Valtuustoaloite alakoulujen polkupyöräilykieltojen kumoamiseksi ja koulun lähialueiden liikenneturvallisuuden parantamiseksi

Lasten turvallinen koulumatkaTämän kevään viimeisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa (19.6.2013) Helsingin Vihreä valtuustoryhmä jätti valtuustoaloitteen alakoulujen polkupyöräilykieltojen kumoamiseksi ja koulun lähialueiden liikenneturvallisuuden parantamiseksi.

Koulu ei voi omilla säännöillään puuttua siihen, millä kulkupelillä oppilas tulee kouluun.

Kannustan itse kaikkia halukkaita kulkemaan koulumatkansa koulun ohjeistuksista riippumatta pyörällä, mikäli niin haluaa ja kokee, että lapsi on siihen valmis!

Ohessa aloite kokonaisuudessaan.

Viime aikoina julkisuudessakin on käsitelty lukuisten helsinkiläisalakoulujen asettamia kieltoja oppilaiden koulumatkapyöräilylle. Koulut ovat perustelleet kieltoja muun muassa liikenneturvallisuuteen ja polkupyörien säilytykseen liittyvillä ongelmilla.

Liikenne- ja viestintäministeriön kevyen liikenteen edistämisohjelman mukaan erityisesti koulumatkoilla olisi tarvetta jalankulun ja pyöräilyn lisäämiselle ja näiden matkojen turvallisuutta pitäisi systemaattisesti lisätä. Pyöräilykielto lisää alakoulun lähialueiden autoliikennettä ja siten tekee kouluun saapuvien oppilaiden koulumatkasta vaarallisempaa.

Koulumatkapyöräilyn kieltäminen kouluissa on haitallista muun muassa seuraavista syistä:

– Passiivinen ja liikkumaton elämäntapa ja sen mukanaan tuomat ongelmat kuten ylipaino on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista. Sen sijaan, että polkupyöräilykiellon tapaisilla toimilla estetään ja hankaloitetaan arkiliikuntaa, sitä pitäisi aktiivisesti tukea ja siihen kannustaa. UKK-instituutin palvelu- ja kehityspäällikkö Anne-Mari Jussilan mukaan “kasvatuksellisesti tilanne on hassu, että ensin kielletään muutama vuosi pyöräilemästä kouluun, ja sitten patistetaan pyörän selkään. Tällainen käyttäytymismuutos ei ole välttämättä helppo”.

– Oppilaiden koulumatkat samaankin alakouluun voivat olla hyvin erilaisia: toisilla oppilailla kouluun tuleminen vaatii useiden vilkkaasti liikennöityjen katujen ylittämistä, kun taas toisilla kouluun pääsee suoraan turvallisesti kevyen liikenteen reittejä pitkin. Pyöräilykielto ei ota tätä todellisuutta huomioon ja estää myös niiden oppilaiden koulumatkapyöräilyn, joille se olisi kehitys- ja ikätaso huomioonottaen turvallista.

– Kaikkia oppilaita koskeva pyöräilykielto tekee myös turvallisen, aikuisen seurassa tapahtuvan koulutiehen tutustumisen pyöräillen mahdottomaksi. Koululainen ei voi opetella pyörällä liikenteessä liikkumista tekemällä koulumatkan yhdessä vanhemman tai laajemman naapuruston yhteisen “pyöräilevän koulubussin” kanssa. Samalla myös vanhempien mahdollisuus työmatkapyöräilyyn vaikeutuu.

– Alakoululaiset kehittyvät eri tahdissa. Koululaisten vanhemmat ovat parhaita asiantuntijoita sekä lapsen koulumatkan riskeistä, että lapsensa kypsyydestä liikkua liikenteessä polkupyörällä. Viranomaisten asettamien kieltojen sijaan vastuuta lapsen koulumatkasta pitää antaa lapsen vanhemmille.

– Sellaisten kieltojen asettamista, joiden valvominen ei ole mahdollista, tulisi yleisesti välttää. Aamulehden verkkosivujen mukaan (Puheenaihe: Koulujen pyöräohjeita osataan kiertää, 17.5. 2013) Tampereella vastaavat kiellot ovat johtaneet myös siihen, että oppilaat jättävät pyöränsä korttelin päähän koulusta ja kävelevät loppumatkan, näin kiertäen koulun asettamaa kieltoa. Lisäksi on epäselvää, miltä osin koulujen määräykset koulumatkapyöräilystä perustuvat lainsäädäntöön.

