”Valtuustokäsittely oli taistelu luonnon ja asuinrakentamisen välillä. Uudisraivaajapuolue rökitti puunhalaajaryhmittymän äänin 44-39.”
Näin kirjoitti Helsingin Sanomat verkkosivuillaan vuoden viimeisestä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesta. Kokouksessa kaupunginvaltuusto äänesti Meri-Rastilan osayleiskaavasta. Asian yhteydessä käytettiin valtuustossa 100 puheenvuoroa.
Päätös on surkea arvokkaan kaupunkimetsän ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien suhteen.
Itse äänestin kaavaesitystä vastaan vaihtoehtoisen kaavan puolesta. Perusteluni Meri-Rastilan metsän puolesta olen kirjoittanut aiemmin tänne: Meri-Rastilan metsä tulee säilyttää!
Kyse ei ollut oman näkemykseni mukaan valinnasta asuntorakentamisen ja luonnon välillä.
Tuskin kukaan valtuustosalissa vastusti asuntorakentamista. Päinvastoin. Lukemattomissa puheenvuoroissa korostettiin, että 2000 asukkaalle löytyy Vuosaaresta paljon esitettyä parempi paikka. Meri-Rastilaa on mahdollista kehittää keinoilla, jotka tuovat alueelle lisää asuntoja ja säästävät arvokkaan metsän. Luontoa ja asumista ei tarvitse asettaa vastakkain. Tämä on osoitettu mm. OURCity-vaihtoehtokaavan avulla.
Kyse oli pikemminkin taistelusta luonnon, asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksien ja perinteisen viranhaltijavetoisen kaupunkisuunnittelun välillä. Tällä kertaa asukkaiden näkemyksiä tai luontoarvoja ei otettu tarvittavan laajasti huomioon. Perinteinen metsään menevä kaupunkisuunnittelu voitti, luonto ja asukkaat vikisivät.
Vaikka kaupunginvaltuusto onkin strategiaohjelmassaan asettanut tavoitteeksi kaavoituksen 5500 uudelle aunnolle vuosittain, on kaupungin arvoiksi määritelty myös mm. ekologisuus ja asukaslähtöisyys. Kaupungin visioksi on taas määritelty mm. seuraavaa: ”Metropolialuetta kehitetään yhtenäisesti toimivana alueena, jossa on luonnonläheinen ympäristö ja hyvä asua, oppia, työskennellä sekä yrittää.” Eettisten periaatteiden mukaan ”Kaupunki pyrkii, yhdessä kuntalaisten kanssa, rakentamaan vakaan ja turvallisen ympäristön, kunnioittamaan kuntalaisten ja henkilöstönsä laillisia oikeuksia sekä tukemaan heidän hyvinvointiaan ja viihtyvyyttään.” Edelleen ”Päätöksenteossa huomioidaan […] ympäristövaikutukset.” Jokainen voi tältä pohjalta itse arvioida, miten hyvin Meri-Rastilan päätöksessä strategiaohjelmaan kirjattu yhteinen tahtotila lopulta toteutui.
Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari totesi osuvasti Helsingin Vihreiden tiedotteessa:
”Jos jokin asia viime viikkoina on tullut selväksi, se on, että helsinkiläiset rakastavat metsiään. On asukasdemokratian ja kansanliikkeen pilkkaamista, jos puolustetun rantametsän tuhoamisen jälkeen aletaan valmistelemaan asukkaiden ehdottamaa täydennysrakentamista. Jos me haluamme kaupunkilaisten tuen Helsingin rakentamiseen, meidän on otettava heidän näkemyksensä ja arvostuksensa tosissaan”, sanoo valtuustoryhmän puheenjohtaja Emma Kari.
Asukkaat ovat olleet asiassa ennennäkemättömän aktiivisia. Tämä on hieno asia! Olen itse saanut asiasta noin sata sähköpostiviestiä vaikka varmasti monille on ollut selvää, että olen, koko Vihreän valtuustoryhmän tavoin, Meri-Rastilan metsään rakentamista vastaan.
