Kävin aamupäivällä (14.6.) Sosiaali- ja terveysministeriön Hyvät eväät elämälle -seminaarissa. Kyse oli syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän toimenpideohjelman teemapäivästä.
Paikalla oli myös presidentti Sauli Niinistö. Lisäksi puheenvuoron käyttivät mm. työministeri Lauri Ihalainen, sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko, Opetusministeri Jukka Gustafsson, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ja peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson.
Hienoa, että tärkeitä teemoja käsitellään näin korkealla poliittisella tasolla! Ohessa vielä omat top 3 evääni hyvälle elämälle käsillä olevaa toimenpideohjelmaa silmälläpitäen:
1. Syrjäytyminen: Lisätään suoran demokratian mahdollisuuksia sekä varmistetaan vapaa ja maksuton koulutus kaikille.
2. Köyhyys: Otetaan käyttöön perustulo.
3. Terveysongelmat: Rajoitetaan alkoholin ja tupakan sekä epäterveellisten eläinrasvojen/lihan saatavuutta ja nostetaan niiden hintaa. Lisätään arkiliikunnan mahdollisuuksia esimerkiksi tukemalla työmatkapyöräilyä.
Lisäksi on syytä varmistaa, että nuorilla on tulevaisuudessakin elinkelpoinen planeetta ja puhdas ympäristö.
Tietysti asiat eivät ole näin yksinkertaisia ja yllä oleviin esityksiin liittyy paljon ongelmia. Jostain konkreettisesta olisi kuitenkin hyvä aloittaa. Politiikkaohjelmat ovat tärkeitä, mutta olisi hyvä muistaa, että tässäkin asiassa tekeminen on sanomisen korkein muoto.
Maksuttoman (eli tarkoittanet verotuksen yleiskatteesta kustannetun) koulutuksen ymmärrän, mutta mitä on vapaa koulutus? Tarkoittaako se eri alojen koulutusmäärien kysyntäperustaisuutta yhteiskunnan työvoima- ja osaamistarpeiden arvailuun ja ennakointiin, työvoiman nykyhetken ikärakenteeseen, jnejne. perustuvan koulutuspolitiikan sijaan?
Hei Tuomas! Kiitos kommentista. Vapaalla koulutuksella tarkoitin tuossa lähinnä yliopistonäkökulmasta vapaita opintoaikoja, vapaata sivuaineoikeutta ja sen sellaista, mutta tämä oli tosiaan vähän huonosti ja epätarkasti ilmaistu.
”Vapaita opintoaikoja, vapaata sivuaineoikeutta ja sen sellaista”. Ja tämä kaikki maksetaan veroistako? Minusta hieman haihattelua etenkin jos tuohon sisältyy oikeus opintoetuuksiin. Työssäkäyvän opiskelijan, etenkään kokopäivätyössä olevan aikuisen, ei todellakaan pitäisi saada mahdollisuutta maksattaa osittain valtiolla esim. ylihintaiset junamatkansa… Sivuaineita voi usein opiskella omakustanteisesti avoimessa yliopistossa ja työelämässä oleville on paljon opiskelumahdollisuuksia, jotka maksaa opiskelija itse tai työnantaja.
Syrjäytymisen ehkäisyyn pitää satsata etenkin nuorten kohdalla. Tänäkin keväänä on iso joukko nuoria ilman koulutuspaikkaa ja valmistuneita, jotka eivät löydä työpaikkaa. He ovat syrjäytymisvaarassa, ei yliopisto-oikeuden itselleen aikoinaan saanut. Ja itsehän olen suorittanut korkeakoulututkinnon yliopistossa ennen kuin joku epäilee kateelliseksi 😉
Itsekin sain tilaisuudesta lehdistötiedotteen. Ymmärsin nopeasti, että kun tilaisuudessa käsitellään syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia ja paikalla on ”korkea poliittinen taso”, keskustelu ei johda mihinkään.
Olen kuullut joskus Paavo Arhinmäen suusta järkevän lauseen. Sen sijaan en ole sellaista kuullut Sauli Niinistön, Lauri Ihalaisen, Paula Risikon, Jukka Gustafssonin, Anna-Maja Henrikssonin tai Maria Guzenina-Richardsonin suusta.
Se, että tärkeitä teemoja käsitellään korkealla poliittisella tasolla, merkitsee vain yhtä asiaa: kenelläkään ei ole pienintäkään aikomusta tehdä asioille mitään.
”Korkea poliittinen taso” on järjestäytynyttä rikollisuutta. Näin ollen myös äänestäminen on rikollista toimintaa.
Jouko Kämäräinen
Vastaava päätoimittaja, Elonkehä-lehti
Torikokous – Occupy Helsinki