– Peruskoulun opetussuunnitelman perusteiden Turvallisuus ja liikenne -aihekokonaisuuden keskeisiä sisältöjä ovat liikennesäännöt, muut huomioiva liikennekäyttäytyminen ja liikenneympäristön turvallisuus sekä lähiympäristön vaaranpaikkojen kartoittaminen ja turvallisuuden parantaminen. Opetussuunnitelman perusteissa määritellään tavoitteeksi, että oppilas oppii toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti liikenteessä. Parhaiten nämä sisällöt opitaan ja tavoitteet saavutetaan nivomalla liikennekasvatus kunkin oppilaan omaan koulumatkaan.

Kieltojen sijaan tulisi panostaa koulun lähialueiden liikenneturvallisuuteen ja oppilaiden liikennekasvatukseen. Koulujen olisi syytä kartoittaa lähialueen liikenneturvallisuudessa olevat puutteet ja ryhtyä yhdessä rakennusviraston kanssa toimiin niiden korjaamiseksi. Lisäksi koulut voivat esimerkiksi suositella, että ainakin nuorimmat koululaiset eivät pyöräilisi koulumatkaa yksin vaan yhdessä esimerkiksi vanhemman kanssa. Kouluihin tulisi hankkia myös asianmukaiset pyörätelineet ja -katokset.

Näiden seikkojen vuoksi esitämme, että kaupunginhallitus velvoittaa opetusvirastoa, koulujen rehtoreita ja johtokuntia yhdessä rakennusviraston kanssa löytämään koulumatkapyöräilykiellon sijaan keinoja koulujen lähialueiden pyöräilyn ja kävelyn turvallisuuden parantamiseksi.

Lisäksi esitämme, että opetusvirasto laatii kouluille yhtenäiset ohjeet ja suositukset koulumatkapyöräilylle ja kehottaa kouluja sisällyttämään ensimmäisen kouluvuoden opetussuunnitelmiin sellaista käytännönläheistä liikennekasvatusta, että oppilaat saavat valmiudet kulkea koulumatkansa turvallisesti myös pyörällä.

Helsingin vihreä valtuustoryhmä 19.6.2013

Lähdin Raide-Jokerin perään Itäkeskuksesta fillarilla. Oulunkylässä oltiin samaan aikaan.
Saariston Rengastie päivässä. Lähtö Uudestakaupungista klo 8.00 aamulla. Pyöräily Taivasalon ja Kustavin kautta Heponiemeen ja siitä lossiin. 

Samalla matkalla oli myös tuttuja! Olipa kiva jakaa osa matkaa ja pisimmät lossimatkat muiden kanssa. Lossia odotellessa ehti myös syödä ja käydä uimassa. Nauvossa vasta klo 17 aikoihin. Sieltä matka jatkui Turun kautta takaisin Uuteenkaupunkiin. 

Lopuksi 50 kilsaa viilenevässä kesäillassa. Auringonlasku ja tasaista meditatiivista polkemista. Ei juurikaan muuta liikennettä. Kuulokkeissa hyvää musiikkia. Lähellä täydellistä. Viimeinen 5 km hiekkatietä metsän syleilyssä.

Liikkeelle klo 8.00 aamulla. Mökillä takaisin klo 23.00. Ajoaika 8 h 41 min. Kilsoja 211,1 ja keskinopeus 24,3 km/h. 

Reitti: Uusikaupunki-Taivassalo-Kustavi-Heponiemi-Iniö-Mossala-Houtskari-Korppoo-Nauvo-Parainen-Kaarina-Turku-Vehmaa-Uusikaupunki.
Se on siinä! Tänään juoksulenkin yhteydessä havainnot harmaapäätikasta, metsäkirvisestä ja ruisrääkästä. 

Nyt olisi pinnoja 100/100!
Kuinka monta viikkoa sinulla on elämää ehkä vielä jäljellä ja oletko tekemässä niitä asioita, joita oikeasti haluat ja pidät arvokkaina?

Pitäisikö minun tehdä enemmän?

Outi Isotalus (Kirkko ja kaupunki) kävi haastattelemassa  101 onnen päivää -kirjani teemoista, mutta keskustelu laajeni kaikkeen muuhunkin.