Sähköpostipalautteen lisäksi ihmiset ovat toimineet myös monella muulla tavalla. Aivan kuten demokratiaan hyvin sopii. Lähes sata ihmistä osoitti mieltään maanantaina 9.12.2013 kaupunkimetsien puolesta. Mielenosoittajat olivat paikalla myös kaupungintalon edustalla keskiviikkona 11.12.2013 ennen valtuuston kokousta. Juuri ennen kaupunginvaltuuston kokousta paikalliset asukkaat ja luontojärjestöjen edustajat kävivät vielä luovuttamassa valtuustoryhmille yli 3000 ihmisen allekirjoittaman adressin Meri-Rastilan, Kivinokan ja Vartiosaaren metsien puolesta. Pientenmetsienystävät julkaisivat koko sivun mainokset useissa sanomalehdissä sekä toteuttivat kaupunkimetsien puolesta radio- ja verkkosivukampanjan. Lisää asukkaiden toiminnasta voi lukea esimerkiksi Pro Meri-Rastilan verkkosivuilta.
Monet valtuutetut kokivat ihmisten yhteydenotot ja kampanjoinnin ahdistavana, jopa painostavana. Itse pidän ihmisten aktiivisuutta ilahduttavana. Tuskin koskaan aiemmin Helsingissä ihmiset ovat toimineet näin aktiivisesti oman alueensa kehittämisen puolesta. Kaikkein vaikuttavinta onkin, että paikalliset asukkaat ovat tehneet oman vaihtoehtoisen kaavan, jossa vastaava määrä asuntoja saadaan toteutettua täydennysrakentamisella ilman tärkeän virkistysmetsän rakentamista.
Valtuuston tyrmäävän päätöksen johdosta monien usko vaikuttamismahdollisuuksiin kärsi ison kolauksen. Toisaalta tiukemman linjan suojelijoille tämä antaa varmasti hyvän syyn toimia entistä tarmokkaammin. Mikäli puskutraktorit joskus Meri-Rastilan metsää lähestyvät, on vastassa todennäköisesti iso joukko paikallisia asukkaita ja luonnonsuojelijoita.
Parhaimmillaan valtuuston päätös voi olla ennennäkemätön piristysruiske kaupunkimetsiä puolustavalle kansalaisliikkeelle.
Alla on vielä äänestystulos ja valtuuston kokouksen yhteydessä käyttämäni puheenvuoro Meri-Rastilan metsän puolesta.
***
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Esitetty rakentaminen kohdistuisi Meri-Rastilan arvokkaimpaan paikkaan, josta noin 400 metrin pituinen muinaisranta jatkuu kauemmas metsään. Meri-Rastilan arvokkaimman paikan tuhoaminen laskisi alueen arvoa.
Tiivis rakentaminen metroaseman läheisyyteen on toki perusteltua. Meri-Rastilassa tämä voidaan toteuttaa arvokasta luontoaluetta uhraamatta täydennysrakentamisella, esimerkiksi OURCityn vaihtoehtokaavan pohjalta.
Miksi Meri-Rastilan metsään ei tulisi rakentaa? Seuraavassa on vielä kolme syytä metsän säilymisen puolesta
1. Kaavaesitys supistaa maakunnallisesti arvokasta luontoaluetta ja heikentää alueen luontoarvoja. Meri-Rastilan metsä kuuluu lajistoltaan ja luontoarvoiltaan Helsingin parhaaseen 10 prosenttiin ja sen suojelua on edistetty monelta eri taholta. Kaavaehdotuksessa viidennes metsäalueesta rakennetaan tai joutuu rakentamisalueiden lähivyöhykkeeseen. Tämä uhkaa vakavasti alueen luontoarvoja.
METSO-selvityksen mukaan kaava-alue on Helsingin mittakaavassa huomattavan laaja ja luonnonsuojelubiologisesti arvokkaista kangas-, kallio-, lehto- ja korpimetsistä koostuva kokonaisuus. Kääpäselvityksessä alueelta havaittiin yhden vuoden aikana peräti 90 kääpälajia, joista 12 on luokiteltu alueellisesti tai valtakunnallisesti uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Vaateliaiden lajien esiintymisen perusteella alue kuuluu Helsingin arvokkaimpiin kääpäalueisiin.
2. Alueen virkistysarvot heikkenevät. Meri-Rastilan kaava-alueen metsä on tärkeä virkistysalue tuhansille asukkaille Vuosaaren alueella. Metron ansiosta Meri-Rastilan on tärkeä kohde ja helposti saavutettavissa myös monille muille kaupunkilaisille. Tutkimustieto luonnon vaikutuksista asukkaiden hyvinvointiin on lisääntynyt. Koulut ja päiväkodit hyödyntävät aluetta jo nyt aktiivisesti. Monimuotoisen luonnon läheisyys tasaa sosioekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja. Lähiluonto pitää yllä asukkaiden terveyttä tavalla, joka torjuu eriarvoistumista. Palautteen perusteella suurin osa paikallisista asukkaista vastustaa arvokkaan metsä-alueen hävittämistä.
