelua) 1h 15 min
– klo 12.00 Pyöräily lasten kanssa lounaalle 1 km
– klo 13.30 Pyöräily lasten kanssa lounaspaikasta lapsen kaverisynttäreille Ruoholahteen 8 km
– klo 19.00 Pyöräily lasten kanssa Ruoholahdesta kotiin 7 km

Sunnuntai 15.1.2017:

– klo 7.50 The 7 Minute Workout
– klo 8.00 Pyöräily uimahallille ja takaisin 2 km
– klo 8.00 Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa 1300 m
– klo 11.00 Pyöräily Hakaniemeen lasten kanssa 4 km
– klo 15.00 Pyöräily Hakaniemestä kotiin 4,5 km

Maanantai 16.1.2017

– klo 7.00 The 7 Minute Workout
– klo 8.00 Juoksu kotoa työpaikalle 6 km
– klo 16.00 Juoksu työpaikalta päiväkodille 5,5 km
– klo 19.00 Sisäpyöräily kotona trainerilla (samalla kirjan lukemista ja lasten kanssa keskustelua) 45 min

Tiistai 17.1.2017:

– klo 6.15 The 7 Minute Workout
– klo 7.45 Pyöräily lasten kanssa päiväkodille 1 km
– klo 8.00 Uinti Mäkelänrinteen uimahallissa 1500 m
– klo 9.00 Pyöräily työpaikalle 5 km
– klo 13.30 Pyöräily työpäivän aikana 1 km
– klo 15.30 Pyöräily työpäivän aikana 1 km
– klo 16.30 Pyöräily päiväkodille 6 km

Keskiviikko 18.1.2017:

– klo 7.50 The 7 Minute Workout
– klo 8.00 Juoksu lasten kanssa päiväkodille 1 km
– klo 8.15 Juoksu työpaikalle (kiertoreittiä) 10,5 km
– klo 15.45 Juoksu työpaikalta kaupungintalolle 1 km
– klo 23.00 Juoksu kaupungintalolta kotiin 5,5 km

Jos siis arki tuntuu aikataulujen suhteen tiukalta eikä aikaa kuntoiluun ole, suosittelen hyötyliikuntaa!

Yksi kommentti artikkeliin ”Viikon kuntoilupäiväkirja: Arjen, liikunnan ja työn yhteensovittaminen”

Kommentointi on suljettu.

Kuinka pitkään tätä voidaan pitää hyväksyttävänä toimintana? Kuinka pitkään ajattelit vielä itse syödä broileria? 

Suomessa lähes neljä miljoonaa broileria hylätään teurastamoissa vuosittain, eli ne eivät päädy ihmisravinnoksi. Syitä hylkäykseen ovat muun muassa erilaiset ihotulehdukset, kuten paiseet, sekä murtumat.

Kaikkiaan Ruokaviraston tilastojen mukaan viime vuoden aikana teurastamoille tuotiin lähes 82 miljoonaa broileria ja niiden emoa.

https://animalia.fi/2025/11/19/miljoonat-broilerit-ovat-niin-sairaita-etta-ne-eivat-kelpaa-ruuaksi/
Haluatko olla rikas? Ei kannata hankkia autoa. 

Jos oletetaan, että olisin hankkinut uuden 48 000 euroa (uuden auton keskimääräinen hankintahinta Suomessa) maksavan auton 10 vuoden välein (yhteensä 3 uutta autoa) ja käyttänyt autoiluun vuosittain 6000 euroa, tarkoittaisi se 30 vuoden aikana yhteensä 354 000 euron menoja. Tuolla summalla saa vaikka ihan mukavan asunnon hyvien liikenneyhteyksien päästä. Vaihtoehtoisesti jos auton ja sen käytön sijaan sijoittaisin vastaavan summan kuukausittain 30 vuoden ajan noin kolmen prosentin vuosittaisella tuotto-odotuksella, minulla olisi varallisuutta 570 000 euroa. Auton hankinnnan ja autottomuuden erotus on omassa arjessani tarkoittanut siis noin 924 000 euroa parempaa lopputulosta. 

