Viikkopäiväkirja 14 (2.4.-8.4.2012)

Maanantai: Kävin aamulla juoksemassa ja kirjoitin ekoisiblogin kantorepun puolesta. Luonto-Liiton toimistolle pyöräillessäni ajattelin, että kiva kun lumet sulavat jälleen kerran – jo toisen kerran tänä keväänä. Toimistolla haastattelin tulevaa työharjoittelijaa, vedin toimistokokouksen ja työntekijöiden venyttelyn sekä johtoryhmän kokouksen.  Pitkin päivää hoitelin erilaisia hallinto- ja henkilöstöasioita. Illan olin kotona vauvan kanssa. Samalla päätimme ilmoittautua koko perheen voimin Luonto-Liiton perheleireille tulevana kesänä.

Tiistai: Kävin aamulla juoksemassa ja pyöräilin Luonto-Liiton toimistolle. Aamupäivällä tiedotimme seuraavan päivän Anna suden elää! -mielenosoituksesta sekä kokoustimme yhdessä muiden ympäristöjärjestöjohtajien kanssa. Lounaalla pidin vauvaa ja kävin hakemassa VR:ltä junaliput tulevaa Tukholma-Malmö -matkaamme varten. Iltapäivällä kokoonnuimme tulevan kansalaisaloitekampanjan ohjausryhmän kanssa ja haastattelin tulevaa työharjoittelijaa. Päivän päätteeksi osallistuin vielä Voima Kustannus Oy:n ja Into Kustannus Oy:n hallituksen kokouksiin. Illan olin vauvan ja sähköpostien kanssa.

Keskiviikko: Olin aamupäivällä Aaro Harjun valmennuksessa. Keskustelimme toiminnan strategisesta suunnittelusta. Lisäksi kävimme Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan kanssa läpi tulevaa kevätvaltuuston kokousta sekä vedin työhyvinvointiryhmän kokousta. Lounaan jälkeen hoidin henkilöstö- ja hallintoasioita. Iltapäiväksi lähdin Anna suden elää -mielenosoitukseen. Päivän päätteeksi istuin vielä Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla palkitsemistyöryhmän kokouksessa. Illalla olin sähköpostien ja vauvan kanssa. Samalla alkoi reilun viikon mittainen loma!

Torstai: Aloitin loman. Kävin aamulla juoksemassa. Aamupäivän olin vauvan kanssa. Luonto-Liiton kevätseurannassa edellisen viikonlopun lumipeite hidasti kevään etenemistä. Lisäksi tiedotimme jo aiemmin viikolla metsähallitukselle, maa- ja metsätalousministeriölle ja ympäristöministeriölle lähettämästämme aloitteesta luonto- ja virkistysarvoja sisältävien valtion maiden myynnin rajoittamiseksi. Aiheesta teki ison jutun mm. YLE:n TV-uutiset ja verkkouutiset. Iltapäivällä luin Åsa Schwarzin kirjan Nefilit. Hyvän romaanin tunnistaa siitä, että se on pakko lukea saman tien loppuun. Päivän päätteeksi kävin läpi vielä sähköpostit ja mietin pääsiäisen menovinkit. Illan olin Annukan kanssa.

Perjantai: Nukuin aamulla pitkään. Aamupäivän olin vauvan kanssa. Iltapäivällä siivosin ja kirjoitin tekstin susiensuojelun puolesta. Päivän mittaan luin Matti Salmisen kirjoittaman kirjan Yrjö Kallisen elämä & totuus. Vihreä Lanka kysyi uusimmalla numerossaan (7/2012) mikä on aikamme Titanic. Aikamme Titanic on omasta mielestäni tietysti talouskasvu. Päivän päätteeksi kävimme Annukan ja vauvan kanssa juoksemassa. Illan vietimme yhdessä relaillen ja keskustellen.