3. Asuntotavoite on saavutettavissa uhraamatta luontoaluetta. OURCityn vaihtoehtosuunnitelman mukaisessa rakentamisessa 30 prosentilla uusista asukkaista olisi alle viiden minuutin kävelymatka metroasemalle, kun taas osayleiskaavaehdotuksessa näin olisi vain 13 prosentilla. Esimerkiksi Sitra on selvittänyt osayleiskaavaehdotuksen ja OURCityn suunnitelman taloudellisia ja ympäristövaikutuksia. Sitran mukaan:
“vaihtoehtona esitetty asukaslähtöinen suunnitteluratkaisu voi olla kokonaistaloudellisesti jopa edullisempi, kun otetaan huomioon kunnallistekniikan ja katujen investointi- ja ylläpitokustannukset, asukkaisiin kohdistuvat vaikutukset ja suorat ympäristövaikutukset.”
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut
Olen käynyt useasti tutustumassa alueeseen, keskustellut niin asukkaiden kuin luontoasiantuntijoidenkin kanssa.
Meri-Rastilaa on mahdollista kehittää keinoilla, jotka tuovat alueelle lisää asuntoja ja säästävät arvokkaan metsän. Luontoa ja asumista ei tarvitse asettaa vastakkain. Tämä on osoitettu vaihtoehtokaavan avulla.
Kiitos!
***
Vaikka asia minua harmittaakin, on tässä samalla tarjoutunut mielenkiintoinen mahdollisuus kurkistaa kunnallispolitiikan kulissien taakse. Melko tunkkaiselta ja likaiselta näyttää.
Kiitokset sinulle ja muillekin tukijoille. Kiitokset myös, että omalta osaltasi olet mm. tämän blogin kautta pyrkinyt vaikuttamaan politiikan avoimuuteen.
Huono päätös!
Mutta, kun tehdyn päätöksen vastustuksen jatkamista nyt rummutetaan(?) olisi varmaankin samalla syytä pohtia myös isompaa kuvaa: miten tällaiset asiat ideaalisti pitäisi hoitaa, toisin sanoen missä pitäisi päättää (tämän tason) kaavoituksesta. Sanot, että ”valtuuston tyrmäävän päätöksen johdosta monien usko vaikuttamismahdollisuuksiin kärsi ison kolauksen.” Oletko kuitenkin sitä mieltä, että kaavoitusprosessia pitää hoitaa nykyiseen tapaan (=kunnan tai laajemman) kokonaisuuden tasolla, ja periaatteessa paikallisten asukkaiden (=ne joiden lähiympäristöön asia eniten vaikuttaa) mielipiteen vastaisia päätöksiä pitää voida tehdä?
Vai oletko sitä mieltä, että tämä pitäisi muodollisestikin järjestää toisin, esim. siten että paikallisilla asukkailla olisi veto-oikeus tällaisissa asioissa? Toki voidaan ajatella että heillä pitäisi olla asiassa jollain tavalla enemmän sanottavaa kuin muilla kunnan asukkailla, mutta eipä tätä ole helppoa järjestää muuten kuin jonkinlaisella sinänsä epämääräisellä kuulemisella, joka nytkin on kai jotenkin järjestetty(?) Tällainen voidaan käytännössä jättää huomiotta helposti jos valmistelevan viraston poliittinen ohjaus näin haluaa.
Vai onko vain niin, että koska lopputulos on oman kannan vastainen niin kuuleminen on järjestetty huonosti – jos olisi ”oikeasti” kuultu ja osallistettu, tuloksen olisi pitänyt olla eri, jolloin päästäänkin tuohon alkuperäiseen kysymykseen – pitääkö paikallisilla asukkailla olla veto-oikeus?
Sinänsä tuntuu että paremmalla valmistelulla konflikti olisi voitu välttää, mutta nämä periaatekysymyksetkin on oleellisia.
Toinen kysymys, miten virkamiesten pitää toimia kun on poliittisesti päätetty? Päätöksen mukaan?
Tässä nimenomaisessa tapauksessa vastustus oli varmaan laajempaa kuin paikallista (yleisempi kaupunkimetsänäkökulma), mutta sinänsä päätöksenteko näyttää ihan normaalilta – se jolla valta on, eli valtuusto päätti toimivaltaansa kuuluvasta asiasta.