Toinen tapa tarkastella autoilua on ajankäyttö. Sitä vartenhan auto usein hankintaan, että pääsisi paikasta toiseen mahdollisimman kätevästi/nopeasti ja säästäisi aikaa. Jos ajatellaan, että kuukausipalkkani olisi ollut 30 vuoden aikana keskimäärin 4000 euroa kuukaudessa, niin minun pitäisi tehdä 30 vuoden aikana töitä 88,5 kuukautta tienatakseni rahat autoiluun. Käytännössä 30 vuoden ajan noin 25 % kaikesta työajastani olisi mennyt autoilun kustannuksiin. Kun ei tuhlaa rahojaan autoiluun, voisi saman elintason saavuttaa siis esimerkiksi tekemällä 75-prosenttista työaikaa ja viettää melkein neljäsosan päivistä läheisten kanssa, opiskella uusia tutkintoja tai tehden jotain muuta merkityksellistä, esimerkiksi vapaaehtoistyötä. Eikä tuossa ole tietenkään vielä sitä aikaa mukana, jonka istuu autossa. Jos lisäksi lasketaan, että istuisin autossa keskimäärin tunnin vuorokaudessa, kertyy siitä 30 vuoden aikana melkein 11 000 tuntia (456 vuorokautta), jonka olisi voinut pyöräillä tai kävellä ja näin pitää huolta omasta terveydestään. 

Autosta vapautuvalla ajalla tai rahasummalla ehtii tehdä aika monta vuotta merkityksellisiä asioita ilman painetta taloudellisesta toimeentulosta. Tuolla summalla voi hankkia myös esimerkiksi asunnon sellaisesta paikasta, joka mahdollistaa riippumattomuuden autokeskeisestä elämästä. 

Puhumattakaan niistä ilmasto- ja ympäristöhyödyistä sekä terveyshyödyistä, joita autosta vapaa elämä on minulle tarkoittanut.
Tänään tietokirjavierailu. Vuorossa Ruukki ja Siikajoen lukio. Yritän vakuuttaa lukiolaiset siitä, että 1,5 asteen mukainen ekologinen arki mahdollistaa kaiken sen mielekkään ja mukavan tekemisen, jota ihmiset tyypillisesti tavoittelevat, kun aika ei mene turhan rahan tienaamiseen ja sen tuhlaamiseen vaan omaan hyvinvointiin.

Matkalla kuuntelen Olli Kopakkalan kirjaa Voimaa ja kestävyyttä laiskalle ihmiselle, joka muistuttaa hyvin siitä, että liikunta on yleensä paras lääke kaikkeen. Kuinka paljon itse olisit valmis maksamaan lääkkeestä, joka parantaa eloonjäämisen todennäköisyyttä 50 % seuraavan 10 vuoden aikana? Liikunta ja sen tuoma hyvä olo ja kasvavat voimavarat eivät välttämättä maksa paljon tai vaadi merkittävää luonnonvarojen kulutusta. Hyvä kunto kuitenkin tukee ja mahdollistaa merkityksellistä tekemistä. 

Kerro ihmeessä jos haluat minut puhumaan kirjoistani ja ekologisesta arjesta paikkakuntasi kirjastoon tai koululle. Tulen mielelläni!
HS Teema 5/2025:
”Eniten tehtävää on poliittisessa näyssä ja kyvykkyydessä. Kun luovumme fossiiliriippuvuudesta, saamme paljon paremman maailman.”
Mikä taho on mielestäsi tänä vuonna esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt eläinten hyvinvointia ja oikeuksia? Animaliassa jaetaan Pro Animalia palkinto joka vuosi vuoden eläinmyönteisimmälle teolle. Nyt olisi hyvä hetki tehdä ehdotuksia palkinnon saajaksi!

