Järjestöjen tiedote Liman ilmastokokouksesta 14.12.2014:
Liman ilmastokokous hukattu mahdollisuus – päätökset jäivät Pariisiin
Liman varhain sunnuntaina 14. joulukuuta päättynyt ilmastokokous tarjosi pilkahduksen tulevaisuudesta, jossa fossiilisista polttoaineista luopuminen ja ilmastokatastrofin estäminen on mahdollista.
Liian monta keskeistä kysymystä jäi kuitenkin auki. Maailman valtioiden on otettava käsijarru pois päältä ja lopetettava kyräily, jos ensi vuoden kokouksesta Pariisissa halutaan tuloksia.
YK:n ilmastokokouksessa Limassa maat hyväksyivät luonnoksen, jonka pohjalta neuvottelut jatkuvat ensi vuonna matkalla kohti Pariisia ja maailmanlaajuista ilmastosopimusta.
Sopimusluonnoksessa on – erilaisten vaihtoehtojen joukossa – mainittu tavoite hiilineutraalista yhteiskunnasta vuoteen 2050 mennessä ja investointien suuntaamisesta pois saastuttavista fossiilisista puhtaampiin energiamuotoihin.
“Tilastot osoittavat, että 90 suurinta fossiilisia polttoaineita tuottavaa yritystä ja toimijaa on aiheuttanut kaksi kolmasosaa maailman hiilidioksidipäästöistä. Ilmastoneuvotteluissa aletaan vihdoin päästä ongelman ytimeen. Viestin päättäjille, yrityksille ja sijoittajille on oltava Pariisiin mennessä selvä: fossiilienergian aika on ohi ja saastuttajat pistetään maksamaan”, sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Otto Bruun.
Vuodesta 2014 ennustetaan kaikkien aikojen kuuminta ja hiilidioksidipäästöt ovat ennätyslukemissa. Raportti toisensa jälkeen alleviivaa, että valtaosa nykyisistä öljy-, kivihiili- ja maakaasuvarannoista on jätettävä käyttämättä, mikäli ilmastokriisi halutaan välttää.
Huolimatta positiivisista avauksista ennen kokousta Kiina ja Yhdysvallat pitivät tiukasti kiinni vanhoista kannoistaan, eivätkä edistäneet ilmastosovun syntymistä. Myös EU tuli neuvotteluihin ilman joustovaraa.
Villin lännen meiningillä kohti Pariisia
Liman kokouksen päätös jättää maiden oman tulkinnan varaan, kuinka paljon ja millä aikavälillä ne aikovat päästöjään vähentää, ja tuleeko yksikään suurista saastuttajista sitoutumaan minkäänlaiseen ilmastorahoitukseen tulevaisuudessa.
Viime vuonna Varsovassa sovittiin, että merkittäviä päästöjä aiheuttavat maat pyrkivät maaliskuun 2015 loppuun mennessä ilmoittamaan kansallisista panoksistaan eli mitä ne ovat valmiita tekemään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Limassa neuvoteltiin siitä, mitä näiden ilmoitusten on pidettävä sisällään ja miten arvioidaan, ovatko toimet reiluja ja riittäviä ilmastokriisin torjumiseksi.
“Kansallisten panosten osalta tuloksena on villin lännen meininki. Saastuttajille jäi vapaus päättää, minkälaiset tavoitteet ne haluavat itse itselleen asettaa. Tämä on härski diili köyhien ja haavoittuvien maiden kannalta, joiden rooliksi jää niellä ilmastonmuutoksen pahenevat seuraukset ja kohtuuttomat kustannukset”, toteaa Greenpeacen ilmasto- ja energiavastaava Kaisa Kosonen.
Suomi – perässähiihtäjä vai edistyksellinen Pohjoismaa?