Hienoa työtä Yliseltä ja kumppaneilta, ja jatkoa varmasti seuraa. Minusta oli vähintäänkin epäkohteliasta lehdistöltä kampittaa jatkuvasti ja antaa kuvaa nimbyilystä, kun olisi myös lehdistölle ollut kerrankin yimbyä ihmeteltäväksi. Vai voikohan ne vain tehdä töitään noin huonosti, että tuo ei ollut edes tietoista. Ruotsinkielinen media oli jälleen kerran asiallisempi ja otti paremmin asiasta selvää. Julkaisivat sentään myös puolustajien puheenvuoroja paremmin viimeisinä päivinä, vaikka itse asian uutisointi oli täysin ala-arvoisella tasolla.
Penttilän toiminta ei ainakaan pisteitä saa, kun pilkkasi vielä kerran vaihtoehtokaavaa, vaikka hyvin tietää, ettei sen tarkoitus ollut olla mikään rakentamiskelpoinen siltä seisomalta, vaan viestiä asukkaiden tahdosta ja siitä, että oli olemassa hyväksyntä tiivistämiselle takapihalle, jonka virkamiehet saisivat itse toteuttaa. Minä ainakin loukkaannun koko edustuksellisen ja muunkinlaisen demokratian puolesta, kun valtaa käytetään tuolla tavoin vaikuttaakseen poliittiseen päätökseen, vaikka virkamiesten pitäisi vain toteuttaa ja poliitikkojen kuunnella kansalaisia, ei virkamiehiä. Aika kalliiksi tulisi, jos pitäisi tehdä valmis kaava. Kokosi demariryhmän myös taakseen, ja muun autopuolueen, luomalla kuvaa, että muut vastustavat rakentamista ylipäätään ja nyt on saatava asuntoja, vaikka asuntojen määrä oli vähäinen suhteessa menetettyyn luontoarvoon, vaikka sitten yritetään puheissa rantakaistaleella korvata koko metsän arvoa. Tässä haisee nyt sekin, että Vartiosaaren kautta tuodaan ratikka Vuosaareen, ja silloin rakennetaan myös koko tämä alue lopullisesti. Myös segregaatio-argumentti oli outo, kun eihän tämä kaava vaikuta nykyiseen asuinalueeseen oikein mitenkään, vaan vie siltä turhaan sen parhaita puolia. Vähän sellaista paimentavan tuntuista otetta muutenkin. Toki on vaikeaa kohdistaa kritiikkiä kaupunkirakennetta kohtaan niin, ettei asukkaat ymmärtäisi väärin ja ottaisi omaan nokkaan, vaikka yrittäisi vain kritisoida sitä joka piirtää kaavoja.
Muutenkin ikävää seurattavaa tuollainen ohipuhuminen ja se, että väärässä olijat eivät edes olleet tutustuneet asiaan. Joku oli mielestään päättämässä taloista ilman katuja ja parkkipaikkoja, useimmat eivät loksauttaneet korviaan sille, että Helsingistä nakertuu viimeisiä kokonaisia luontoalueita Keskuspuiston ulkopuolella, mitä sitten nakertuukaan seuraavina vuosina tätä menoa, ja muutenkin näyttää siltä, että ryhmäkuri ja usko virkamiesten totuuteen voittaa aina, jos ei ei-autopuolue pärjää paremmin vaaleissa. Muutenkin outoa sakkia, kun joku ihmetteli miksi Lauttasaaressa ei ole enää useita kauppoja, vaikka itse on ollut hyväksymässä sinne pari suurkauppaa, joiden kanssa on turha kilpailla ja ovat pakottaneet muut lopettamaan. Käyttihän joku myös Seurasaarta joskus esimerkkinä siitä, kuinka vettä pitää lotrata jotta vesi pysyy hyvänä putkissa – aivan, mutta Seurasaaren vedenkäyttö on niin poikkeavaa muista, että ei se nyt ihan yleisohjeeksi kelpaa ja syötettäväksi yleisölle, jos ei pidä sitten yleisöä tyhmänä.