Keskustelimme ajan rajallisuudesta, ympäristöstä ja ihmisen paikasta osana luonnon monimuotoisuutta, merkityksellisestä elämästä, kuolemasta, arjesta ja siitä, miksi yritän käyttää aikani niin kuin käytän.

”Itse koen, että kaikki se, mitä olen saanut elämältä, on harvoin omaa ansiota. Ajattelen, että se on hyvää tuuria, yhteiskunnallisten rakenteiden tukemaa ja toisten ihmisten tarjoamaa apua. Kukaan ei selviä täällä yksin.”

Linkki koko juttuun biossa.
Se olisi taas siinä! Omatoiminen Triathlonin täysmatka eli Ironman tehty ja kesäloma voi alkaa. 

Voiko triathlonia harrastaa ilman, että osallistuu tapahtumiin tai kilpailuihin? Kyllä voi. Olen tehnyt nyt täyden matkan triathlonin omatoimisesti kolme kertaa kotoa käsin. 

Miltä homma tuntui tällä kerralla? 

Uinti kulki yllättävän hyvin, pyöräily oli todella tahmeaa ja juoksu vaikeaa. Kilometrit olivat pitkiä ja vaikeita. Pyöräilyn yhteydessä olin alkumatkasta niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Oli pakko käydä pyöräilyn yhteydessä nukkumassa vartin päikkärit. Tämän myötä olo koheni hiukan pyöräilyn loppua kohti. 

Tarkemmat ajat:
-Uinti: 3800 m, 1h 21 min 10 s (2:07/100m), keskisyke 126
-Pyöräily: 180,4 km, 7h 35 min 36 s (23,76 km/h), keskisyke 110
-Juoksu: 42,22 km, 4h 50 min 31 s (6:53/km), keskisyke 117

Yhteensä 13 h 47 min 17 s (nettoaika ilman vaihtoja ja taukoja). Aika heikkeni vuoden takaisesta peräti 20 minuuttia vaikka harjoittelin omasta mielestäni ihan hyvin. Viime vuonna liikuntaa kertyi keskimäärin noin 16,5 tuntia viikossa (tässä on mukana arkipyöräily) ja tänä vuonna toistaiseksi noin 16 tuntia viikossa. Edelliseen vuoteen verrattuna uinnin aika parani noin 1 minuutilla, pyöräilyn aika heikkeni noin 13 minuutilla ja juoksu heikkeni noin 8 minuutilla.

Syke jäi selvästi aiempia suorituksia alemmaksi, joten tuntui, että ei vain jaksanut tai huvittanut puristaa tarpeeksi. Oma aerobinen kynnys on 133 ja anakynnys 155 eli koko homma hoitui reilusti peruskuntoalueella ja jopa sen alarajoilla. Raskaalta tuntuvaan suoritukseen vaikutti varmasti se, että onnistuin edellisenä yönä nukkumaan vain reilu 5 tuntia ja sitä edellisenä yönä noin 4 tuntia. Tämän myötä suorituspäivän aamuna oli jo valmiiksi todella väsynyt olo, josta kertoi myös urheilukellon (Garmin) Body Battery lukema, joka oli vain 64/100. Kiinnostavana yksityiskohtana todettakoon, että kun lähdin juoksemaan maratonia, oli Body Batterystä jäljellä enää 5/100, mutta juoksun jälkeen se ei enää tuosta laskenut. 

Ouran mukaan kulutus oli 12 694 kcal, joista ”aktiivisia” kaloreita oli 10 398 kcal. 

Nyt on hyv
Tänään inspiroiva vierailu Planetaarisessa puutarhassa!

”Hankkeessa toimitaan nuorilähtöisesti ja ylisukupolvisesti planetaarisessa puutarhassa, jossa kasvatetaan ruokakasveja sekä opetellaan yhteisöllisesti kestävää elämäntapaa monilajisuutta kunnioittaen ja kultivoiden.”

Tuolla on siirrytty utopiasta upeasti prakmatopiaan eli siihen miten kestävän elämän unelmista tehdään konkretiaa. 

Kiitos @sofialaine_youthresearch @planetaarinen_puutarha ja @nuorisotutkimus
Oli kyllä tänään mainiot bileet. Musiikista vastasi linnut, visuaalisista ilmeestä auringonlasku, kuumasta menosta sauna ja viilennyksestä meri. Miten siellä?
Miten vastuullisuudesta puhutaan ja onko sillä väliä?