Lauantai: Nukuin aamulla pitkään. Aamupäivällä valmistelin seuraavan viikonlopun esitystä Suomen mielenterveysseuran järjestöpäiville ja liittokokoukseen. Iltapäivällä olin vauvan kanssa. Päivän päätteeksi kävin vaunujen kanssa juoksemassa Käpylästä Töölönlahdelle ja sen pari kertaa ympäri. Samalla kuuntelin epäuskoisena BBC:n One Planet podcastista (6.4. lähetys) professori S. Matthew Liaon haastattelua human engineeringistä. Niin. Pitäisikö meidän geoengineeringin eli maapallon muokkaamisen sijaan muokata ihmistä, jotta voisimme helpommin vastata ilmastohaasteeseen? Aiheesta on ollut juttu myös esimerkiksi Guardianissa. Päivän mittaan luin Colin Beavanin kirjan Ekovuosi Manhattanilla. Mieleen jäi erityisesti Beavanin näkökulma edistyksestä: Asioiden pitäminen sellaisina kuin ne ovat, ei ole edistystä. Edistystä on se, että pyrimme johonkin parempaan.

Sunnuntai: Kävin aamulla juoksemassa Vanhankaupunginlahden ympäri. Reitti oli vielä yllättävän luminen ja jäinen. Päivän mittaan tein hiukan kirjoitushommia. Iltapäivän ja alkuillan olin vauvan kanssa. Päivän mittaan luin Pekka Harju-Autin, Aleksi Neuvosen ja Louna Hakkaraisen toimittaman kirjan Ympäristötietoisuus – suomalaiset 2010-lukua tekemässä.

Edellinen viikkopäiväkirja on luettavissa täällä: https://leostranius.fi/2012/04/viikkopaivakirja-13-26-3-1-4-2012/

Hyvää kesäpäivänseisausta! Vähän oli kylmät vedet uida, mutta maisemat oli kesäillassa upeita!
Tein kolmen päivän Firstbeat-mittauksen. Pidin sykettä ja sykevälivaihtelua mittaavia antureita kiinni kehossa kolmen vuorokauden ajan. 

Kiinnostavia tuloksia! Vihdoin sain selityksen lyhyille yöunilleni. Pärjään siitä syystä lyhyillä (keskimäärin noin 6h) yöunilla, koska unen aikainen palautuminen on niin hyvää. Tässä mittauksessa peräti 96% unestani on palauttavaa. Uneni on siis parempaa kuin suurimmalla osalla väestöä, joka nukkuu 7-9 tuntia. 

Liikunta oli odotetusti erinomaisella tasolla vaikka mittausjakson aikana oli kevyt viikko. Ilahduttavaa oli, että palautuminen lähti lyhyiden treenien tai kuntoilun jälkeen aina välittömästi käyntiin. Paitsi pidemmän pyöräilyn (4h) jälkeen keho oli tunteja stressitilassa. Tämä osoitti hyvin, että pitkiä tai kovia treenejä ei todellakaan kannata tehdä illalla. 

Hiukan yllättäen aamut olivat mittauksen pohjalta aika stressaavia. Tässä selitys saattaa olla siinä, että mulla on niin paljon ”hyviä” aamurutiineja (veden juonti, hedelmän syönti, kirjan lukeminen, venytely, 7 minute workout ja aamupala) että näistä itsestään kasaantuu vain liikaa. Yllätys oli myös se, että lounaat tai päivälliset olivat stressaavia siinä missä etä- tai läsnäkokoukset (vähän palaverista riippuen) olivat keholle kevyitä ja välillä jopa palauttavia. 

Mittausjaksoon osui myös yksi lepopäivä treenistä. Sunnuntaina tein siis neljän tunnin pyöräilyn ja maanantaina oli lepopäivä. Olkoon, että lepopäiväänkin kuului venyttelyt, 7 minute workout ja noin 25 km arkipyöräilyä. Ei kuitenkaan yhtään treeniä. Palautumista ei kuitenkaan tapahtunut mitenkään erityisen paljon maanantain aikana vaan tänä näkyi vasta tiistaina, jossa päivän aikainen palautuminen oli korkeaa vaikka tein venyttelyiden ja 7 minute workoutin lisäksi aamulla kevyen juoksun ja töiden jälkeen tunnin uintitreenin sekä päivän mittaan noin 20 km arkipyöräilyö. 

Koko jakson palauttavin hetki (jos yöunia ei lasketa mukaan) oli se kun olin tiistaina iltapäivällä toimistolla kollegoiden kanssa. Stressaavin jakso taas oli sunnuntaina kotona lasten kanssa pitkän pyörälenkin jälkeen. 

Mittauksen mukaan leposykkeeni oli 41, maksimisyke 178 ja HRV keskimäärin 54.