Varmasti tämä on omiaan innostamaan politiikan tekoon ihmisiä, mutta itse ainakin poltin jo päreeni siihen, että Soininvaara meni jo viestimään, että Vartiosaari ei ole mikään poikkeuksellinen tai säästämisen arvoinen, vaikka puolueen paikallisjohto on muun puolesta kamppaillut. On ikävää, että yksityisten ja järjestöjen työ menee hukkaan siinä, että ylhäällä puoluepolitiikassa ei ole kaikilla valmiutta kamppailla ja nostaa asioita koko kaupungin puheisiin. Siellähän ne päätökset kuitenkin tehdään ja sinne jokainen haluaa viestiä, oli sitten keikkumassa köysissä öljynporauslautalla tai sitten vaikka puolustamassa eri tavoin metsiään. Ei ollut häneltä ensimmäinen kerta, kun lennättää kurat kansalaisaktiivien silmille, olihan Pyhäjoenkin aluepoliittisen ydinvoimalan vastustaminenkin kuulemma tanssia haudoilla Japanissa, ei tainnut kyllä puolueen menestymistäkään auttaa. Tällainen toiminta, jossa oma etu nostetaan poliittisten tavoitteiden edelle ja annetaan toisista väärää kuvaa tai vedetään matto jalkojen alta, johon Haaviston harrastama Greenpeacen halveksunta myös kuuluu, estää kyllä aika tehokkaasti sen, että vihreistä tulisi enää mikään muutosliike, kun mielenosoituksetkin koetaan halveksuttavina. Ihmettelen tätä halua nyt ajaa sitten nuorempikin väki kauemmaksi vihreistä, kun saivat jo sen vanhemman väen lähtemään, joka muuten olikin varmaan hyvä asia, mutta olivat sentään vakavasti huolissaan ympäristöstä ja ilmastosta, vaikka ihmisarvoasiat olisivat sitten olleetkin osalla pielessä. Itse en usko siihen, että vain seminaarein, iltaa istumalla ja nostamalla politiikka politiikkaan vain juuri ennen vaaleja mikään muuttuu, mutta näköjään politiikkaan pitkään juurtuneille nykytila kelpaa, vaikka tosiasiassa olisi kiire ja kaikki kaatuukin päälle. Pakko vain uskoa, että jos on mittarissa tarpeeksi ja elämä vaurasta ja vakaata, niin ilmaston ja ympäristön tilannetta katsotaan ihan eri silmin kuin mitä nuorempi polvi tekee, muuta selitystä tälle tilanteelle en ole keksinyt. Toivottavasti näiden toiminta sataa sitten kuitenkin nuorempien vihreiden laariin ja muutosvoimaa tulisi myös päättäjien paikoille enemmän.
Hivenen pelottaa nämä viestit siitä, että uudessa kaavavisiossa olisi jo annettu ohjeet kaavoittaa pitkin uusia luontoalueita. En edes uskalla enää edes katsoa, kun luulin tiivistämisen olleen lähtökohta, mutta ainakin vihreille tulisi sitten kunnallisvaaleihin teema siitä, että äänestäkää meitä, niin voimme kaataa sen minkä jo jonkun mielestä hyväksyimme. Olen itse mennyt näköjään uskottelemaan itselleni tiivistämisen olevan jotain muuta, kuin mitä se nyt sitten poliitikkojen ja virkamiesten enemmistön mielestä on. Itse ainakin koen elämänlaatuni vähenevän reilusti, jos tästä lähtee liikkeelle suunnaton vyöry näitä metsään tehtyjä mukamas tiivistyksiä, jotka luultavasti tukeutuvat puheista huolimatta autoiluun. Aika moni muukin näyttää olevan sitä mieltä, ja Kivinokasta tullee ainakin jonkinlainen suurempi kahakka, jos senkin laittavat jyrättäväksi.
Itse pidän kaupungin reilua kasvua vain niin todennäköisenä nykyisessä tilanteessa, että minusta luontoliittojen ei pitäisi tapella vihreiden kanssa siitä miksi kaupunki kasvaa, vaan ihmetellä yhdessäkin sitä, että miten kasvu ohjattaisiin niin, että mahdollisimman paljon luontoa säästyisi pääkaupunkiseudulla, ei vain Helsingissä, ja syntyisi mahdollisimman vähän uusia autoiluun perustuvia alueita. Kaikki kasvua taittavat toimet ovat tietysti hyväksi, mutta suuntaus kaupunkiin lienee jatkossakin vahva. Ylipäätään se, että onko vapaa-ajan käyttö muuttumassa, miten työpaikat sijoittuvat ja minkälainen kaavoitus lisää auton omistamista, olisivat kaikki hyvä selvittää, ennen kuin vetää johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.