Ekoisi: Yhteenveto

Olen kirjoittanut Ekoisi-blogia kesästä 2011 lähtien. Takana on tasan 100 kirjoitusta. Tämä on siis 101. teksti.

Samalla tämä on viimeinen kirjoitus Ekoisi-blogikirjoitussarjan alla.

Ekovanhemmuudesta jatkan toki kirjoittelua omassa blogissani ja joskus tulevaisuudessa kirjoitan aiheesta ehkä kirjan.

Mitä sitten olen oppinut viimeisen puolentoista vuoden aikana? Seuraavassa on tiivistetysti joitakin havaintoja.

Ekovanhemmuus on helppoa. Vauva tai pieni lapsi ei tarvitse juuri mitään materiaalisessa mielessä. Emme ole tarvinneet asuntoomme lisäneliöitä, liikumme edelleen polkupyörällä tai julkisilla, ja lapsi syö samaa terveellistä vegaaniruokaa kuin vanhempansakin. Kestovaippailu ja vaipattomuus onnistuvat varsin kätevästi (tai no vaipattomuus ehkä niin ja näin), ja leluja tai mahdollisia muita tavaroita tarvitaan tässä vaiheessa minimaalinen määrä.

Kaikesta huolimatta vanhemmuudesta kirjoittaminen on haastava laji. Aika monet kun tuntuvat ottavan asiat aika henkilökohtaisesti. Palaute oli varsinkin alussa kipakkaa ja välillä meinasin jo lopettaa koko kirjoittamisen. Pyydän anteeksi niitä, joiden mieltä olen syystä tai toisesta pahoittanut. Tarkoitus on ollut vain jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia sekä inspiroida muita ekologisen vanhemmuuden pitkällä taipaleella.

Ennen lapsen syntymää asetin itselleni lapsen kasvatusta varten seitsemän periaatetta. Näitä olivat (1) enemmän aikaa – vähemmän roinaa, (2) vegaanisuus, (3) sukupuolisensitiivisyys, (4) vaipattomuus ja tutittomuus, (5) uskonnon vapaus, (6) vierailut epämukavuusalueella ja (7) joustavuus.

Näistä neljä ensimmäistä ovat onnistuneet aika hyvin. Tosin vessahätäviestinnässä ja vaipattomuudessa olisi vielä tekemistä. Tämän lisäksi joustavuutta ja vierailuja epämukavuusalueella on ollut ihan tarpeeksi ilman eri yritystä. Uskonnon vapaus taas ei ole vielä tullut ajankohtaiseksi, kun lapsi ei ole ollut päivähoidossa tai mennyt kouluun.

Yhdeksän kuukauden kokemuksella tiivistin nuo kasvatusperiaatteeni seuraaviksi:
– Ekovanhemmuus
Kiintymysvanhemmuus
Sukupuolisensitiivisyys

Yllä oleva lista on mielestäni edelleen hyvä lähtökohta vanhemmuuden ja kasvatuksen tiellä. Tältä pohjalta yritän siis itse jatkaa.

Kiitos lukijoille! Jatkossa omaa arkeani ja ajatuksiani voi seurata blogistani osoitteessa www.leostranius.fi ja Ekoisi-kirjoitukset löytyvät tietysti edelleen täältä. Taannoin kirjoittamani vauvavuoden yhteenveto on luettavissa täällä: Vauvavuosi on nyt ohi: Viisi havaintoa vanhemmuudesta.

Helsingin kaupunginvaltuutettuna aion myös edistää aktiivisesti sitä, että ekologinen vanhemmuus olisi jatkossa entistä helpompaa kaikille kaupunkilaisille. Tämän suhteen minuun saa mielihyvin olla yhteydessä.

Ja tietysti olisi hauska kuulla, mikä Ekoisi-kirjoitus tai ajatus jäi itsellesi mieleen. Mikä oli kaikkein paras ja mikä surkein teksti?

2 kommenttia artikkeliin ”Ekoisi: Yhteenveto”

  1. Harmi, että lopetat, tästähän se vanhemmuus vasta tosissaan alkaa. Kun lapsi on vielä tuollainen pieni ja kotihoidossa, niin kaikki on vielä hyvin helppoa.

    • Oikeassa olet Riitta! Aikansa kuitenkin kutakin. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että olen jo ehtinyt kirjoittaa kaiken olennaisen. Toki ekovanhemmuuteen liittyvistä teemoista kirjoittelen varmasti jatkossakin blogiini. Täytyy kuitenkin aina luopua jostain vanhasta, niin voi ottaa välillä uutta tilalle 🙂

Kommentointi on suljettu.

Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!
Perjantaina 3,2 km uintia ja 32 km pyöräilyä
Lauantaina 95 km pyöräilyä
Sunnuntaina 21,15 km juoksua ja 24 km pyöräilyä
Joka aamu 15 min venyttelyt ja lihaskuntotreeni

Siinä sivussa dronella lennättämisen harjoittelua.