Se, miten puhumme kestävyydestä, ei ole vain viestintää. Se on myös tapa määritellä, mikä on normaalia.

Erilaisissa sanonnoissa kyse on tietysti pienistä nyansseista ja monien mielestä täysin merkityksettömistä asioista. Samaan aikaan on kuitenkin kuvaavaa, että myös kestävyyskysymyksiin keskittyvät fiksut ja tietoiset ihmiset eivät ole immuuneja sille, että jossain syvällä sisimmässämme tai ainakin kielessä pidämme edelleen normaalina sitä, että ihmiset ajavat fossiiliautolla, sudet ovat ihmiselle vaarallisia, öljyllä rikastutaan, naisen arvon määrittää hänen naimattomuutensa tai kasvispohjainen ruoka on jotain marginaalista vaihtoehtoa.

En usko, että maailma muuttuu kestävämmäksi pelkällä puheella, mutta yksi mittari sille, miten kestävässä kulttuurissa elämme, on se, mitä asioita pidämme normaalina ja millä metaforilla haluamme omaa tärkeää viestiämme alleviivata.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkia muita hyviä tai vähemmän onnistuneita esimerkkejä vastuullisuus- ja kestävyyskeskustelussa esiintyy.

Kirjoitin tästä Substackiin. Linkki biossa.
Ylikulutus on aikamme virtahepo olohuoneessa. Me kaikki näemme sen, mutta harva uskaltaa kysyä ääneen: voimmeko todella ratkaista kestävyyskriisin puuttumatta itse kulutuksen määrään?

Usein keskustelu väistetään tarjoamalla ratkaisuksi teknologiaa tai siirtymää palvelutalouteen eli ekotehostamista tai niin sanottua ”aineetonta kulutusta”. Mutta tässä piilee vaarallinen ajatusharha. Todellisuudessa täysin aineetonta kulutusta ei ole olemassa. Jokainen digitaalinen palvelu, jokainen metsämeditaatioon hankittu varuste ja jokainen bitti vaatii fyysistä tilaa, materiaalia ja ennen kaikkea energiaa.

Otetaan esimerkiksi energiankulutus. Teollistumisesta lähtien energiankäyttömme on kasvanut noin 2 prosentin vuosivauhdilla. Se kuulostaa maltilliselta, mutta eksponentiaalinen kasvu on petollista.

Jos jatkamme samalla uralla, kulutamme noin 450 vuoden kuluttua enemmän energiaa kuin mitä koko maapallo vastaanottaa auringosta. Tässä vaiheessa emme törmää vain raaka-aineiden loppumiseen, vaan termodynamiikan seinään.

Yksilön eliniän näkökulmasta 450 vuotta voi tuntua ylettömän pitkältä ajalta ja energiankulutuksen kasvu triviaalilta kysymykseltä. Tässä piilee kuitenkin polkuriippuvuuden vaara. Jos rakennamme koko sivilisaatiomme perustukset fysiikan vastaiselle oletukselle, emme pysty kohta enää muuttamaan suuntaa.

Ihmislaji on tallustellut tällä planeetalla vasta noin 300 000 vuotta. Olemme planeetan historiassa tuore tulokas. Vertailun vuoksi:

- Lehtimuurahaiset ovat harjoittaneet menestyksekästä maanviljelyä noin 50 miljoonaa vuotta.
- Dinosaurukset hallitsivat maapalloa 180 miljoonaa vuotta.
- Karhukaiset ovat selvinneet viidestä joukkosukupuutosta 530 miljoonan vuoden ajan.

Nämä lajit ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kestävyys ei löydy eksponentiaalisesta kasvusta, vaan sopeutumisesta ja tasapainosta. Olemmeko me todella ”viisain” laji, jos olemme ajamassa päin seinää jo muutaman tuhannen vuoden jälkeen, kun muut ovat pärjänneet kymmeniä tai satoja miljoonia vuosia?

Fysiikan lakien edessä mielipiteillä ei ole merkitystä. Rajallisella planeetalla loputon kasvu on sula mahdottomuus. Meidän on uskallettava sanoa se ääneen. Vähemmän on yksinkertaisesti vähemmän.
Seuraa minua Instagramissa