Täällä edellisten vuosien palkitut
https://animalia.fi/pro-ja-anti-animalia/
Oma koti kullan kallis – katu vielä kalliimpi. Elämä ilman kotia vie ihmiseltä paljon. Se voi viedä turvallisuuden tunteen, terveyden, ihmissuhteet ja lopulta uskon tulevaan. Ilman kotia liian moni jää yksin ja putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle.

Vuonna 2024 asunnottomien määrä lähti kasvuun pitkään jatkuneen positiivisen kehityksen jälkeen. Viime vuonna yksineläviä asunnottomia oli 3 806, pitkäaikaisasunnottomia 1 010 ja asunnottomia perheitä 110. Myös naisten ja nuorten asunnottomuus lisääntyi.

Minäkin olin aikoinaan koditon ja siksi asia koskettaa. Siirtyminen autettavasta auttajaksi tai auttajasta autettavaksi on joskus pienestä kiinni. Asunnottomien olemassaolo ei ole vain järjestyshäiriö. Älä katso ohi. Siksi toivon että käyt lahjoittamassa Sininauhasäätiön Katu ei ole koti -kampanjaan rahaa. Ei jätetä ketään yksin. Yhdessä olemme enemmän. 

https://oma.sininauhasaatio.fi/fundraisers/leo-stranius

#katueiolekoti @sininauhasaatio #omakotikullankallis❤️
Tiedätkö mikä on Suomen yleisin lintu - ja silti yhteiskunnassamme niin näkymätön? Suomessa teurastetaan noin 82 miljoonaa kipeäksi jalostettua tuntevaa ja kokevaa broileria vuosittain.

Suuri osa suomalaisista pitää broileria enemmän ruokana kuin eläimenä. Eettisyys on suomalaisille tärkeää, mutta se ei näy käytännön valinnoissa, paljastaa Animalian tuore Broileribarometri. 

Lähes kaksi kolmesta (65 prosenttia) suomalaisesta pitää broilerinlihaa tärkeänä osana ruokakulttuuriamme. Silti neljä kymmenestä (43 prosenttia) on sitä mieltä, että broilerin jalostus aiheuttaa eläimille kärsimystä ja siihen pitäisi puuttua.  

Kun suomalaiset tekevät broilerinlihan ostopäätöksiä, kotimaisuus nousee ylivoimaisesti tärkeimmäksi tekijäksi. Neljä kymmenestä (40 prosenttia) pitää sitä ratkaisevana syynä broilerinlihan valintaan. Todellisuudessa broilerinlihan tuotantoketju alkaa ulkomailta.

“Broilerinliha on kaikkea muuta kuin kotimaista. Lähes jokaisen Suomessa kasvatettavan broilerin isovanhemmat ovat kuoriutuneet Skotlannissa ja emot Ruotsissa. Suomeen ne saapuvat untuvikoina Ruotsista”, Animalian Tiina Ollila kertoo. 

Vuosittain 82 miljoonaa kuollutta lintua. Pystymme kyllä paremaan kun vaihtoehtoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. 

https://animalia.fi/2025/10/06/broileribarometri-suomalaiset-syovat-broileria-vailla-tunnontuskia/
Hyvää Lihatonta lokakuuta! 

#lihatonlokakuu
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa porsaille useita päiviä kestävää kipua. Hallitus haluaa nyt poistaa kiellon uudesta eläinlaista eläinteollisuuden vaatimuksesta. 

Karjuporsaat kastroidaan, jotta lihaan ei muodostuisi niin kutsuttua karjun hajua, jonka osa kokee epämiellyttävänä. 

Animalia luovutti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ritva Elomaalle vetoomuksen, jossa vaaditaan kiellon säilyttämistä eläinlaissa. Vetoomuksen oli allekirjoittanut 23 441 henkilöä. 

