Liman ilmastokokous jää kansainvälisten ilmastokokousten sarjassa jälleen yhdeksi hukatuksi mahdollisuudeksi. Kahdenkymmenen vuoden neuvotteluiden jälkeenkään kansainvälinen yhteisö ei ole valitettavasti onnistunut ratkaisemaan ihmiskunnan kaikkein vakavinta kriisiä.
Liman tavoitteena oli ottaa välttämättömät askeleet ennen Pariisin ilmastokokousta. Limassa syntynyttä päätöstä kutsutaan nimellä Lima Call for Climate Action. Jotkut tosin nimesivät Liman tuloksen tuoreeltaan nimellä #cLIMAteFAIL.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuore raportti, New Yorkissa syyskuussa pidetty ilmastohuippukokous tai Kiinan ja Yhdysvaltojen avaukset kokouksen alla eivät riittäneet vauhdittamaan Liman ilmastokokouksen päätöksiä.
Kiina, Yhdysvallat, Euroopan unioni tai mikään muu maa tai maaryhmittymä ei kyennyt neuvotteluissa nostamaan kunnianhimontasoa. Näin lopputuloksena oli heikko kompromissi. Onneksi kuitenkin edes se. Neuvotteluiden kariutuminen kokonaan olisi ollut katastrofaalista.
Hyvää Liman kokouksen lopputuloksessa oli se, että neuvottelut pysyivät jälleen hengissä. Tällä vauhdilla on täysin mahdollista saada kunnianhimoinen, kattava ja laillisesti sitova sopimus joulukuussa 2015.
Hallitukset epäonnistuivat kuitenkin sopimaan niistä päästövähennyksistä, jotka pitää tehdä ennen vuotta 2020. Ilmastotieteen mukaan päästövähennysten lykkääminen vuoden 2020 jälkeen tarkoittaa sitä, että meidän tulee olemaan hyvin vaikeaa tai mahdotonta välttyä ilmaston lämpenemisen kaikkein vakavimmilta vaikutuksilta.
Lisäksi kehittyneet maat eivät pystyneet osoittamaan, miten vuosittainen 100 miljardin dollarin luvattu rahoitus kehitysmaille saadaan toteutettua vuoteen 2020 mennessä. Tämä lisäsi epäluottamusta eri neuvotteluosapuolten välillä.
Toisaalta sopimusluonnokseen saatiin mukaan tavoite hiilineutraalista yhteiskunnasta vuoteen 2050 mennessä ja investointien suuntaamisesta pois saastuttavista fossiilisista puhtaampiin energiamuotoihin. Tämä on selvä viesti myös suomalaisille. Kivihiileen ja fossiilisiin energialähteisiin ei kannata enää investoida.
Esimerkiksi Tanska ja Ruotsi ovat sitoutuneet vähentämään riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista ja Tanska aikoo siirtyä kokonaan uusiutuvaan energiaan vuoteen 2050 mennessä. Norja puolestaan ajoi Pariisin sopimusluonnokseen voimakkaasti globaalia tavoitetta hiilipäästöistä vapaasta taloudesta vuoteen 2050 mennessä.
Kaikkiaan Suomen ilmastopolitiikka on, tuoreen Climate Change Performance Index -vertailun mukaan, kaukana muista Pohjoismaista.
Seuraavat 12 kuukautta ovat kriittisiä. Tuona aikana kaikkien maiden tulee sitoutua tiukempiin päästövähennystavoitteisiin sekä teollisuusmaiden taata rahoitusta ja teknologian siirtoa kehitysmaiden toimiin. Pariisissa on vielä mahdollisuus onnistua.
Mitä hyvää ja huonoa Liman neuvotteluissa lopulta oli? Ohessa plussat ja miinukset:
Plussaa:
– Neuvottelut jatkuvat kohti Pariisin sopimusta.
– Tavoitteena ilmaston lämpenemisen pitäminen alle kahden asteen.
– Tavoitteena päästöjen vähentäminen nollaan 2050 mennessä.
Miinusta:
– Päästövähennystavoitteita ennen vuotta 2020 ei saatu nostettua.
– Konkreettisia toimia rahoituksen lisäämiseksi ei saatu sovittua.
– Maiden panosten ilmoittamisen muoto tulevaan sopimukseen jäi löyhäksi.
Oheinen kirjoitus on alunperin julkaistu 14.12.2014 Liman ilmastokokouksen järjestöblogissa.