Pohjoismaat tarjosivat kokouksen harvoja valopilkkuja. Tanska ja Ruotsi ovat sitoutuneet vähentämään riippuvuuttaan fossiilisista polttoaineista ja Tanska aikoo siirtyä kokonaan uusiutuvaan energiaan vuoteen 2050 mennessä. Norja puolestaan ajoi Pariisin sopimusluonnokseen voimakkaasti globaalia tavoitetta hiilipäästöistä vapaasta taloudesta vuoteen 2050 mennessä.
Tuoreen Climate Change Performance Index -vertailun mukaan Suomen ilmastopolitiikka on kaukana muista Pohjoismaista.
“Haluaako Suomi olla perässähiihtäjä vai osa edistyksellisten Pohjoismaiden joukkoa? Suomen on tartuttava tilaisuuteen ja pyrittävä mahdollisimman nopeasti kohti kestävän uusiutuvan energian yhteiskuntaa. Ensin tulee ajaa alas hiili- ja turvevoima sekä fossiilisille polttoaineille myönnetyt haitalliset tuet”, Otto Bruun linjaa.
Ilmastorahoitus yksi kipupisteistä
Köyhien maiden ilmastotoimiin tarvittava rahoitus oli odotetusti yksi ilmastoneuvottelujen kipupisteistä. Kehitysmaat odottivat turhaan suunnitelmaa siitä, miten rikkaat maat aikovat toteuttaa lupauksensa ilmastorahoituksen nostamisesta 100 miljardin dollarin vuositasolle vuoteen 2020 mennessä. Rahoitus jäi rannalle myös maiden kansallisista panoksista.
“Liman kokoukseen tultiin taas köykäisin eväin. Jos ensi vuoden kokouksesta halutaan tuloksia, siellä neuvottelevilla ministereillä on oltava valtuudet sopia rahoituksesta. Kenties valtiovarainministerien on syytä ostaa matkalippu Pariisiin”, kehottaa Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hietaniemi.
Ilmastorahoituksessa on kysymys oikeudenmukaisuudesta. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivät eniten köyhien maiden ihmiset, jotka ovat vähiten vastuussa ongelman aiheuttamisesta ja joilla on heikoimmat resurssit varautua muutoksiin.
“Jos summat vaikuttavat suurilta, pitää muistaa että toimettomuus käy vielä kalliimmaksi. Rahamääristä kiisteleminen tuntuu hävyttömältä, kun pienet saarivaltiot ovat uppoamassa, ruokaturva on uhattuna ja menetämme jatkuvasti ihmishenkiä. Ilmastorahoitus on investointi kaikkien yhteiseen tulevaisuuteen”, Hietaniemi muistuttaa.
Lisätietoja:
– Perun pääkaupungissa Limassa 1.-12.12. 2014 järjestettyä YK:n ilmastokokousta seurasivat Greenpeace, Ilmastovanhemmat, Kehys, Kepa, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi ja 350 Suomi.
– Suomalaisten ympäristö- ja kehitysjärjestöjen tavoitteet YK:n ilmastokokoukselle Limassa: www.kepa.fi/tiedostot/jarjestojen-tavoitteet-liman-ilmastokokoukselle-2014_0.pdf ja Kepan ilmastokokoussivu: www.kepa.fi/cop20
– Järjestöjen yhteinen ilmastokokousta seuraava blogi: ilmasto.org/lima
Lisätietoja (seuraavat kokousta Limassa)
– Sanna Autere, tiedottaja, Kepa, puh. 050 617 6721
– Otto Bruun, suojeluasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 050 345 4411
– Tuuli Hietaniemi, kehityspoliittinen asiantuntija, Kepa, puh. 050 317 6686
– Kaisa Kosonen, ilmasto- ja energiavastaava, Greenpeace Nordic, puh. 050 368 8488
Lisätietoja (seuraavat kokousta Suomessa)
– Jonas Biström, puheenjohtaja, Natur och Miljö, puh. 044 021 6668
– Hanna-Liisa Kangas, ilmastovastaava, WWF Suomi, puh. 045 631 8353
– Leena Kontinen, ilmastokampanjavastaava, Maan ystävät, puh. 044 204 0834
– Rilli Lappalainen, pääsihteeri, Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys Kehys, puh. 050 561 3456
– Sarianna Mankki, puheenjohtaja, 350 Suomi, puh. 050 369 5680
– Tapio Pesola, puheenjohtaja, Ilmastovanhemmat, puh. 044 373 4693
– Leo Stranius, toiminnanjohtaja, Luonto-Liitto, puh. 040 754 7371
Demokratia ei tilannetta tule pelastamaan, koska sitä ei ole. On vain suuryhtiöiden ostamia poliitikkoja, joten ei tule mitään maailmanlaajuista sopimusta. Se poliitikko, joka ei ole ostettu, ei pääse asioista päättämään. Kapitalismi ja demokratia hylkivät toisiaan, siksi oikeisto ei puhu demokratiasta, vaan vapaudesta. Siis käytännössä joidenkin vapaudesta tehdä rahaa muiden kustannuksella. Ja vaikka vasemmisto käyttää vielä sanaa demokratia, niin käytännössä eroa oikeistoon ei paljoa ole.