”Tällä hetkellä eläinteollisuus sanelee sen, mitä lakiin kirjoitetaan eläinten hyvinvoinnista. Tätä ei voi hyväksyä. Eläinten hyvinvointilain ei tule palvella eläinteollisuuden voitontavoittelua”, Animalian toiminnanjohtaja Heidi Kivekäs sanoo.
Laskin kesällä triathlon-harrastuksen päästöt! Kirjoitukseni aiheesta julkaistiin nyt myös Helsinki Triathlon -seuran sivuilla. Jee!

Tässä viisi asiaa, mihin triathlonharrastajan ja aika monen muunkin liikuntaa aktiivisesti harrastavan kannattaa ilmastonäkökulmasta kiinnittää huomiota: 

1. Osallistu kisamatkoihin tai treenileireille vain hyvin harkiten, jos lainkaan.

2. Suosi lähialueiden kilpailuja/tapahtumia, kuten HelTri Cupia. Turkuun pääsee junalla ja Tallinnaan lautalla.

3. Tankkaa energiaa ja ravintoa kasvispohjaisesti (kasvispohjainen ruokavalio).

4. Pyöräile harjoituksiin ja harjoituspaikoille tai käytä joukkoliikennettä tai kimppakyytejä.

5. Hanki käytettyjä varusteita ja käytä olemassa olevat varusteet loppuun.

Entä ne päästöt? Itselläni ne ovat noin 716 kgCO2e vuodessa, kun olen pyrkinyt tekemään kaikki mahdolliset ilmastoystävälliset valinnat. Tyypillisen täysmatkan triathlonia harrastavan päästöt saattavat kuitenkin olla lähes kymmenkertaiset eli oman arvioni mukaan 6647 kgCO2e vuodessa. Paljon voi siis omilla valinnoilla vaikuttaa triathlonin-päästöihin.

Seuraavaksi tavoitteenani on laskea lapseni cheerleading-harrastuksen päästöt. 

Koko kirjoitus ja laskelmat täällä: 
https://heltri.fi/triathlonharrastuksen-hiilijalanjalki/

@helsinkitriathlon #triathlon #hiilijalanjälki
Sinilevät kuriin ojitusta vähentämällä! Allekirjoita kansalaisaloite täällä:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/15720

Metsätaloudellinen ojitus aiheuttaa merkittävää haittaa suomalaisille lähteille, puroille, järville, joille ja rannikkovesille. Metsämaaperästä ja soilta irronneet ravinteet, humus ja kiintoaines kulkeutuvat ojitusten kautta vesistöihimme, mikä edistää rehevöitymistä, sinileväkukintoja, umpeenkasvua, liettymistä, vesien tummumista, limoittumista sekä vesien tilan heikkenemistä ylipäätään. Metsäojitusten myötä heikentynyt veden laatu vaikeuttaa ja monin paikoin estää vesistöjen virkistys- ja talouskäyttöä. Se aiheuttaa haittoja myös järvien ja virtavesien kalastolle sekä heikentää monia vesilintukantoja. Suomen ainutlaatuisten vesistöjen pilaantuminen ei ole vain ekologinen tragedia – se on myös kulttuurinen ja taloudellinen menetys. 

Vesistöjemme ongelmat, kärjessä viime vuosina merkittävästi lisääntynyt sinileväongelma ja vesien tummuminen, ovat pääosin seurausta ihmisen tekemistä valinnoista – ja siksi myös ihmisen ratkaistavissa. Metsien taloudellinen hyödyntäminen ei saa tapahtua kaikille tärkeiden vesistöjen ja virkistysmahdollisuuksien kustannuksella. Meillä on velvollisuus huolehtia, että maamme tuhannet siniset vesistöt pysyvät puhtaina ja kansallisen ylpeyden aiheina myös tulevaisuudessa. 

Aloite ei koske muuta ojitusta, kuten teiden tai kiinteistöjen kuivatusojitusta, vaan ainoastaan metsien taloudelliseen hyödyntämiseen tähtäävää ojitusta ja muita vastaavia kuivatustoimenpiteitä. 

@ojitusten_haitat_kuriin #ojitusten_haitat_kuriin
Seuraa minua Instagramissa