Oheinen lyhyt artikkelini julkaistiin kansanedustaja Tuula Peltosen toimittamassa kirjassa Paistaa se aurinko risukasaankin – vai paistaako? Keskustelua yhdenvertaisuudesta ja eriarvoisuudesta.
Yhdenvertaisuutta myös luontoa ja eläimiä kohtaan
Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan yleensä sitä, että kaikki ihmiset ovat henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta samanarvoisia. Yhdenvertaisuutta voidaan pitää oikeudenmukaisen yhteiskunnan perusedellytyksenä.
Yhdenvertaisuusajattelu tulisi viedä kuitenkin paljon pidemmälle. Yhdenvertaisuuteen kuuluu välittäminen itseään pienemmistä ja heikommista. Yhdenvertaisuus ja siitä seuraava oikeudenmukaisuus ovat toimintaa, valintoja, itsensä alttiiksi laittamista ja vaaraan asettumista sen puolesta, jota pitää oikeana. Oikeutta tulee vaatia myös muilta. Gandhia mukaillen ihmisen mitta on se, miten hän kohtelee kaikkein huono-osaisinta.
Ihmisen ja luonnon suhde on vaihdellut eri kulttuuripiireissä. Arvoteoreettinen keskustelu ympäristöfilosofiassa ja -etiikassa on vakiintunut arvojen jakamiseen ihmiskeskeisiin ja luontokeskeisiin.
Ihmiskeskeisen antroposentrismin mukaan vain ihmisillä on arvoa ja luonnon moraalinen arvo on siinä, miten se tukee inhimillisiä arvoja tai hyvän toteutumista. Perinteisen filosofian mukaan arvo vaatii arvottajan. Despootin, hyötykäyttäjän, esteettisen kokijan ja humanistin asenteet ovat esimerkkejä antroposentrisestä tarkastelutavasta, jossa vastuu luonnosta perustuu ihmiseen tai ihmisen arvoon.
Luontokeskeisen ei-antroposentrisen (myös eko- tai biosentrinen) arvokäsityksen mukaan tietyllä luonnossa vallitsevalla tilalla tai oliolla on arvo-ominaisuus, joka ei ole riippuvainen ihmisten uskomuksista tai asenteista. Ekosentrisessä lähestymistavassa ihmisen vastuu luonnosta johdetaan arvoista, joiden perusta on luonnossa itsessään ihmisestä riippumatta.
Esimerkiksi eläinten oikeuksien liike laajentaa eettisen huolenpidon omasta lajistamme myös muihin eläimiin ja syväekologia laajentaa tarkastelun eläinyksilöistä koko biosfääriä ja maapalloa koskeviin ominaisuuksiin, kuten lajien monimuotoisuuteen, maan terveyteen ja maiseman kauneuteen.
Arvokeskustelu on vaikeaa. Arvot ja arvottaminen ovat pohjimmiltaan henkilökohtaisia asioita. Yhdenvertaisessa ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa pidetään kuitenkin huolta kaikista. Myös niistä, jotka eivät muuten pysty omasta puolestaan puhumaan tai itseään puolustamaan. Eikä tällä tarkoiteta pelkästään ihmisiä, vaan myös luontoa ja sen eläimiä.
Lasten ja nuorten luonnonharrastus ja ympäristönsuojelujärjestö Luonto-Liiton tavoitteena on yhteiskunta, jossa arvostetaan luonnon moninaisuutta ja sen itseisarvoa. Yhdenvertainen, oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta ja sen toimijat perustavat valintansa luontokeskeiseen arvokäsitykseen.
LEO STRANIUS on hallintotieteiden maisteri ja ympäristöasiantuntija Helsingistä. Hän työskentelee Luonto-Liiton pääsihteerinä.