Mutta sitten asiaan, eli miten voi vain syyttää fossiiliyhtiöitä, jotka vain tuottavan polttoainetta sille kasvulle jota poliitikot, kautta linjan, näyttävät haluavan? Ei teollinen yhteiskunta toimi ilman fossiilisia. Ei riitä energia muuten. Samaan aikaan väestö kasvaa ja ympäri maailman haluttu elintaso muistuttaa yhä enemmän amerikkalaista, jossa kulutus on noussut elämän tarkoitukseksi. Kun muistaa vielä, että neitseellisten resurssien käyttöönotto vaati yhä enemmän energiaa, öljy porataan syvemmältä ja niin edespäin, joten loppukuluttajan mahdollinen säästäväisyys menettää myös koko ajan arvoaan.
Minusta tämä nykyinen ympäristöpolitiikka on sumutusta niin poliitikkojen, yritysten ja myös valtavirran ympäristöjärjestöjen osalta. Ei ole mahdollista saavuttaa mitään ekologista kestävyyttä siten, että kohta olisi 8 miljardia ekokuluttajaa, jotka asuisivat ekotaloissaan ja kulkusivat ekoautoillaan. Paitsi, että fossiilisista ei voida luopua, koska tarpeeksi energiaa tuottavaa korviketta ei ole, niin ei myöskään ole mahdollista huolehtia noiden miljardien ihmisten tarpeista, vaikka maailman keskimääräinen kulutustaso ei nousisikaan edes suomalaisen ekokuluttajan tasolle. Ei ainakaan niin, että kukaan rehellinen ihminen voisi väittää sitä ekologisesti kestäväksi. Ja mitä kestävyyttä on sellainen, jossa jokin vähenee vuosi vuodelta kohti nollaa?
Olisikin rehellistä myöntää, että kasvu on ensin taitettava laskuksi. Ei tätä planeetta ole suunniteltu tähän, että yksi laji valtaa sen ja ryhtyy rakentamaan tällaista teollista yhteiskuntaa sille peittäen ja tuhoten sen järjestelmät jotka pitävät myös tätä yhtä lajia hengissä. Ja mitä luopumista on muka sellainen, että näkee luonnon neljä vuodenaikaa ja vapaana kulkevat luontokappaleet, kun vaihtoehto on kaiken tuon väheneminen ja lopulta katoaminen?
Hienosti sanottu taas tuossa edellisessä kommentissa.jatkuvasti puhutaan vain kasvusta ja kasvusta…ja kasvu on tavoitteena.Mietiskelin ko.asioita juuri tänään kuullessani radiosta tuosta Liman kokouksesta ja sen tuloksista.Ja samalla säätiedotuksesta kuulin, että meidän alueella, jo muutamia vuosia kestäneiden ilmastomuutosten riepottamassa vuoristossa, sää taas kylmenee huomattavsti ja lunta on tulossa.Ajattelin, että hyvä on kun elän nyt ja tässä enkä kaukana tulevaisuudessa..,jota pitäisi kuitenkin ajatella nyt ja tässä.Kannattaako noita kalliiksi tulevia ilmastokokouksia pitää ?Eikö niiden jaaritteluun ja pitämättömiin lupauksiin menevä energia ja raha voitaisi käyttää suoraan kussakin maassa tapahtuvaan tehokkaampaan ilmaston ja ympäristönsuojeluun käytännössä?
