Vegaaniruokaa päiväkoteihin

Veganissimo brunssiMonissa perheissä on kesän jälkeen harjoiteltu sopeutumista päiväkotiarkeen.

Myös meillä vanhempi lapsi aloitti päiväkodin.

Monilla haaste ei ole vain sopeutuminen uuteen arkeen. Myös ruokavalio voi muodostua kynnyskysymykseksi.

Esimerkiksi omassa lähipiirissäni on aika paljon perheitä, jotka haluavat noudattaa vegaaniruokavaliota. Vegaaniruokavalion etuja ovat muun muassa ruokavalion eläin- ja ilmastoystävällisyys. Lisäksi vegaaniruokavaliolla on havaittu olevan terveyshyötyjä.

Valitettavasti päiväkotien vegaaniruokaa koskevat käytännöt ovat kirjavia.

Joissain päiväkodeissa pääsääntönä on, että vanhempien tulee tuoda ruoka päiväkotiin niinä päivinä, jolloin sitä ei ole Palmian puolelta tarjolla. Käytännössä joissain päiväkodeissa ollaan joustavia ja vegaaniruokaa saa päivittäin. Toisissa taas vegaaniruokaa ei saa lainkaan. Joissakin on vaadittu lääkärintodistusta vegaaniruuan saamiseksi.

Kirjavat käytännöt asettavat vegaanivanhemmat eriarvoiseen asemaan muiden kanssa.

Helsingin kaupunginvaltuusto palaa kesätauolta keskiviikkona 27.8.2014.

Syksyn ensimmäisessä kokouksessa jätän valtuustoaloitteen, jossa esitän että Helsingin päiväkodeissa otetaan käyttöön mahdollisuus valita lapselle myös vegaaniruoka.

Alla luonnos valmistelemastani aloitteesta.

* * *

Valtuustoaloite vegaaniruuan saamiseksi kaupungin päiväkodeissa

Vuonna 2014 on hyväksytty uudet ravitsemussuositukset. Tuoreiden ravitsemussuositusten mukaan vegaaniruokavalion ravitsemuksellisesti tasapainoinen koostaminen on muita kasvisruokavalioita haastavampaa.

Vegaaniruuasta on kuitenkin mahdollista saada kaikki pienten lasten tarvitsemat ravintoaineet , kunhan kotona huolehditaan ravinnon tasapainoisesta ja monipuolisesta koostamisesta sekä B12-ravintolisän saannista.

Vegaaniruokavalion etuja ovat muun muassa ruokavalion eläin- ja ilmastoystävällisyys. Lisäksi vegaaniruokavaliolla on havaittu olevan terveyshyötyjä.

Tampereella päätettiin tuoda vegaaniruokavalio vaihtoehdoksi päiväkoteihin syksyllä 2013.

Helsingissä Palmian päiväkoteihin toimittama kasvisruoka on jo nyt usein vegaanista. Lisäksi Palmia toimittaa vegaaniruokaa koululaisille, sillä koulun puolella vegaaniruokavalion valitseminen on mahdollista. Näin ollen ravitsevan ja täysipainoisen vegaaniruuan toimittaminen päiväkoteihin ei pitäisi olla Helsingissä ylivoimaisen hankalaa.

Päiväkotien vegaaniruokaa koskevat käytännöt ovat tällä hetkellä kuitenkin erittäin kirjavia, Pääsääntönä on, että vanhempien tulee tuoda ruoka päiväkotiin niinä päivinä, jolloin sitä ei ole Palmian puolelta tarjolla. Tämä asettaa vegaanivanhemmat eriarvoiseen asemaan muiden kanssa.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Helsingin päiväkodeissa otetaan käyttöön mahdollisuus valita lapselle myös vegaaniruoka.

Helsingissä 27.8.2014

Leo Stranius (Vihreät)

* * *

7 kommenttia artikkeliin ”Vegaaniruokaa päiväkoteihin”

  1. Asettaako se pihvinsyöjävanhemmat eriarvoiseen asemaan, jollei päiväkodissa tarjoilla päivittäin sisäfilettä? Paljonko uudistus maksaa ja ennen kaikkea kenelle?

    Entä ehditkö Leo vastata Pentin pelottaviin kommentteihin Saksan energiakäänteestä?

  2. Tästä Vesan kommentista ja monista samankaltaisista olen ollut ymmärtävinäni, että joidenkin silmissä tämä vegaaniruokatoivomus on jonkinlaista pienen ääriryhmän kohtuutonta vaatimista saada ”kaikki meidän toiveidemme mukaan”, ja todennäköisesti kallista.

    Vegaaneja on vähän, se on totta. Enemmistökulttuurin näkökulmasta vegaaninen elämäntapa (kyseessähän on ainakin useimmilla vegaaneilla nimenomaan elämäntapa ja eettinen valinta olla käyttämättä eläimiä hyväkseen, eikä suinkaan vain ruokavalio) on myös aika äärimmäinen, senkin voin ymmärtää.

    Mutta millaisia kuvitelmia ihmisillä oikein vegaaniruokavaliosta on? Eihän se ole kenltäkään pois, päinvastoin, vegaani ”tyytyy vähempään”. Ja näin tehdessään kuluttaa vähemmän ympäristöä, eikä hänen ja hänen lapsiensa takia tarvitse pitää eläimiä vankeudessa. Eikös tämä ole positiivinen asia – vaikka ei itse samaa valintaa haluaisikaan tehdä?

    Vegaaniruokavalio päiväkodissa ei tuo sinne mitään mitä siellä ei jo ole: jo nyt maitoallergiset juovat soijamaitoa, jo nyt moni päiväkodin ruoka sisältää soijaa, papuja, palkokasveja. Se on varmaankin totta, että mitä useampaa erityisruokavaliota päiväkodeille valmistetaan, sitä kalliimmaksi tulee (koska ei saavuteta MASSAtuotannon etua samoissa määrin), mutta en millään voi uskoa että yksi erityisruokavalio (joka on helposti koostettavissa nykyisistä aineksista ja jopa lähes kokonaan nykyisen ruokalistavalikoiman varaan, katsokaa vaikka Palmian sivuilta valikoimaa) toisi merkittäviä lisäkustannuksia.

    Eikä vegaaniruoan puuttumista valikoimasta ole koskaan kustannussyin perusteltukaan.

    Haluaisin vielä vastata Vesan suoraan kysymykseen: pihvinsyöjän tapauksessa kyse on mieltymyksestä – vegaanin tapauksessa eettisestä valinnasta. Jos ajattelee, että on moraalisesti väärin käyttää eläimiä ravinnoksi (ainakin silloin kun se ei ole ihmiselle mitenkään välttämätöntä), niin eläinten syöminen on aivan mahdoton ajatus. Vaikka itse ajattelisit, että eläinten käyttäminen ravinnoksi on ihan ok, pystyt varmaan kuvittelemaan miten asian voi nähdä toisinkin, ja ymmärrät itse ettei kyse ole ihan saman tason toiveesta kuin ”pihviä joka päivä mulle”.

  3. Loistava aloite.
    Oi helsingin päiväkodit ja niiden kirjavat käytännöt… Nyt Leo olet astellut jälleen todella kiinnostaville vesille. Tervetuloa! T. ”tarhantäti idästä:)”

Kommentointi on suljettu.

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Seuraa minua Instagramissa