@firstbeat.suomi
Hyvää juhannusta!
Tänään Malmin lentokentällä 80 km pyöräily! 

Tasaista eikä liikennettä vaikka pinta vähän epätasainen. Melkein tekisi mieli alkaa puolustaa tässä vaiheessa kenttää rakentamiselta. Tämähän on loistava treeniympäristö!

#pyöräily #triathlon
Tänä vuonna olen kuunnellut uudestaan jo aiemmin kuuntelemiani kirjoja, jotka ovat tehneet minuun viime vuosina erityisen vaikutuksen. 

Yksi niistä on tämä Joni Jaakkolan Väkevä elämä. Tämä on samalla 100. tänä vuonna lukemani/kuuntelemani kirja. 

Jaakkolan kirjassa on perusasiat hyvin kohdillaan. Kun rakentaa hyviä rutiineja ja pitää huolta unesta, ravitsemuksesta ja liikunnasta, pääsee arjessa sellaiselle tasolle, että pienet vastoinkäymiset tai sairaudet eivät vie sinua suoraan kellariin ja toimintakyvyttömäksi vaan pystyt palautumaan nopeammin ja paremmin arjen heittämistä haasteista. 

@inojalokkaaj #väkeväelämä @tammikirjat #jonijaakkola #kirjagram #kirjat #äänikirja
Oliver Burkeman kirjoittaa osuvasti toivosta kirjassaan Neljätuhatta viikkoa. Miten käytät loppuelämäsi päivät. 

Toivon tarkoituksena on olla soihtu pimeässä, mutta todellisuudessa se on kirous. Toivo on uskon asettamista oman toiminnan edelle. 

Toivo on sitä, että uskomme lastenvahdin olevan aina huutomatkan päässä kun sitä tarvitsemme. Tämä on perusteltua tietysti silloin, jos ajattelee tai on tilanteita, joissa millään mitä itse tekee, ei ole mitään väliä. 

Toivo on siis omien vaikutusmahdollisuuksien kieltämistä. Käytännössä tarkoittaen vallan antamista niille voimille, joita pitäisi muuttaa. Ei kuitenkaan kannata antaa pois omaa kykyään toimia ilmastokriisin ja luontokadon kaltaisten kysymysten parissa. 

Kun lakkaamme toivomasta, että kauhea tilanne vain ratkeaa jotenkin itsestään tai tilanne ei vain pahenisi, olemme vapaita aloittamaan työt tilanteen ratkaisemiseksi.
Hienoa pyöräkaistaa Laajasalontiellä!
Nyt se on ulkona! Rauhatädin ja mun yhteinen biisi Poljen, poljen. 

Räppäri ja sanataideohjaaja Rauhatäti eli Hanna Yli-Tepsa @rauhatati soitti mulle syksyllä 2024 ja ehdotti yhteisen räppibiisin tekemistä. Ehdotus oli niin hullu ja niin kaukana omasta mukavuusalueestani, että pakkohan siihen oli suostua. Itselläni ei ole mitään musiikillista taustaa ellei mukaan lasketa intohimoista gansta-räpin kuuntelua nuorena.

Kirjoitimme Rauhatädin kanssa syksyn, talven ja kevään aikana sanoituksia, harjoittelimme taustanauhojen kanssa ja pääsimme lopulta studioon äänittämään yhteisen biisin. Rauhatädin lisäksi mukana oli ammattilaisia 3rd Raililta ja Muumaa musiikilta. Näin lopputuloksena saatiin julkaistua mun elämäni ensimmäinen räppibiisi. Taustat kappaleeseen on tehnyt Kim Rantala.

Biisin nimi on ”Poljen, poljen”, ja se syntyi halusta sanoittaa omia kokemuksia ja tunnetiloja niistä hetkistä, kun puskee eteenpäin, vaikka tie on epätasainen. Kyseessä on kappale sinnikkyydestä, voimasta ja liikkeestä, joka ei pysähdy.

Tuore kappale kertoo myös siitä, miten ekologinen kulkeminen eli pyöräily, bussi, juna  tai ihan vaan kävely tai soutuveneily voi olla juuri se paras ilmastoystävällinen tapa liikkumiselle.

Ota kuunteluun Spotifysta, Youtubesta, Tidalista, Apple Musicista, SoundCloudista tai missä nyt ikinä musiikkia kuunteletkaan!