Ajattelin asiaa samalla ihan käytännön kannalta ottaen huomioon kunkin nykyihmisen.Jos tavoitteista pidettäisiin kiinni, niin kun talvella täällä 1100 m.:n korkeudessa yli 20°C asteen pakkasessa ja pohjoistuulen hyytävässä viimassa emme voisikaan enää lämmittää fossiiliperäisillä polttoaineilla talojamme( puulla,kaasulla ja öjyllä), emme valmistaa ruokaamme muutoin kuin ( pääasiassa ydinvoimaperäisellä) sähköllä , emme voisi peseytyä kuin jääkylmällä vedellä, ja joutuisimme kulkemaan 8 km.päähän ostoksille ilman aina jotenkin saastuttavaa autoa, joko vetojuhdan avulla tai jalkaisin tai hiihtäen kuten ennenmuinoin ( pyörällä ei jaksa ajella raskaita mäkiä ), eivätkä maanviljelijät voisi käyttää traktoreita ym.työtä helpottavia koneita, ja lehmätkään eivät enää saisi märehtiä ja piereskellä…niin miten ihmeessä jaksaisimme elää ? Olemme tottuneet kuitenkin jonkinlaiseen mukavuuteen elämän helpottamiseksi ja terveytemme säilyttämiseksi.
Liian helppoa on kehottaa ottamaan käyttöön tuuli-tai vesi-tai aurinko-metaanienergiaa alueella, jossa pääasiallinen elinkeino on maatalous,ja jossa lähes kaikki asuin-ja maatilarakennukset ovat perinteisen tyypillisesti kivirakenteisia ja hyvin vanhoja.Rakennusten kyky ottaa vastaan puhdasta ja kestävää energiaa on heikko,ja vastaanottokyvylle tarkoitetut investoinnit ovat suuria ( Kattorakenteita ei ole tehty ennenvanhaan aurinkopaneeleille sopiviksi, koko rakennus olisi eristettävä uudestaan jne.)Pitäisi ryhtyä suuriin rakennukset melkein kokonaan uusiksi saattaviin remontteihin.Siihen ei monellakaan ole varaa ja jaksamista, vaikka valtion antaakin siihen tarkoitettuja avustuksia tietyissä rajoissa.Lisäksi alueella ammattitaitoisia alan yrityksiä ei ole helposti löydettävissä ja saatavissa.Tällaiset remontit muuttavat ulkoisesti paikallista ympäristöä ja totuttua maisemaa.Miten toteuttaa nuo ilmasto-ja ympäristöystävälliset muutokset ja parannukset käytännössä siten, että ne hoituvat vaivatta ja suurimmitta kustannuksitta alueella, jossa on muutenkin paljon sosiaalisia ongelmia,ja jossa ihmiset ajattelevat pääasiassa toimeentuloansa ? Kuka todella maksaisi meidän uudenaikaisesta mukavuudestamme ?
Tosiaan, maisemien kauneudesta ja villieläinten jokapäiväisestä näkemisestä voimme vielä nauttia täälläkin villin luonnon keskellä, samoin luonnon ,ilman ja veden suht koht hyvästä puhtaudesta.Mutta jos emme kykene halustamme huolimatta toimimaan näiden säilyttämiseksi niin kuin pitäisi, niin mitä kannattaa meitä syyllistää ja vaatia muuttamaan elintapamme, kun samanaikaisesti unohdetaan pahimmat ilmaston ja ympäristön tuhoajat ja heidän sallitaan jatkaa ihan kuin keskustelu ei heitä koskisikaan!?